Huhtikuu 2017- Rakennuslupa saatu!

Huhheijaa mikä kuukausi. Yhtäaikaa duunikiireitä, podcast-kriisejä ja talon kannalta tärkeimpiä päätöksiä. Ikkunan karmit. Ne hemmetin karmit. Niiden sisällä päin näkyvä väri pitäisi valita, vaikka ei millään pysty ymmärtämään miltä koko talo tulee sisältä näyttämään. Ja jokainen väri maksaa erikseen, tietysti. Vellomme tässä(kin) päätöksessä viikkoja kunnes aika loppuu ja päätämme: Mustat. Turvalliset mustat.

Piirrätämme talotoimittajan lähettämät tarkistuskuvat (= lupakuvat heidän toimitukseensa uudelleen piirettyinä) useaan otteeseen uusiksi. Insinööri tihrustaa yö toisensa jälkeen kuvia ja spottaa ongelmia: luukku väärässä päässä taloa, välipohjasta on lähtenyt senttejä, huonekorkeus on tipahtanut. Kuin massiivinen ”etsi viisi virhettä” -peli, jonka lopputuloksen kanssa on elettävä. Lopulta saadaan kuitenkin kaikki palaset kohdilleen.

Huhtikuussa tavataan myös 32 keittiötoimittajaa (Ai eikö? Siltä se tuntui.) eikä päästä, yllättäen, mihinkään päätöksiin. Lupaavalta kuitenkin näyttää, ehkä vielä jonain päivänä meillä on keittiö! Meanwhile: naapuriin nousee kahdessa päivässä talo. Kyllä näyttää muuten elementtirakentajan projekti vähän erilaiselta!

Se naapurin talon nousemista edeltänyt louhiminen otti muuten vähän myös meidän tontista pois. Ei voi mitään, tälläistä tämä on. Nyt on kaunis tukimuuri. Kauhulla odotamme omaa louhintavuoroamme.

Tapahtuu tässä kuussa muutakin kuin vaikeita (tekemättä jätettyjä) päätöksiä. Isoin, kaunein ja hienoin: SAIMME RAKENNUSLUVAN! Oujeeeeeeee!!!! Sen kauniin lapun lisäksi saamme monta muutakin tärkeää asiaa tehtyä: valitaan LVIS-urakoitsija, päätetään rakennesuunnittelija, kaadetaan puut tontilta noin tunti luvan saannin jälkeen, ja rapsutellaan (Insinööri rapsuttaa) ties kuinka monena kauniina räntäiltana kalliota tontilta esiin. Tehdään alustavat pihapäätökset ja saamme lopulta talotoimittajan kanssa kaiken viittä vaille valmiiksi projektin aloitusta varten. Ykkösen koulupaikka varmistuu ja kavereita löytyy edelleen lisää.

Tästä tulee hienoa!

Menovinkki: Rush trampoliinipuiston Naperopomppu

2 Permalink

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Rush Trampoliinipuisto

rush trampoliinipuisto
Muistatteko, mitä meidän pieni Robin teki siellä sirkuskoulussa aikanaan? Hyppi trampoliinilla. Pelkästään. Jonotti vartin omaa vuoroaan, pomppi kaksi minuuttia frontsideollieeee huutaen ja palasi sitten jonoon.

Oli muuten hyvin investoitu harrasteraha se.

No, nyt on löytynyt paikka, jossa Kakkosen kanssa saa niin sanotusti rahalle vastinetta. Rush trampoliinipuisto on juuri sitä, miltä kuulostaakin. Lähes pelkkää trampoliinia silmän kantamattomiin, ja niiden välillä kiireessä juokseva tramppalover12. Kun jokaiseen pitäisi ehtiä.

Viime perjantaina me ehdittiin juosta vihdoin koko puiston kaikki trampat läpi. Päiväkoti oli kiinni, joten otettiin ilo irti arkivapaastamme ja käytiin tutustumassa Rushin uuteen Naperopomppuun, jossa koko puisto on varattu puolentoista tunnin ajaksi vain alle kouluikäisille.

Konsepti oli aivan mahtava!

rush trampoliini kokemuksia

rush trampoliini kokemuksia

rush trampoliini kokemuksia

rush trampoliini kokemuksia

rush trampoliini kokemuksia

 

Puistossa oli ihanasti tilaa, eikä tarvinnut pelätä että pieni Robin juoksee jonkun isomman lapsen tuplatriplavoltin alle innoissaan. Kaiuttimista raikui (ja välillä vähän särisi) lasten musa ja ilokseni vanhat Disney-klassikot (jos näit jonkun laulavan Hakuna Matataa ja eläytyvän Let it Gohon polttopallokentän korkeimmassa kohdassa lasten odottaessa kärsivällisesti sitä heittoa, se en ollut minä).

Siellä me upouusissa tahmasukissamme sitten pompittiin niin että aivot tärisi. Tai siis minä instailin ja Rushin Petteri pelasi lasten kanssa polttopalloa. Puistossa oli toki paljon muutakin kuin tramppoja: vaahtomuovimonttuja, koripallomeininkejä ja jotain joka näytti lähinnä Gladiaattorien radalta.

rush trampoliini kokemuksia

rush trampoliini kokemuksia

Aikaa touhuiluun oli varattu se puolitoista tuntia, mutta noin 50 minuutin kohdalla tyypit alkoi näyttää tältä:

rush trampoliini kokemuksia

 

Suunnilleen näissä kohdin Ykkönen pyysi multa vienosti että voitaisko me jo lähteä kotiin. Pakkasin kaksi hikistä, punaista, väsynyttä ja kaikin puolin onnellista tyyppiä takapenkille ja mietin kateellisena, että olisin minäkin kyllä pomppinut, jollei olisi tämä selkä. Ja nämä synnyttäneet sisuskalut.

Ei siitä sen enempää.

rush trampoliini kokemuksia

rush trampoliini kokemuksia

Jos sulla on tulevana perjantaina aamupäivällä aikaa, kotona energisiä lapsia ja lantionlihaksissa voimaa, pakkaahan koko konkkaronkka pienelle retkelle Pitäjänmäkeen!

Naperopompun lippujen hinta normaalisti 7€/1h tai 10€/1,5h / hlö (Alle 2-vuotiaat ilmaiseksi) + pakolliset Rush-sukat 3€ /hlö.

Kaksi viimeistä kuvaa by Jukka Kiistala, editointi minun.
 
2 Permalink