Kenen vuoro kärsiä?

0 No tags Permalink

”Itseasiassa tää on kyllä ollut helpompaa kuin luulin”, sanoin tänään kaverille. Niin se on, perheen, tarhan ja työn yhdistäminen on ollut oikeasti vähän helpompaa kuin luulin, ehkä jopa koko lapsiperhe-elämä on ollut kokonaisuutena kivuttomampaa kuin pelkäsin. (Pakolliset klausuulit: tietysti tällä hetkellä lapset ei sairasta, ja edessä on yhä vaikeutuvia uhma- ja kasvatushaasteita. Näin, hoidettu.) Mutta yksi asia on kyllä minunkin elämääni noussut aivan uudella tasolla ongelmaksi: ajankäytön priorisointi.

Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että kaksi iltaa viikossa voi olla kotoa poissa, olettaen että niinäkin iltoina ehtii vähän niitä moikata ja vaikka hakea tarhasta. Kaksi ohi mennyttä nukusta on vielä ihan ok. Kolmannesta saa jo kärsiä, sekä kiukun että yöunien muodossa. Neljättä ei oteta. Mitäs sitten tehdään, kun edessä on tilanne, jossa mikään meno ei oikein jousta? Mikä jätetään ensin pois; ihmissuhteet (muut kuin lapset), urheilu (aka mielenterveys ja selänterveys), työt (nk. ruoka pöydässä), blogi (sori) vai oma uni (silloin kuin mahdollista)? Joku aina kärsii.

Missähän se äiti taas huitelee? (Takana kuvaamassa)

Otetaan helppo käytännön esimerkki, jonka ratkaisu yhä edelleen odottaa löytymistään.

Muutaman viikon päästä saapuu kalenterista esiin sellainen viikko, joka alkaa normaalina työviikkona. Kesken maanantain lähden huippumielenkiintoiseen ja -tärkeään seminaarin Lontooseen (hurraa tähän!). Saavun kotiin myöhään keskiviikkoiltana. Jos lasten näkökulmasta lasketaan, ja se on ainoa mitä nykyään enää ikinä lasketaan, olen siis ma-to poissa. Toooosi monta päivää, enemmän kuin ikinä itseasiassa.

No ei hätää, otetaan vahinko takaisin viikonloppuna! Paitsi ei. Torstaina olisi koristreenit, niitä ei ihan kevyillä syillä jätetä väliin. Lisäksi perjantaina on korisjengin pikkujoulut, joista ei todellakaan olla kevyin syin pois. Eikä varsinkaan nyt, kun minun olisi tarkoitus hoitaa tilat näille pikkujouluille. But wait, there is more! Perjantaina muu perhe lähtenee mökille, ja mulla olisi la aamuna brunssi. Saapuisin siis mökille lasten luo lauantaipäivällä, melkein vuorokauden eron jälkeen. Taas.

Unohdetaan nyt yksinkertaisuuden nimissä se, että tämä kaikki aiheuttaa Insinöörille mielenkiintoisen viikon ja meille kummallekin kertyvää univelkaa + rästitöitä,  jää jäljelle silti tämännäköinen viikko, lasten silmin:

Ma………. Missä äiti?
Ti………… Hylätty
Ke…………Hylätty
To…………Jee se on täällä! Hylätty?? Mitä vit..?
Pe…………Hylätty
La…………Hylätty
Su……….. Ai että nyt me kelvataan vai?

….ja tietysti grande finale seuraavalla viikolla:

Ma-To…. Haista sinä mutsi pitkä paska.

Mikä kohta jätetään pois?

0 No tags Permalink

Vertailun vuoksi

0 No tags Permalink

Takana on aivan supermahtava lauantai, tiedättehän mitä tein? No tottakai siivosin. Kävin salillakin. Täyspotti siis. No mutta siitä siivouksesta piti kertoa. Sen aikana löysin nimittäin mm. viime viikolla käytössä olleen mopin – samoissa vesissä. Metrin korkean pyykkivuoren takaa löysin lisää jänniä aarteita kadonneista koruista kaukosäätimiin. Varmaan suunnilleen siinä kohtaa kun pinosin neljää vanhaa Talouselämää paperikeräykseen ja luuttusin hammastahnaa lattiasta (?), tulin ajatelleeksi miksei täällä kukaan muu ikinä siivoa missä vaiheessa meistä on tullut näin järkyttävän sotkuisia.

