Uskomattomia asioita

0 No tags Permalink

Tammikuu loppuu tänään. Tämä 70 päivää pitkä kuukauden irvikuva on vihdoin ohi.

Lapset ovat olleet koko tammikuun terveinä. Aivan käsittämätöntä. Edes normaalilapsille tämä ei olisi kovin helposti saavutettava tilanne, näillä bakteerimagneeteille aivan utopistista. Tiedän, tiedän, povaan tässä itselleni vatsatautia noin huomiseksi.

Blogi täytti kuin huomaamatta kolme vuotta. Kolme vuotta rakasta harrastusta ja mukana pysyneitä lukijoitakin. Kiitos, kiitos, kiitos.

Tukholma on aina ihana ja siellä paistaa aina aurinko. Edes hetken, vaikka vähän pilvien välistä niin kuin torstaina. Siellä asuu sitäpaitsi vain kauniita ihmisiä.

Huulipuna pelastaa kaiken. Se myös muuttuu välittömästi tarpeelliseksi aamiaisvarusteeksi, jos sattuu syö aamiaistaan Tukholmassa.

En ostanut Tukholmasta itselleni mitään.

Urheilin tammikuun aikana 15 kertaa.

Olin häkellyttävän onnellinen vuoden kauheimman kuukauden aikana. Uskon tämän johtuvan edellisestä kohdasta.

Olen viime viikon aikana ratkaissut kaikki ammatilliset pulmat ja keksinyt, miten meidän firmasta tulee Suomen paras. Suorittamista vaille valmis.

Tammikuu, oletko sinä muuttumassa hyväksi?

0 No tags Permalink

Saa sitä ihminen haluta

0 No tags Permalink
1. Haluaisin saada tähän listaan jotain vitsikästä. Edes sillä tavalla vähän toista suupieltä nostattavan nenästä tulevan tuhahduksen verran. 
2. Haluaisin, että joku valmistaisi avaruusteknologiasta ulkoilupuvun, joka itsestään pullistuu päällesi omien mittojesi mukaan ja mukautuu ulkona vallitsevaan Darwin-testiin, jota sääksi kutsutaan. 
3. Haluaisin saman puvun myös lapsille. Ulkonäöllä ei mitään väliä, ei kenellekään meistä. 
4. Haluaisin ettei Iphone korjaisi sanaa ”sääksi” muotoon Sääksisäätiö. Haluaisin, että maailmassa olisi vähemmän sääksille ja enemmän vaikka asunnottomille omistettuja säätiöitä.

5. Haluaisin että lasten toppahousujen lahkeiden lumilukot eivät olisi tarkoitettu aggression hillinnän harjoittamiseen. Mene. Siihen. Varren. Päälle. Saatana.

6. Haluaisin saada oikeasti kiroilla edellistä kohtaa suorittaessani.

7. Haluaisin tämän pöydän.

8. Haluaisin olla sen verran vähemmän väsynyt, että muistaisin pestä suihkussa myös naama. Se varsi jatkuu katsos sinne ylös asti.
Unohtuiko jotain?
9. Haluaisin, ettei siellä suihkussa tarvitse huikata Insinööriä paikalle ja kysyä: ”onko toi kakkaa?”
10. Haluaisin sanoa merkittävästi harvemmin ”kakka” ja ”pissa”. 
11. Haluaisin, ettei kauneudenhoitorutiini tarkoittaisi väkivaltaisesti naamaan läiskittyä rasvaa ja jalkojen sheivaamista niin kiireellä että valkoiset, kuivat iholastut sinkoilee. 
12. Haluaisin olla iältäni 40, naamaltani 28 ja tisseistäni 19. Tää joka paikasta (melkein) 32 on vähän väsynyt. 
13. Haluaisin, että Miska ja kaikki muutkin saisi oikean asunnon. Ja töitä joilla se asunto pysyy. 
14. Tietysti haluaisin silti myös itselleni tuplaneliöt samalla sijainnilla, samoilla seinänaapureilla, kaksi vessaa ja ison ruokailutilan. Ja ympärivuorokautisen sisäkön. 
15. Haluaisin olla ihminen, joka nauttisi sen ruokailutilan käytöstä. 
16. Haluaisin myös että meidän lapsemme istuisi sen ruokaryhmän ympärillä haarukalla syöden sen sijaan että kiipeilevät pitkin selkänojaa, tunkevat täysiä nyrkillisiä makaronilaatikkoa suuhun (I kid you not) ja sitten kysyvät ”ai mitä tsä äiti tsanoit?”
17. Haluaisin, ettei hammaslääkäri (tai kukaan muukaan) enää koskaan sano minulle ”ohhoh, onpa paljon isompi reikä kuin miltä päällepäin näytti.”
18. Haluaisin, että Robin tekisi kuitenkin uuden levyn, koska rehellisesti sanottuna vielä yhdestäkään illasta ei ole sittenkään tullut e-ee-e-ee-ee-eeppinen.
19. Haluaisin, ettei Ykkönen ja Kakkonen ikinä kasva ja lopeta laulamasta Robinia.
20. Haluaisin, että tämä lista jo loppuisi ja että edes tämän kerran osasin pitää asiani lyhyenä ja olla kertomatta ihan täyttä totta. Shh. 
(Haluaisin kaljan.) 
Niin ja haluaisin, että tämän saman Markus Kajon innoittaman, ja Project Maman käskemän listan kirjoittaisi myös Puutalon Kristaliina, Rimpuileva Mamma, Pudonnut Liina, Ehdoton Saara ja Aina Perillä oleva Anu.
0 No tags Permalink

Hyväntuuliset häiriköt

0 No tags Permalink

Kolmosessa matkusti tänään taatusti päivän iloisin ja kohteliain tervetulo-/hyvästelykomitea. 

Ne kikatti, räkätti ja lauloi ja muisti sitten aina kysyä kaikilta poistuvilta, missä kerroksessa ne asuu ja toivottivat lopulta vielä Hyvää päivää! kovaan ääneen. Tietysti kerrottuaan ensin ite että asuu myös ”ykköksessä”. 
Unohtui muuten multa ainakin työpäivän kiireet, toivottavasti teiltä muiltakin kyytiläisiltä! 
0 No tags Permalink