Valmistautumista

0 No tags Permalink

Kippistin juuri tyttäreni kanssa. Ja kuten kuvasta näkee, sekä äiti että miehistä pienin saa samalla nestetankkausta.

Se on siis viittä vajaa vappu (joka kestää meillä tänä vuonna noin 2h).

Iloista vappua kaikille!

0 No tags Permalink

Lusikallinen, tarkoitan kilo, sokeria tuskiin kolmesti päivässä

0 No tags Permalink

Kyllä olen tunnesyöjä. Ehkä jopa sokeristi (onneksi en alkoholisti). Jos on oikein paha / poikkeuksellisen hyvä päivä, se huuhdotaan alas sokerilla. Kaikkihan (naiset) tekee niin? Eikö?

Kyllä en myöskään olisi tätä päivää jaksanut ilman tätä täydellistä porkkanakakkua iltapalaksi.

Ykkösellä on molemmissa korvissa tulehdus. Muita lapsia voi tavata tartuttamatta seuraavan kerran kun ei ole enää räkäinen. Näillä näppäimillä tuo päivä näyttäisi koittavan noin heinäkuussa.

Taidetaankin olla kotona keskenämme suurin osa vapusta. Ja syödään ihan perkeleesti tota ihanaa kakkua, johon tuli kuorrutteineen lähes kilo sokeria. Njamn.

Ykkönen tosin ei nyt syö, oksentaa vaan ruoat limoineen jos yrittää (ei se enää yritä). Se on kuumeinen ja sitä ”attuu” päähän, ainakin sinne osoittavan sormen mukaan.

Äidille tuli lähes yhtä kurja olo antibioottifarssin aikana. Ei vaan ole mitään hirveämpää kuin tunkea väkipakolla lääkettä oman lapseen, jota pidetään väkisin paikoillaan. Kun se katsoo takaisin punaisilla silmillään kauhusta kankeana ja näyttää kysyvän ”MIKSI??”. Siksi, että sulle tulisi parempi olo. Pliiiis nielaise nyt. Ja sitten mietitään menikö lääkettä edes yhtään alas asti.

Ehdottomasti siis sokeripalkinnon paikka.

P.s, Insinööri lipsautti freudilaisen totuuden kakkua maistaessaan: ”olet sä kyllä aikamoinen marttyyri. Eikunsiis martta”. Niinpä.

0 No tags Permalink

So cute it hurts

0 No tags Permalink

Voi elämä näitä hormoneja. Tai ainakin toivon että on niiden syytä, kun meinaan itkeä liikutuksesta Ykkösen puristaessa lelukoiraa / aurinkolaseja / lapiota kädessään. Miten siitä on tullut noin helkkarin söpö?

Kyllä tänään yksi perusteltukin (?) liikkishetki oli: Ykkönen ojensi sormensa Kakkoselle, joka puristi sitä. Ja koko perhe oli taas ällöttävän onnellinen.

P.s. Kumpikin lapsi on vielä hengissä eikä oksuja tullut.
P.p.s. Nähdään tänään ehkä ihanat kauan kaivatut ystävämme, en kestä miten kivaa! Lapset: ei farssi-iltaa, kiitos!
P.p.p.s Ollaan matkalla pyöräilykauppaan. Huh tylsyyttä.

0 No tags Permalink