Ilmapallot ovat vaarallisia

0 No tags Permalink

Tämä tavallinen maanantai. 

Kaksi hiekkaista lasta on haettu, kuulusteltu ja pussattu. Siirrymme portin toiselle puolelle ja aloitan Naama Puhtaaksi Ennen Nahkatakkiani -operaation. Sillä aikaa Ykkönen vetää pyöräilykypärää päähän. 
Miten tätä räkää voi riittää näin paljon? Hinkkaan hinkkaamistani ja taittelen nessua yhä pienemmäksi rullaksi, kunnes olen varma ettei siitä löydy enää valkoista pintaa. Ojennan tupon Kakkoselle, sehän pitää tietysti laittaa taskuun. Näin, yksi hoidettu…
Hetkinen. Niitähän oli kaksi. 
Se puolikas sekunti on niin pitkä. Se, kun se kivi jumahtaa mahaan, kun tajuat. ”Olen mokannut”. Jo ennen kuin käännyn ympäri tajuan, että takana on liian hiljaista. Ettei lapsi ole siinä. 
Tyhjä piha, nurkka jonka takana odottaa aivan liian pian vilkas autotie. Ei merkkiäkään lapsesta, joka on viime aikoina oppinut aivan liian taitavaksi potkupyörällään. 
Ensimmäisenä taidan huutaa sen nimeä. Sillä tavalla muka huolettomasti, etteivät kaikki heti tajuaisi miten huono, tai ainakin ajattelematon, äiti olen. Jalkani ovat jo juoksumoodissa. 
Viimeisellä portilla ennen autotietä näkyy hieman epäröivä pieni takarengas. Hiekkakerroksen alla keltainen kantapää on juuri valmistelemassa vauhtia antavaa työntöä. 
Ryntään luokse, yritän hillitä paniikin aiheuttamaa kiukkua. En saa suuttua, en saa suuttua, en saa suuttua. Pelkoahan tämä oli, ja vain minun syytäni. Yritän silti tehdä selväksi, ettei ilman äidin lupaa saa ikinä lähteä, samalla kun palaamme toisen yksinjätetyn lapsen luo. Apua, sekin jäi ihan yksin! Mikä mua oikein vaivaa? Paniikki taisi yliajaa järjen, luonto pelasti pahimmassa hädässä olevan. 
Hengitän ulos, kaikki on kunnossa. Tarkistan vielä, tulihan tämä sääntö nyt selväksi? 
”Mut äiti mä näin ilmapallon”
Aivan niin. 
Tänään muistutan taas itselleni, että maailmassa on paljon tärkeämpiä asioita kuin rään tahrima nahkatakki. Kuten ilmapallot. 
Ja metrin mittainen tyttö.  
0 No tags Permalink

Huumaava kevät

0 No tags Permalink

Jos jotain, tämä miniloma on ollut ainakin kaikkea sopivassa määrin. On ollut äidin vapaailtaa, isän vapaailtaa, korista ja salia, juoksulenkkejä ja saunaa, yhteisiä retkiä, töitä ja blogia. Kalsarikännejä, päiväviinejä ja paljon karkkeja.

Tämän päivän aikana lisättiin joukkoon piparia tennarilla, juoksuskabat Bulevardilla ja Rendez-vous seinänaapureiden kanssa pizzeriassa (niin on pieni kylä ettei voi ravintolassakaan käydä kun tuntee kaikki!)

Joukkoon on valitettavasti kuulunut myös korvatulehdusta ja lääkärikäyntiä, mutta emme ole antaneet sen haitata menoa. Olisi ehkä pitänyt, koska nyt tuo yksi yskii lämpimänä tuolla taas…

Kuten päätellä voi, on ollut myös poikkeuksellista kameranmukanakantoa, ja aurinko on saanut Instagramin laulamaan – sieltä löytyy ehkä vielä lisää keväisiä hetkiä (@valeaiti). Talvikamatkin löysi muuten tiensä vintille tänään, nyt se on siis virallisesti kevät!

Aika mahtavan kesäinen pääsiäinen lokkeineen kaikkineen, tästä on hyvä lähteä lyhyen työviikon kautta vapun viettoon!

P.s. Kuinka siistiä että tein kirjoitusvirheen kuvia ladatessa ja nyt jokainen kuva on nimeltään ”pääsisäinen”. Ehkä tämä oli joku pään sisäinen ajatus 😀

0 No tags Permalink

Laiskan Martan vinkkisarja jatkuu

0 No tags Permalink
Eiliseen tekstiin liittyen, pääsiäisen kevätsiivousteemaan Valeäidin siivousvinkki: 
Jos haluat raikkaan tuoksun asuntoosi, halkaise lime ja anna sen puolikkaat kahdelle lapselle. Tuoksu etsiytyy kuin itsestään kaikkialle ruokapöydästä sohvatyynyihin ja tuulettuviin vaatteisiin. 
Sitäpaitsi niiden ilmeitä on huippuhauska seurata. 
Suosittelemme!

0 No tags Permalink