Ennen minun siivouskriteerini sanoivat, että lattialla lojuvat pyykit merkitsivät törkeää oman kodinhoidon laiminlyöntiä. Nyt on täysin normaalia, että lattialla lojuu päiväkausia pyykin lisäksi taskulamppu, puolikas kuminauha ja tyhjä pillimehu. Ei se vieläkään kivaa ole, mutta normaalia. Siedän tätä sotkua huomattavasti aiempaa enemmän, ummistan silmäni pieniltä tarhoilta ja aika suurilta kaaoksiltakin. Vasta sukan jäädessä lattiaan kiinni alan harkita siivoamista. Karseeta!

Pistän paljon kiireiden piikkiin. Olin myös laittamassa paljon laiskuuden piikkiin, mutta sitten mietin mitä jos olenkin väärässä, ja huomasin olevani edelleen kohtuullisen tunnollinen ihminen. Vien vieläkin roskat vasta toiseen tai kolmanteen taloyhtiön säiliöistä, ettei se eka heti tursua; poden huonoa omaatuntoa jos lopetan hampaiden harjauksen muutamaa sekuntia ennen kuin harja olisi tärissyt. Niin että ei tämä sotku voi olla vain minun* laiskistumiseni syytä. Katsotaanpas:

Skenaario 1: Kotiintulo 
A.E.L: 
Ovesta sisään, kengät eteiseen ja takki naulakkoon. Sateenvarjo auki oven eteen kuivumaan. Laukku vaikka tuolin selkänojalle, jos nyt vähän laiskottaa. Ehkä neulepaitakin siihen lojumaan, ehtiihän sen illalla siivota.

Ruuhkavuosina:
Ovesta sisään vaunuilla. Kurajälkiä mattoon, oveen vahinkotöytäisyllä musta jälki. Vesiroiskeita ympäri seiniä. Märäksi kastuneet laukku ja takki lattialle, kengät jalassa. Kurajälkiä lattiaan, kengät johonkin mihin vain ehtii ennen kuin ne kaksi alkaa karata omin neuvoin vaunuista. Yksi ulos, äkkiä vaatteista pois. Kuraiset kengät kopsahtaa lattiaan ja tekee meille sisähiekkalaatikon, haalari jää samantien märkänä myttynä niiden viereen, koska toinen alkoi juuri kapuamaan itse vaunuista ulos ja se on pakko pelastaa aivotärähdykseltä. Vielä märän kuraiset hanskat ja höyrävä pipo nopeasti irti ja räkänenäinen pöpökäsi pääsee karkaamaan olohuoneeseen, suoraan sohvalle. Toivotaan ettei sillä ole mitään eritteitä housussa. Seuraamalla kolmesta kurajäljistä pienimpiä löytää toisen haalarisankarin vessasta. Se on vetänyt pyykkikorin sisällön lattialle, etsii varmaan leikkijunaansa. Kanto takaisin eteiseen, kuraiset kengät, haalarit, hanskat ja pipo siihen johonkin samaan myttyyn ja käsienpesuun. Vaikka ehtihän se jo tohon oveen läntätä näemmä jotain.

Vaatteet saa nyt jäädä tohon, aikaa ruoanlaittoon ennen armageddonia on noin 22 minuuttia, päiväkodin välipalan sokerimäärästä riippuen.

Skenaario 2: Ruokailu
A.E.L.
Valmistan perushelpon ruoan, fetasalaatin. Ruoanlaitosta tulee tietysti vähän sotkua ja tiskiä, en jaksa heti ruoan jälkeen tiskata kulhoa. Nostan vain astiat pöydästä ja siirrän tuolit takaisin pöydän alle.

