Mä myyn vain marsipaania

0 No tags Permalink

Aaaa miten siistiä, ette uskokaan! Kakkonen simahti klo 20 ja inahti seuraavan kerran vasta 04.30. Hurraa hurraa mahtavaa!!

…paitsi että siinä vaiheessa olin pyörinyt kolme tuntia unettomana sängyssä. Mr. Murphy, your humor never ceases to amaze me.

Huvittavaa tässä oli eräs ajatus.

Vatvottuani siinä kolmen tunnin aikana asiaankuuluvasti omat ongelmani ja tulevaisuudensuunnitelmani, siirryin kavereihin. Mietin toisen unettomuutta, toisen huonoa työtilannetta. Yhtäkkiä huomaan päässäni kaikuvan lauseen ”mä myyn vain marsipaania”. Koska marsipaani, eikä edes myyntityöt, ei liippaa läheltäkään mainitun ystäväni uraa, uskalsin päätellä unen mahdollisesti lähestyvän. Tein nukahdustestini (TM): muistanko vielä juuri päättynyttä ajatusketjuani? En. En todella keksinyt marsipaanin yhteyttä mihinkään.

Käänsin päätäni onnellisena, tietäen unen tulevan ihan pian. Sitten Kakkonen heräsi.

Nähdään Lapinlahden sairaalassa.

0 No tags Permalink

Kolme pientä juttua

0 No tags Permalink

1. Neljän päivän kuume
Kakkosen jatkumoflunssa alkaa olla jo vähän nähty. Maanantaina käytiin jo lääkärissä, huomenna uudestaan jos kuumetta on edelleen. Tosin saa nähdä olenko enää huomenna elävien, ajattelevien ja kulkevien kirjoissa, kun edellämainituista syistä tyyppi nukkuu sellaiset kolme tuntia yössä, päiväunia ei sitäkään. Ja normaalisti niin iloisen kaverin piuha on ollut viime päivinä niinkin pitkä, että suuret vastoinkäymiset kaukosäätimen tippumisesta sukan häviämiseen saavat aikaan viiden minuutin hätäkonsertin. Hieman raskasta seuraa, sanoisin.

2. Kamelin selkä
Se mun selkä, hitto. Se vaan pahenee. Maanantaina fyssari kysyy että säteileekö kipu jalkoihin, ja vastaan että ei ole tällä kertaa niin paha. Tänään se on säteillyt koko päivän nilkkaan asti ja jalka on välillä tunnoton. Täyskatastrofia odotellessa kanniskelen elämääkin kiukkuisempaa kuumepotilasta ne 21h kun se ei nuku.

3. Äiti pois
Tästä on pitänyt kirjoittaa jo hetken aikaa enemmänkin, mutta edellisten kohtien perusteella en tule ihan heti jaksamaan. Tässä siis pikakelaus: Eräs kaveri ennusti aikoinaan Facebookissa, että Ykkösen juuri oppima ”äiti” muuttuu pian ”äiti pois” muotoon. Olen hymistellyt tälle ties kuinka pitkään, että ei meillä kyllä tollaista. No, sainpas taas nenilleni. Ykkönen on nyt nimittäin todella vaiheessa ”itsenäistyn, tahdon itse, vihaan siis äitiäni”, joka kulminoituu juuri tuohon ihanaan sanaparteen, äiti pois.  Väärin ajoitettu (=milloin vain) halausyritys, keskusteluyritys heti heräämisen jälkeen, tai itseasiassa näköyhteys heti heräämisen jälkeen, avun tarjoaminen, pipin puhaltaminen, you name it – äiti pois. Ja yleensä aivan järkyttävän vihainen ulinaitku siihen päälle.

Välillä kestän sitä ihan hyvin ja tiedän tasan tarkkaan että se tarkoittaa ”äiti haluan itsenäistyä ja irtaantua sinusta, mutta se aiheuttaa minullekin ristiriitaisia tunteita”, välillä (kuten tänään sen kolmen tunnin yön jälkeen) lohduton itku minun saapuessa paikalle saa minutkin itkemään lohduttomasti. Ihan pahinta kastia on viime viikkoina öisin nähdyt unikauhukohtaukset (niistäkin on pitänyt kirjoittaa, menköön tähän samaan), joiden aikana pelkkä äidin näkeminen saa aivan silmittömän kauhun ja raivon päälle. Innolla odotan maaliskuussa koittavaa yksinhuoltajaviikkoani.

Niin että juuri tänään olen kipeä, väsynyt ja todella, todella väsynyt. Ai sanoinko sen kahteen kertaan? Henkinen ja fyysinen väsymys siis, laitetaan vielä kerran. Olen väsynyt.

Näihin tunnelmiin. Buranat äidille, loput lapsille.

P.s. Iloa elämään ovat kyllä tuoneet teidän mahtavan mahtavat valeäititarinat, tahtoo lisää! Lisää!! käy siis osallistumassa, jollet jo ole.

0 No tags Permalink