Maaliskuu 2017

Tapaamme toimittajia, käymme referenssikohteissa. Kaikki urakoitsijat ovat tavallaan samanlaisia, kaikissa on kuitenkin joku vika. Joku haukkuu kilpailjoita, joku kieltäytyy tarjoamasta, joku on liian kallis ja toinen epäilyttävän halpa. Opimme että yleensä halpa tarkoittaa että toimitussisällöstä puuttuu jotain. Olemme kohtuullisen hukassa tässä suossa: budjetti näyttää yhä edelleen ihan mahdottomalta ja fiksua ratkaisua ei näy. Tarjousten vertailu on ihan mahdotonta ja kukaan ei tunnu sanovan että hyvä siitä tulee, näin me se tehdään.

Kuun lopussa muutamme alueelle ja hullaannumme. Tämähän on aivan mahtava paikka! Ehkä tästä innostuneena teemme vihdoin lopulta sen hypyn ja valitsemme turvallisimman tuntuisen. Laitamme nimet alle talopaketin toimitukseen, sitoudumme rakennusurakkaan.

Se on menoa nyt. Huhtikuussa 2018 meillä saattaa olla jo oma koti. HUI ja JEE!

Onnea tyttö, mä uskon suhun

Täytin tänään 34. Vietän juhlapäivääni verkkareissa sohvalla, jonka tyynyjen päällisistä puolet on pesussa, tunnustellen tuleeko Kakkosella eilen alkanut noro minullekin. Toistaiseksi tilanne on aika 50/50.

Aamulla sain aamupalaseuraa kaukosäätimensä kanssa, kukkia ja lahjakortin juoksukenkiin. Illalla kävin Ykkösen kanssa Itiksessä shampoota ja Uno-peliä ostamassa. Ihan tavallinen ruuhkamutsin päivä, jossa sekoittuu ilo ja onni, turhautuminen ja väsymys, pikkukinat puolison kanssa ja hetkelliset onnistumiset töissä. Same same, mutta kuitenkin hyvä tai ehkä vähän keskivertoa parempi.

34 on jotenkin tylsä luku. Ei vielä iso 35, mutta toisaalta kolmenkympin kriisit on jo niin nähty. Ensin ajattelin, etten edes jaksa kirjoittaa perinteistä synttäritekstiä, että se viimevuotinen kyllä kattaa kaiken. Sanoinhan siinä niin kovin viisaasti että

”..onnea vain Minä, sulla menee aika hyvin! Perheesi on ihana, lapset isoja ja helppoja ja aviomies loistava. Teet työtä, joka on sinulle merkityksellistä ja jossa olet hyvä. Asut kivassa kodissa ja seuraavakin on varmasti just hyvä, vaikka siinä nyt vähän kestääkin. Ympärilläsi on rakkaita ihmisiä, joille sinä olet tärkeä, ja jotka ymmärtävät kun sanot ettet tänään jaksa. Harrastat ja touhuat ja olet tosi terve, vaikka se selkä välillä vihoitteleekin. Kroppa ei tosiaan ole enää 19v, mutta toisaalta mitäpä siitä kun se 19v kantajakaan ei ollut siihen ikinä tyytyväinen. Tämä vanhempi versio on oikein hyvä, selluineen päivineen. Naama ehkä ryppyyntyy ja kapenee ja silmänaluset sen kuin mustuvat enemmän, mutta hymysi on vähän aiempaa svyempi ja sitäkin kauniimpi.

Pidä siis toi, sulla on nyt hiton hyvä buugie. Ensi vuosi on vielä parempi…”

Tuossahan se oli kaikki sanottu, ihan samalla linjalla vahvasti edelleen! Paitsi että. Ihan muutama yksityiskohta täytynee mainita. Kuluneen vuoden aikana, näiden kahden tekstin välissä, olen:

sairastanut masennuksen ja ahdistuksen
vaihtanut työpaikkaa
…kahdesti
myynyt pois tontin ja ostanut uuden tilalle
perustanut yrityksen
ajautunut elämäni pahimpaan selkäkriisiin
tehnyt yhden tuotantokauden omaa podcastia
muuttanut.
Että tuota, ehkä silloin viime vuonna kaikki ei ollutkaan ihan niin valmista kuitenkaan. Melko jännä nähdä mitä ensi vuosi tuo tullessaan, sen lisäksi että luvuksi pyörähtää vihdoin jotain helposti muistettavaa.
Loppuun yritin ottaa sellaisen nätin synttäriselfien, mutta ei siitä oikein tahtonut tulla oikein mitään täältä sohvan nurkasta laiskana. Kymmenen epäonnistuneen kuvan jälkeen päätin valita sen ekan, jolla voin taltioida hetken juuri sellaisena kuin se oli, minut juuri minuna, kaikki 34 vuotta silmäpusseissa ja tukan sekoilussa näkyen. (toim. huom. ryppyjen määrä edelleen siedettävä ellei maltillinen, naaman kapeus vielä hallittu).
Ja ihan loppuun vielä Ryanilta tsemppiviesti minulle ja kaikille muillekin:
Good luck girl, I believe in you.