Kaksi maailmaani

0 No tags Permalink

Yksi syy siihen, miksi perheellisenä uratykkinä on aika mukava olla.

Tänään oli nuttura melko hiton tiukalla. Istuin, siis seisoin, kymmenen tuntia Enterprise Mobility -teemaisessa seminaarissa. Siellä minä, neljä muuta naista ja 126 pukuun pukeutunutta IT-äijää palloiltiin ja speed deittailtiin keskenämme. (Sivumennen sanottuna, pukeuduin tietysti glitter-henkiseen kynähaameeseen ja korkkareihin. Olin yleensä samanaikaisesti palaverini hyvännäköisin. Ja pisin.) 

Juttelin, hymyilin, kättelin, vakuutin, kyselin, mukailin, haastoin, väittelin – möin – kahdeksantoista vartin palaveria. Kahdeksantoista. Päänsärky, joka on ollut tiukka osa elämääni taas kahdeksan yhtäjaksoista päivää, alkoi kai kello 8.40.

Mitään ei suoranaisesti myyty, mutta päivä oli ihan hyvä. Olo oli niin hyvä kuin itsensä myyneellä glitterhameella nyt voi olla. Istuin taksiin päätäni pidellen, lonkat ja pohkeet lepoa huudellen. Päätä särki jo niin paljon, että koko oikea silmän alue oli kosketusarka. Luin viimeisillä voimilla meilit ja mietin, miten paljon maailma on kaatunut yhdestä tekemättömästä työpäivästä. Aika paljon.

Sitten tuli pahin virhe. Luin tuloksen Siitä Isosta Tarjouksesta, jota työstin illat ja henkisesti yöt männä viikolla. ”Valintamme ei kohdistunut teihin”.

Ei käy kieltäminen, just sillä hetkellä vitutti aika paljon. Että tämäkin vielä, VMP. Vielä joku päivä teen työtä jolla on tarkoitusta.

Kotona sain aikaiseksi tasan seuraavaa: hame ja korkkarit pois, tukka auki, verkkarit jalkaan, lattialle pötköttämään ja iPad laulamaan. Lapset oli tyytyväisiä ja minä levossa. Hetken keräiltyäni aloin kammeta itseäni ylös ja sanoin lapsille että menen tekemään iltapuurot.

Kakkosen videolobotomia päättyi hetkellisesti, kun se kääntyi katsomaan minua, tarttui kädestä ja sanoi lempeän päättäväisesti ”äiti älä mene”.

Aivan. Teenhän minä työtä, jolla on tarkoitus.

0 No tags Permalink

Omenan lentoradasta

0 No tags Permalink

Googletin tänään pottien kuvia liittyen alla näkyvään, huikeaan Vuoden Äiti- henkiseen askartelutuokioon, josta voin sitten raportoida myöhemmin jos Supernanny-titteli ansaitusti kolahtaa.

Piirros onnistui Mummun kynästä hienosti (ks. yllä). Ja nyt suurin hupi mitä Ykkönen tietää on ”katotaan äiti taas niiden pottien kuvia”. 
Siinä se sitten istuu kännykkä kädessä ja swaippailee potan toisensa perään näkyviin. Ja hirnuu. 
Ei ole tosiaan koviin monille oksille niitä omenoita viskelty, niin kuin rakas serkkuni osasi sanavalmiina sivaltaa. 
0 No tags Permalink

MYYDÄÄN: Pala unelmaa

0 No tags Permalink


Nyyh, nyt on tuplavaunut myynnissä. En halua myydä tuntemattomille, joten ostakaa teistä joku ne?

”Myydään liikkumisvapaus kaupunkiäidille. Näillä täysmustilla kaunottarilla vetelet Stokkalle ja takaisin, sporassa, bussissa, metrossa ja puskassa. Toisessa kädessä kahvi ja toisessa vaunut, joilla suhauttelet menemään rennon kepeästi muiden katsellessa ihaillen. Vaunut on mitoiltaan normaaliyhdistelmärattaiden luokkaa, joten ne mahtuvat yllättävänkin pienistä koloista. Isot pyörät, hyvät jouset ja mukavan joustava työntökahva takaavat tärkeimmän, eli työntäjän käyttömukavuuden. Toisaalta lapsetkin viihtyy niin, ettei näitä kuulemma saisi myydä. Myyn silti.

Jos asvalttiviidakko ei ole sinua varten, ei hätää – voit myös vaikka karata metsälenkille, neljällä isolla pyörällä kelpaa vedellä! Vervet ovat erityisen hyvät vaunut pienellä ikäerolla syntyvillä sisaruksilla, mutta isommatkin viihtyy. Mitä tärkeintä, tämä selkävammainen äiti jaksoi 1,5v työnnellä kahta isoksi kasvanutta veijaria näissä kesät talvet. Vaunujen ainoa konkreettinen miinus on lähes pakotettu keskustelu ventovieraiden kanssa, sillä tulet kuulemaan viikottain häkeltyneen ”oho siellä oli toinenkin” -kommentin. Vinkki: hymyile kiittäen ja kerro että nämä uudet nykyaikaiset vaunut ovat totta tosiaan aikamoisia tilaihmeitä.

Vaunut ovat vuosimallia 2012, ja ne ovat hyvässä kunnossa. Käytetythän ne toki ovat, joten ”uuden vaunun tuoksua” on turha odottaa. ”Priimakunnossa”, totesi kuitenkin eräskin tarkastaja. Kerrottakoon kuitenkin että pieniä stipluja on matkan varrella tullut: rungossa on pientä naarmua ja ”kovasta muovista” tehdyssä tuplasadesuojassa on käyttöä haittaamaton repeämä (Niin käy kun vaunuvalmistaja ei tiedä että täällä Pohjolassa on pakkasta). Vaunut ovat saaneet aina majailla sisätiloissa, eivätkä lapsemme ole käyttäneet niitä puruleluna. Kaikki kangasosat on pesty viimeisen käytön jälkeen.

Paketissa saat kaiken mitä tarvitset: itse vaunut, sisaristuimen, kantokopan, sadesuojat (yhden ja kahden lapsen käyttöön), hyttysverkon + sadesuojan vauvaosalle, sekä jopa vararungon (alkuperäisessä oli mallivika, joka kulutti renkaita. Renkaat ja runko siis uudemmat). Löytyypä meiltä myös yksi StorkSakin hoitolaukkukin, voit ostaa senkin pois, keskutellaan siitä sitten kun tulette katsomaan.

Tekniset tiedot ja lisää kuvia KVG tai vaikka Vaunu-aitan sivuilta: http://www.vaunuaitta.fi/phil-teds-verve-p-1946.html

Vaunut asuvat ja odottavat noutoaan Punavuoressa, Helsingissä. Koska ne on niin hiton näppärät myös taittaa kasaan, voimme myös toimittaa ne jonkin järkevän etäisyyden päähän suoraan ovellesi.

Vastaava paketti maksaisi nyt uutena noin tuhat euroa. Ota se tästä halvemmalla ja tee samalla ympäristöteko. Soita, tarjoa, huuda, kysy. Olemme vihdoin valmiit luopumaan rakkaista vaunuistamme. 

0 No tags Permalink