Kun nuori kyky jallitti vanhan staran

0 No tags Permalink

Kerroin just lapsille aivan huikean iltasadun eräästä kuningasperheestä. Mukana oli Kuningatar Kakku, Kuningas Kääretorttu, Prinsessa Pulla ja Prinssi Paukku (maitoallergikko). Yleisö ulvoi naurusta kun demonstroin miten kuningasperhe käveli illalla nukkumaan kakkujaan, torttuaan ja pulliaan varjellen, perästä pitäjä pakarat paukkuen. 

Poistuin lastenhuoneesta voittajana. Miten en ole ikinä aikaisemmin ymmärtänyt, miten suuri lahja minussa menee hukkaan! Se improvisointi, se heittäytyminen, se fysiikka ja monipuolinen äänimaailma! Suorastaan näin silmissäni, miten ensimmäinen satukirjaani perustuva elokuva voittaa Oscarin. 
Vaan kesken maineessa paistatteluni lastenhuoneesta kuului äkillisesti vielä hurjempaa räkätystä. Ykkönen perhana oli räjäyttänyt potin paljon paremmalla tarinalla. Se alkoi:
”Olipa kerran pieni kakka”.
Eihän tota vastaan voi kilpailla. 
0 No tags Permalink

Miehen nelivuotisneuvola

0 No tags Permalink

Päiväkodin pihalla syliin tungettiin tänään kahden kuraisen lapsen lisäksi nippu papereita,  ”nelivuotisneuvolaa varten”. Aivan, sellainenkin on tulossa (tarkoittaako se että meillä on jo 4v lapsi?).

Lukaisin läpi keskustelun rungoksi tarkoitetun nivaskan, jossa kerrotaan mitä taitoja nelivuotiaalla pitäisi suunnilleen olla ja mistä ilmentymistä pitäisi ehkä huolestua. Ylpeydestä pakahtuen ojensin samat paperit myös Insinöörin luettavaksi, katsohan miten taitava ja norminmukainen tytär meillä on.

Johtuuko sitten siitä, ettei ollut mitään syytä huoleen, tai siitä että yöunet olivat viime yönäkin kehnot (jalkojeni väliin tunki aamuyöstä mies. Sellainen metrinen), en tiedä, mutta jotenkin sain itseni itkunaurun partaalle kun siirryimme jossain kohtaa Insinöörin ulkoluentaa pieneen ajatusleikkiin.

Vaihdoimme ”lapsi”-sanan tilalle sanan ”mies” ja totesimme, että tämä paperihan kertoo parisuhteen nelivuotistilan. Seuraavassa parhaat otteet. Haluan korostaa, että alla on siteerattu sanasta sanaan tätä mainiota lappua, vain tuolla yhdellä sanan vaihtamisella. Koska muuten ette uskoisi miten osuvia nämä on.

4-vuoden jälkeen mies: 

  • on kaikkivoipaisuudestaan huolimatta edelleen hellyydenkipeä ”pikkuvauva”, joka kaipaa huomoita
  • alkaa tuntea vastuuta ja syyllisyyttä
  • osaa kertoa ajatuksistaan
  • muistaa enemmän, muistikapasiteetti on jo 3-4 yksikköä
  • ymmärtää ja noudattaa sääntöjä
  • oppii, kun häntä ohjataan
  • osaa keskustella ja kuunnella muita sekä esittää kysymyksiä kuulemastaan
  • riisuutuu ja pukeutuu itsenäisesti (ei vielä solmi kengännauhoja)
  • käy itsenäisesti wc:ssä
  • pesee ja kuivaa kätensä itse
  • käyttää ainakin haarukkaa
  • hakee itse juotavaa ja kaataa kannusta
  • levittää voita leivälle

Mahdollisia suhteeseen liittyviä huolenaiheita: 

  • mies ei toimi annettujen ohjeiden (kuulo) tai vihjeiden (näkö) mukaan
  • mies sanoo ”en muista” ratkaisuna tilanteisiin
  • mies välttelee vaativampia tehtäviä ja ponnisteluja
  • mies ei kykene tekemään samaan aikaan kahta keskittymistä vaativaa motorista asiaa (kantaa jotain käsissään noustessaan portaita) 

Toivottavasti tekin tyrskäytitte juuri iltateenne näppikselle, ja toivottavasti teidänkin lapsenne miehenne löytyvät ylimmästä listasta. 

0 No tags Permalink

Yöllistä jalkapeliä

0 No tags Permalink

Epäterveellisiä ajatuksia klo 05.30:

Kuinkahan kauan olen nyt ollut hereillä? (2h). Miten kauan nukuin sitä ennen? (4h) Milloin herätyskello soi? (1h) Miten kovaa toi Insinööri oikein kuorsaa? (epäterveellisen)
Ei se Insinöörin vika tietenkään ole, hyvä että edes joku nukkuu. Minulla vain nyt sattuu poikani kanssa olemaan sellainen jaettu vamma, että kun me heräämme keskellä yötä, takaisin uneen löytäminen on vaikeaa. 
Siinä me sitten pyörimme, tanssimme yhteistä tanssiamme. Kakkosen roolina oli ottaa tiukkoja haliotteita, etsiä jaloilleen sopivaa koloa ja välillä yskiä sydäntäriipaisevan tutun kuuloisesti. Minun tanssiliikkeeni huolehtivat siinä jalkakolojen ja Insinöörin väliin jääneestä Ykkösestä ja oman tilani säilyttämisestä. Toki iso osa rooliani oli teeskennellä syvästi nukkuvaa.
Veikkaan että meistä kumpikin ajatteli mielessään että pitäiskö vain nousta ja vähän leikkiä. Meidän erona on tietysti se että toinen saa tuhista vihdoin löytämässään kippura-asennossa pitkään ja vielä nukkua sen päälle 2+ tunnin päiväunet, kun taas toinen sai lähteä aamuseitsemältä ekaan palaveriinsa. 
Ja tietysti vain toinen meistä on aika käsittämättömän söpö silloinkin kun se ärsyttävästi valvoo keskellä yötä. 
0 No tags Permalink