Tietoa mainostajalle ›

Hyvin suunniteltu on puoliksi turhaa

11 No tags Permalink

Olen perinyt isältäni suunnittelemisen jalon taidon. Siis ihan ultrahypermonimutkaisten suunnitelmien tekemisen taidon. Siihen liittyy yleensä paljon logistiikkaa ja erilaisia paikkojen kutsumista pisteiksi.

Tyypillisimmin nämä suunnitelmat syntyvät myöhään illalla ja niiden luomiseen liittyy monen monta puhelua. Niihin saattaa helpostikin myös liittyä ihan vaikka sellaisia melko tuntemattomiakin ihmisiä.

Poimitte sen venemekaanikko Jesperin teidän autolla pisteestä A, jätätte veneelle auton ja lähdette sitten mun autolla pisteeseen B. Matti ajaa teidän auton pisteeseen C, te otatte junan ja tavataan sitten kaikki pisteessä D klo 18.37 niin ehditään seitsemän lauttaan. 

Olen saattanut kerran tälläisen suunnitelman seurauksena viettää aika monta tuntia yksin Turun linja-autoasemalla. 9-vuotiaana.

No mutta.

Joskus käy kuitenkin niin että nämä hienot suunnitelmat tippuvat kuin itsestään käteen.

Ostimme jokin aika sitten lastensängyn uuteen kotiin. Sänky ei nykyiseen kotiin mahdu, joten aioimme tuoda sen Lahteen Insinöörin vanhemmille säilöön. Ainoa ongelma oli se, ettei sänky mahdu meidän autoon muuten kuin takapenkki käännettynä, eli tyhjänä tyypeistä. Kenenkään ei ole oikein tehnyt mieli ajella muuten vain Lahteen ja takaisin, joten siinä se on sitten olkkarin seinää vasten nojaillut nyt hyvän tovin.

Perjantaina Insinöörin vanhemmat tulivat tontille nostamaan maljan Insinöörin synttäreiden kunniaksi.

Päässäni välähti – suuret suunnitelmat naksahtivat kuin itsestään paikoilleen.

Hei mitä jos te ottaisitte lapset kyytiinne istuimineen ja veisitte ne Lahteen? Me voitaisiin juhlia täällä synttäreitä ja tulla sitten huomenna sen sängyn kanssa perässä, saataisiin se vihdoinkin sinne tuotua? No tietysti, hyvä idea!

Miten nautinnollista ratkaista tämä! Ainakin kolme kärpästä yhdellä iskulla: treffi-ilta, lapsille Mukkila-aikaa ja sänky vihdoin oikeaan paikkaansa.

Kaikki meni ihan suunnitelman mukaan, tietysti. Käytiin syömässä, lapset lähti onneissaan Mukkilaan ja me kotiin katsomaan Vain Elämäätä. Juotiin olutta, syötiin karkkia ja nukuttiin pitkään seuraavana aamuna. Käytiin salilla yhdessä, käväistiin tontilla ja mentiin sushin kautta vähän vielä kaupoille (siis Giganttiin vertailemaan lamppujen kelvineitä).

Iltaa vasten ajeltiin Lahteen. Torkahdin etupenkille, niin kuin aina. Heräsin vallan tokkurassa melkein perillä. Ajaminen se on aina niin rankkaa.

Ei oo totta, Insinööri parahti, kun noustiin oikeasta liittymästä ylös. Tiedätkö mitä me unohdettiin? Mietin äkkiä läpi. Huomisten synttärijuhlien lahja on mukana, lapsille vaihtovaatteet ja meille yökamat. Mitäs nyt?

Katso takapenkille, Insinööri vinkkasi. Katsoin. Ei siellä mitään näkynyt. Tyhjä penkki vain.

ILMAN SITÄ SAATANAN SÄNKYÄ.

Siellä se nyt sitten nojailee olkkarin seinää vasten. Pisteessä A.

11 No tags Permalink

Lapsentahtinen siivous

5 Permalink

Lapsentahtisesta imetyksestä ja ruokailusta tiedetään jo paljon, mutta oletko kuullut että myös siivouskasvatusta voi tehdä lapsentahtisesti? Kyllä vain! Tällä lempeällä kasvatusmetodilla saat kuin huomaamatta luotua innokkaita kodin siivoajia.

Menetelmä on varsin helppo, kunhan kiinnität huomion muutamaan perussääntöön. Alla kymmenen vinkkiä lapsentahtiseen siivoukseen.

1. Aloita nuorena! Lapsi tietää itse, milloin hän on valmis siirtymään siivoamaan, mutta usein jopa viisitoistavuotias voi osoittaa kiinnostusta lapsentahtiseen siivoukseen.

2. Huomaa herkkyyskaudet. Kun lapsi sanoo ”voinko moppioida lattian”, tartu siihen. Silloin siivotaan, vaikka se olisikin vuoden ainoa krapulapäiväsi.

3. Anna lapsen tehdä juuri sitä mitä haluaa. Lattiat voi ihan hyvin pestä ikkunanpesuaineella.

4. Hyväksy pieni sotku. Mitä siitä, jos siivouksen päätteeksi löydät lattialta litran saippuvaahtoa ja lakanat tiskikoneesta. Ainakin lapsi siivosi!

