Tietoa mainostajalle ›

Anna armoa, nuku päiväunet

8 No tags Permalink

Voi veljet että olin tänään loppu. Toudella. Sain juuri ja juuri sinniteltyä ne muutamat työhommat, joita pöydällä odotti ja sitten vääntäydyin lapsia hakemaan. Matkalla sain oikeasti keskittyä että pysyin hereillä. Mikä nyt mättää?

Olenko saamassa sen saman miniflunssan jota Ykkönen sinnikkäästi yrittää aamuisin itselleen masinoida? Olenko raskaana (lol, en), saamassa vatsataudin, masentunut, kaamoksen lannistama? Urheillut liian vähän, stressannut liikaa, syönyt huonosti?

Päätin luisua kohti yöunia vahvasti riman alta. Hain lapset, lämmitin kaikille ruokaa, heitin jokaiselle vielä vähän jälkkärikarkkejakin naamaan ja asetuin sohvalle. Lapsille telkkaria ja mulle lepoa, talttuu sitten kaikki taudit ehkä vähän nopeammin. Tai jos se onkin masennusta, ehkä lepo auttaa käsittelemään asiaa paremmin.

Ihan en vielä tiedä mitä asiaa, mutta kyllä tässä nyt varmaan jotain löytyy kun oikein alkaa kaivelemaan.

Tässähän on ollut vähän kaikkea. Aika paljon töitä, talojuttuja, podcastin viimeistelyä ja reissua. Lasten kanssa vääntämistä ja ruokaakin on täällä tehty. Urheiluakin on kertynyt niin paljon viime aikoina, olenkohan rehkinyt siinä kuitenkin liikaa? Hitto, pitää taas miettiä teenkö liikaa. Painan varmaan liian kovalla sykkeellä!

Heräsin tunnin päästä virkeänä ja päädyin diagnoosiin.

Olin väsynyt.

Armoa viikkoonne ystävät, muistakaa ottaa välillä päikkärit!

JAA
8 No tags Permalink
8 Comments
  • Jenni
    tammikuu 30, 2018

    Onhan toi sun meno aika hurjaa, ehkä vähempikin riittäisi ? Mulle kevät on aina rankkaa aikaa, juurikin tämän masennustaipumukseni vuoksi. Täytyy ottaa silloin iisimmin ja mennä aikaisemmin nukkumaan.

    • Valeäiti
      tammikuu 30, 2018

      No riittäisi riittäisi! Puolet tästä! Harjoittelua aina se tekemisen vähentäminen kun siitä kuitenkin myös tykkää 🙂 harjoittelen myös nukkumaan menemistä, miten se onkin niin vaikeaa?

  • Tarja
    tammikuu 30, 2018

    Mä olen tullut siihen tulokseen, että jos väsyttää, niin yritän ensin unella ja jos ei auta, niin sitten syvempää analyysia 🙂 Usein se auttaa. Tällaiselle suorittajatyypille on joskus kyllä ollut vähän vaikeaa vaihtaa lenkki päikkäreihin, kaikkea kun ei arjessa aina saa, mutta tullut todettua, että useimmiten ne päikkärit on ollut parempi valinta.
    Kyllä se tästä! Valoa päin, talven jälkeen elämä taitaa voittaa taas 🙂

    • Valeäiti
      helmikuu 2, 2018

      Erinomainen lähestyminen, taidan kokeilla samaa! On kieltämättä tosi vaikea ottaa päikkäreitä kun helposti ajattelee että vaikka kävelylenkki tekee saman ja olisi hyväksi..mutta kroppakin tarvitsee kyllä lepoa pään lisäksi.

      Kohta on jo kevät!!

  • Pauliina Wunderbara
    tammikuu 30, 2018

    Päikkärit on parasta mitä tiedän. Nopein tapa saada itsensä virkeäksi, kun elämässä on kaikkea muuta mikä syö energiaa. Otan usein ”power napit”, eli kello soimaan puolen tunnin päähän. Jotkut käyttää myös avaintekniikkaa, eli avain nippu käteen ja sitten herää kun avaimet kilahtavat lattiaan. Tietysti auttaa, jos sattuu olemaan sellaisessa paikassa (kotona), että tämä onnistuu. Itse olen opiskelija ja joskus olen nukkunut myös koululla. Työnantajien pitäis kyllä ymmärtää tää ja järjestää mahdollisuuksia ottaa pikku tupsluikkarit kesken päivän. Onhan kansanedustajillakin torkkupeitot! Meillä kolme lasta ja 3,5-vuotias nukkuu edelleen päikkärit. Viikonloppuisin menen häneen viereensä ja nukahdan itse siihen. Muuten en jaksaisi koko päivää ”suorittaa” hyvän vanhemman roolia 😀.

    • Valeäiti
      helmikuu 2, 2018

      Mä opin nukkumaan päikkäreitä ihan fyysisesti vasta joskus pari vuotta sitten. Nyt pitäisi opetella vielä henkisesti taipumaan siihen että saa ja pitää levätä!

      Hienoa että osaat levätä, se on tosi tärkeää!

  • Petra / Viilankantolupa
    tammikuu 30, 2018

    Mulla kans auttaa toi nukkuminen yllättävän moneen. 😀 Pienillä lisäunilla talttuu alkavat flunssaoireet, laantuu äkisti leimahtanut kiukku tai nousee työpäivän nollaamat energiatasot ja kun ottaa pikapäikkäreille kainaloon vielä koiran tai kaksi niin täydentyy könyvarastot samalla. Käsi koiran ympärillä on paljon helpompi kellistyä hetkeksi sohvalle (tai lattialle jos oikein unettaa) kuin lapsen tai siipan kanssa. Kaksijalkaiset perheenjäsenet eivät osaa arvostaa esimerkiksi tuota parkettiunien palauttavaa voimaa ollenkaan samalla tavalla kuin nelijalkaiset. 😀

    Vakavasti ottaen, kotitoimisto tuntuu lietsovan sitä lamauttavinta iltapäiväväsymystä, kun on koko päivän jumittanut sisällä eikä välttämättä poistunut talosta kertaakaan ennen kello viittä. Pieni happihyppely talon ympäri tekisi terää, mutta toisinaan puhelimen äärestä ei pääse poistumaan koko päivänä. Vaikka työmatka voi olla myös rasittava, siitä olisi tähän vireystasoon varmaan jollain tasolla jeesiä. Mutta onneksi koirat eivät koskaan kyseenalaista pientä lattialla torkkumista ja jo viiden minuutin uni saattelee työhuoneesta perheen pariin paljon yhteiskuntakelpoisemman äipän. 🙂

    • Valeäiti
      helmikuu 2, 2018

      Totta muuten, kotitoimistopäivinä on ihan sika väsynyt usein! Ja siis työhuone, olen kade sulle <3 tosin kohta mulla on kokonainen talo työhuoneena, ai että miten mä tuun työs--nukkumaan siellä!