Ruuhkavuosina: 
Ruoka on valmista. Se on edellyttänyt lahjontaa hapankorpuilla, mikä tarkoittaa että olohuoneen matolla voisi nyt paistaa kakun eikä se jäisi siihen kiinni. Kakkonen tipahti tuolilta lattialle ruoanlaiton aikana, joten lattialle tipahtanut kookosmaito jäi minulta huomaamatta. Huomaan sen kyllä sitten keskiviikkona. Ruokailun jälkeen pesen ruokatahrat lattialta, jääkaapin ovesta, pöydän alta ja keittiön lampusta. Raejuustoa ei muuten kannata vielä edes pyyhkiä, sen kannattaa antaa kuivua ensin. Tai odottaa että Kakkonen syö sen sieltä salaa tunnin päästä. Parhaana päivänä pyyhin pöydästä puolet lasten ruoasta, huonona otan ne taltalla seuraavana aamuna. Ehkä. Siirryn sohvaleikkeihin haettuani yhden ruokapöydän tuoleista pois vessasta.

Skenaario 3: Iltatoimet: 
A.E.L.
Herään sohvalta. Nappaan vesilasin mukaani matkalla iltapesuille ja vien sen keittiöön. Pesen hampaat ja naaman, suljen matkalla television ja painun pehkuihin. Nalkutan siivoan nuo sukat vaikka huomenna.

Ruuhkavuosina:
Otsan hiki lähestyy silmiä, uhaten näköä. Piru, vielä vähän! Enää yhdet takahampaat puuttuisi, mutta Kakkonen on saanut hyvän otteen; sen toinen käsi on vapaa ja olen vaarassa hävitä taistelun. Nopealla ranneliikkellä saavutan kuitenkin sen viimeisenkin kulmurin ja olemme valmiit: Kakkosen hampaat, minun kyynärvarteni ja Ykkösen poni on nyt harjattu. Sillä aikaa kun Insinööri pujottaa ankeriaaksi muuttuneen valitusvirren päälle yöpaitaa, minä yritän raapia olohuoneen lattialle taas tyhjää tilaa. Siirrän kaikki palapelin palasilta näyttävät asiat yhteen laatikkoon, pinoan lattialle heitetyt DVD:t ja niiden kuoret yhteen kasaan ja muistutan itselleni että ne pitäisi siirtää ylemmäksi. Ihmettelen, mistä meille on tullut kolme rikkinäistä lasten kaulakorua (huomenna opin että päiväkodista) ja heitän kahdet kuulokkeet ja yhden postikortin takaisin laatikkoon x. Linkoan kaikki epäilyttävän näköiset vaatemytyt käytävälle ”menossa pyykkiin” statuksella ja nostan kaikki sohvatyynyt takaisin paikalleen. Niitä on muuten yhdeksän, plus koristetyynyt (jotka kuten ymmärtänette, ovat vähän turhia). Vietyäni kuusi rikkirevittyä kirjaa takaisin lasten hyllyyn ja löydettyäni ehkä kaikki märät pyyhkeet ja vanhat vaipat, peittelen Insinöörin pukemat lapset sänkyyn ja rojahdan sohvalle. En jaksa laittaa telkkaria päälle, kännykkä saa riittää. Herätessäni sohvalta kaksi tuntia myöhemmin en jaksa edes masentua keittiöstä löytyvästä tomaattikuorrutetusta pöydästä. Onhan meillä se taltta.

Insinöörin näkemys nalkuttavasta vaimosta.

”Tää on sun mä bloggaan nyt -ilme!”

*Insinöörille annettakoon tässä yhteydessä ”vapaudu vankilasta” -kortti. Sitten tapaamisemme hän on poikkeuksetta nostanut omaa siisteystasoaan ja on jo keskivertomiehen tasolla.


0 No tags Permalink

Ajatuksia viikon varrelta

0 No tags Permalink

Perjantaissa on jotain taikaa
Lapsiperheelle se on periaatteessa ihan samanlainen kuin torstai: iltaa on vain muutama tunti ennen lasten nukkumaan menoa, aamulla on kuitenkin herättävä ihan yhtä aikaisin kuin kaikkina muinakin päivinä. Silti siinä on sitä jotain. Siihen ei vielä lataudu lauantain viihdytyspaineita, eikä sunnuntain arkiviikko-odotuksia. Silloin ei myöskään tarvitse urheilla, ja ehkä pyykitkin saa väistyä sohvapompputuokion tieltä, onhan tässä koko viikonloppu aikaa. 

