Saareke or not?

0 No tags Permalink

Talohommista päivää! Tänään oli makea päivä: saatiin vihdoin yhdessä arkkitehdin kanssa sellainen luonnos lyötyä lukkoon, josta kukaan ei löytänyt enää merkittäviä puutteita. Tällä hetkellä suunnitelma näyttää vain ihanalta. Ja okei, tosi kalliilta. Seuraavaksi selviää kuin monta nollaa liian kalliilta.

Sitä ennen keskityn oleelliseen eli keittiöön. Sillä keittiö sinne tulee aivan varmasti, vaikka rahat muuten kellarin, saunan, autotallin (oh lord) tai jokumuumikän kohdalla loppuvatkin. Keittiön tila on hyvä; iso ja valoisa. Tila on noin 4-5m leveä ja oikeastaan vaikka koko talon pituinen, jotain 10m luokkaa.

Nyt on siis se tilaisuus, se kaikkien aikojen hetki, kun saa suunnitella keittiön ihan alusta, ja oikeastaan vailla mitään valtavia rajoitteita. Voi helvetti. Ihan sama tuska kuin hääpuvun kanssa aikanaan! Kaikki mitä tekee on varmasti ihan hyvä, mutta jääkö sitten ulos joku aivan loistava idea, joka olisi sittenkin ollut parempi? Poiketen tuijagatesta, tällä päätöksellä on mulle väliä. Ehkä eniten koko talossa.

Auttakaa siis naista mäessä, kertokaa mielipiteitä! Erityisesti yhdestä asiasta. Saarekkeesta. Meillä on ollut yhdessä keittiössä saareke, mutta se oli samalla myös koko huoneiston ruokapöytä, eli sen kokemuksia ei ehkä ihan voi verrata. Muissa kokemissani keittiöissä saareke on tuntunut kivalta idealta ja olen antanut itseni ymmärtää että sellaisen haluaisin. Ihmiset kerääntyy helposti sen ääreen ruoanlaittoon, siihen saa katettua juhlat ja arkiruoat niin, että kaunis (oletettu) ruokapöytä ei peity rojuun. Se antaa paljon työtasotilaa, josta tykkään ihan valtavan paljon. Kuusi metriä pöytätilaa ei olisi musta liikaa. Siihen voi laittaa paljon asioita säilytykseen (keittiöön tulee hyvä ikkunan paikka päätyseinään niin, että harkitsen alakaapittomuutta), baarijakkarat tosin ovat mielestäni siinä aika out. Se tuo lisämaustetta muuten herkästi seinää pitkin kiertäviin kalusteisiin ja ryhtiä keittiön linjoihin.

Mutta: onko se arkkitehtimme sanoja lainatakseni outo pökäle isossa tilassa, jossa perinteinen saarekkeen tilansäästötarkoitus ei olekaan niin tärkeää? Entä tekeekö se koko alakerrasta jotenkin yhtä jatkuvaa pöytää kun on työtasoa, saareketta, pöytää? Törmäänkö siihen jatkuvasti, onko sen kiertäminen rasittavaa? Onko se vain tuhoon tuomitusti aina täynnä rojua? Onko se kertakaikkiaan täysin tarpeeton?

Haaveissani se keittiö näyttäisi sitten ehkä joltain tämän tyyppiseltä:

Kuva pöllitty törkeästi Pinterestistä, koska alkuperäiseen sivustoon ei enää päässyt.

Ja painajaisissani tältä:

On siellä saareke jossain. Kuva googeloitu.

En mä tiedä. Tuleekohan siitä vaan karmea tilasyöppö, feng shuita rikkova karmistus? Toisaalta tätä kirjoittaessani löysin tämän Mustan Oven blogikirjoituksen, josta tuli aika paljon lisää hyviä puolia saarekkeeseen, ja alan taas pyörtää päätäni saarekkeen suuntaan. Aaaargh auttakaa!!

Ps. Ensi kerralla luvassa ihan oikeita taloluonnoksia, lupaan! Sitä odotellessa Valeäidin Instan puolella väläytellään jo sneak peakiä talon design suunnasta, tsek tsek!  
0 No tags Permalink

Lokakuu 2015

Arkkitehti valittu, briiffattu ja valjastettu töihin (Eve Sarapää). Tontin kauppa ja hallinnanjakosopimus vihdoin maalissa! Kuun lopussa tähtäimessä maapohjatutkimus ja vanhan rakennuksen purku. Todellisuudessa talo seisoo hienosti paikallaan vielä Halloweenin tohinoissa, mutta maapohjatutkimus on tehty ja JES: se sanoo että pohja on pääosin hiekkaa tai moreenia, ei savea eikä ainakaan pääosin kalliota.

Kuun lopussa löydetään arkkitehdin kanssa Se Oikea Suunta ja talon oikea suunnittelu alkaa. Heti marraskuun alussa laitetaan piirustukset tarjouskierrokselle talovalmistajille. Tilanne on aika kutkuttava: Talo tuntuu muotoutuvan melko täydelliseksi ja näyttää aivan helvetin kalliilta rakentaa. Kohta nähdään mikä tilanne oikeasti on.

Neuroosijuhlaa

0 No tags Permalink

Elämässäni tapahtui eilen niin iloinen asia, että se on vain jaettava. 

Kävin täydellisesti kaupassa. 
Tai siis tilasin Kauppakassista. Tilasin mm. Kananmunia, maitoa, lasten hammastahnaa, vessapaperia, dödöjä, fairya, leipää, hedelmiä. 
Sitten se kaunis asia. Tiedättekö mitä tapahtui puoli tuntia ennen lähetyksen tuloa?
Nostin jääkaapista viimeiset maidot katettuun pöytään, jossa majaili juuri uunista tullut makaronilaatikko. Siinä oli kypsinä talouden viimeiset kananmunat ja juustot, lautasten reunalla vikat kurkut ja tomaatit. Pesin kattilan ja juuri tyhjentyneen hedelmävadin viimeisellä fairytipalla. Laitoin vessapaperitelineeseen viimeisen rullan kaapista. 
Ruoan jälkeen nostelin käytännössä tyhjään jääkaappiin laji- ja kokojärjestyksessä uudet ruoat. Kuusi palautusjuomaa vierekkäin ylähyllylle. Kolmen raparerirahkan pinon kolmen mustikkarahkan pinon viereen. Neljä tölkkiä maitoa vieretysten. Kananmunakennon takaisin paikalleen. Ja niin edelleen. 
Aamulla heitimme tyhjäksi käyneet hammastahnat ja dödöt roskiin ja katselin kaunista jääkaappiani liikutuksen vallassa. 
Olen ehkä täydellinen kuluttaja. 
Näin suurta nautintoa en ole saanut sitten tasan viisi kilometriä pitkän juoksulenkkini. 

Ai että. Kyllä sitä voi ihminen tulla pienistä asioista onnelliseksi. Välillä ihan tosi pienistä. 
0 No tags Permalink