Stressi on vain tunne
Maailman ärsyttävin lause sellaiselle, jolla on stressiä. Mutta oikeasti siinä on perää: kiireisimmänkään hetken keskellä ei kiireen huutaminen auta ketään. On aivan turha toistaa itselleen miten kova stressi on, miten hirveä kiire: parempi kääriä hihat ja suhtautua jokaiseen pieneenkin 20 minuutin väliin ihan riittävänä työskentelyaikana jonkin pienen edistymisen aikaansaamiseksi. Terveisiä to do -listan pyörittäjältä.

Mitä jos olenkin väärässä?
Jostain kiireen, stressin ja ketutuksen keskeltä minun aivoihini on tämän viikon aikana muodostunut iskulause, suorastaan nerokas filosofia. Sen ytimessä on omien ajatusten ja lähestymistapojen kyseenalaistaminen silloinkin, kun kukaan muu ei niitä kyseenalaista. Siis kysy itseltäsi ”mitä jos olenkin väärässä?”, ja huomaat löytäväsi ihan uudenlaisia ajatuspolkuja. Toimii muuten myös kotioloissa hyvänä nalkutuksen/kitinänehkäisyvälineenä. Kokeile.

Nagging works – ja puhuminen auttaa 
Toivotaan oletetaan, että päiväkodin hoitajat eivät lue minun blogiani, vaan heillä on rautainen ammattitaito. Oli syy mikä tahansa, olen iloinen, että he huomasivat meidän suuren pohdintamme Ykkösen ”ongelmasta” ja lähettivät tekstiviestejä (!) varmistaakseen että kaikki on ok, sekä varasivat uuden keskusteluajan. Lapsesta viis, ainakin vanhempia nämä hoitaa hyvin!

Häät eivät ole lasten juhla
Meidän häissä ei ollut lapsia, koska ajattelin lapsettomana että ne vain häiritsevät minun suurta päivääni, ja vievät vanhemmiltaa kaiken ilon kun ne joutuvat vain juoksemaan perässä käskien. Viime lauantaina olisin kysynyt itseltäni mitä jos olinkin väärässä, mutta en ehtinyt kun juoksin lasteni perässä ja juhlailo katosi hetkittäin jonnekin jäähyllä uhkailun ja juuri kaatuneen lapsen lohdutuksen väliin. Sitten lauloin suurella tunteella ja paatoksella vain kuullakseni kolmevuotiaalta tuomarilta, että meni vähän huonosti. Jonka jälkeen yhtä suurella arvontunteella hän kertoi, että morsiamella on vähän ruma mekko. Arvelen, ettei siltä morsiameltakaan tarvitse tässä kohtaa kysyä, oliko alle metriset avecit hyvä idea.

…Mutta kaksi tuntia myöhemmin katselin tanssilattian hurmiossa pyöriviä serkkulapsia hulmuavine helmoineen, ja ikävöin kipeästi juuri hoitoon lähetetty lapsiani. Että voi kun ne olisi nähneet tämän. Mitä jos olinkin väärässä?

Villakakka
Miten saa villahaalarista kakan hajun pois? Miksi kolmevuotiaani kysyy mieluummin kolmivuotiaalta Eeviltä vessapääsyä kuin hoitajiltaan? Miksi se kuitenkin kaikissa muissa yhteyksissä puhuu vain kakasta? Ja milloin kakasta tuli sen v-sanan veroinen substantiivi, adjektiivi ja pronomini? Kaikkien mielestä sairaan hauska vitsi heitellä peräjälkeen laukkukakka pissapylly pyllypeppu ähäähhhäääähähähäähh. Ja kaikki nauraa – not. Hei Ykkönen, vinkki, mietipä seuraavalla kerralla näissä tapauksissa: mitä jos olenkin väärässä?

Montako kuvaa maailmassa oikein on?
Ja miksi ne kaikki majailevat minun tietokoneellani niin, etten saa uusia sinne ladattua?

Erikoisen mahtavaa, sekä ajatusten ja kysymysten täyteistä viikonloppua kaikille 🙂

0 No tags Permalink