5. Kannusta oikeaa käytöstä. Sujauta lapsen suuhun karkki noin kymmenen minuutin välein.

6. Hyödynnä lapsen luontaisia kiinnostuksen kohteita ja vahvuuksia. Tyypillisesti parhaimpia tehtäviä lapselle on kaikki mihin liittyy välineistöä, suihkuttelua tai liikkumista.

Terkkuja Hakolalle: nyt on pöyhitty.

7. Ole kärsivällinen ja salli tauot. Lapselle voi olla hyvinkin tärkeää tutkia välillä pyöräilykarttaa.

8. Anna lapsen määrätä siivouksen kesto. Terve lapsi tietää kyllä, milloin riittää. Lapsi ei voi siivota liikaa.

9. Maksa lapselle siivouksen päätteeksi. On hyvä oppia, ettei tylsiä asioita tehdä ilman palkkaa. Opeta lapsi myös neuvottelemaan.

10. Älä pakota. On hyvä tiedostaa, ettei siivous onnistu kaikilta lapsilta heti, joskus myös aikuisilla on tässä vaikeuksia. Silloin voit hyvin freskatoida siivouksenne.

HUOM: ohjeet ovat sovellettavissa myös aikuisiin miehiin. Vaihda tällöin kohdan 5 kannustuskarkin tilalle pieni tissin vilautus.

5 Permalink

Viisi koulun aloittavaa äitiä

Koulun alkuun voi suhtautua monella tavalla. Tunnistatko itsesi?

Some-äiti

Some-äiti rakentaa draaman kaarta hyvissä ajoin. Keväällä hän laittaa Facebookiin kuvan lapsestaan kevätjuhlissa, kertoen että tässä sitä on yhden aikakauden loppu, end of an era. #Enkkutekstit on aina hienoja. Elokuussa on vuorossa ikoninen reppukuva, jossa äiti takaapäin katselee lapsensa itsenäistä matkaa ja toivottaa pienelle keveitä askelia. Sydän <3.

Koulun alettua Some-äiti laittaa lapselleen hassuja emojeja pitkin päivää, kunnes Wilman ilmoitus pärähtää suoraan älykelloon. Opettaja pyytää vähentämään yhteydenpitoa ettei lapsi roikkuisi jatkuvasti kännykässä.

”Jos voisit edes yhtenä päivänä laittaa tän päälle, pliis!”, äiti yrittää lempeästi GoPro kädessään, mutta on tyydyttävä siihen mitä saa: kuva hänen omasta heijastuksestaan pihan lätäköissä, blogikirjoituksensa tästä valtavasta tunteiden kirjosta.

Syksyllä hän voi jo varmasti opettaa lapselle kuinka Snäppi toimii, saadaan sitten vähän tehokkaammin fiidiä jaettavaksi. Mutta Jodeliin sitten vasta kolmannella, rajoja on vedettävä!

Itkijä-äiti

”Voi että miten mun pieni vauva nyt voi olla näin iso!” Itkijä parahtaa ripsarit sieraimissaan, kun lapsi astelee ensimmäistä kertaa koulun ovista sisään – tutustumiskäynnillä toukokuussa. Äidin saa itkemään pienimmätkin ajan kulumiseen liittyvät vihjeet. Pieneksi jääneet tarhatossut ovat aivan liikaa. Iltaisin äiti tuijottaa pienokaisensa jaloista tehtyä kipsivedosta ja huokailee miehelle, kuinka se ihan vähän aikaa sitten vasta tuossa söi tissiä ja sanoi ”iti”.  Samaa voi hyvin päivitellä lapsen koulukavereiden edessä.

Ensimmäinen koulupäivä on äidille tiukka rasti. Lapsi on kovasti pyytänyt, ettei hän itkisi (miten iso se jo onkaan kun osaa näin pyytää!), mutta minkäs sille voi. Pelkkä repun vilahdus saa äidin parkumaan paksuja räkäkyyneleitä. Tilaisuuden loppuessa muut vanhemmat kysyvät, pitääkö paikalle soittaa kenties ambulanssi. Vastahakoisesti äiti päästää oven pitkästä kahvasta irti ja nyyhkii koko matkan kotiin.

Lokakuun puolivälissä koulun henkilökunta alkaa ystävällisesti vihjailla, ettei lasta ehkä enää tarvitse saattaa luokkaan asti.

Pakka levällään – äiti

”Onko jollain tietoa mihin aikaan koulut alkaa torstaina?” huutelee Pakkis Facebookissa iltauutisten aikaan. Mitään ei ole valmiina; ei reppua, ei bussikorttia, ei kynän puolikastakaan. Viime kevään kurahanskat lojuvat myttynä kenkäkorissa. Lapsi kyllä taisi puhua iltapalalla jotain siitä ekasta päivästä, mutta kuka nyt niitä niin tarkkaan kuuntelee.

Some-äiti laikkaa Pakkiksen päivitystä juuri nyt ja kommentoi että ”9.30, etkö kattonu mun Insta-storya?” Seuraavana aamuna Pakkis tuo lapsensa väärälle pihalle juuri kun kello lyö puoli ja ihmettelee, miten koulupäivä voi loppua jo yhdeltä. Mihin lapsen on silloin muka tarkoitus mennä?

Illalla lapsi pyytää äidiltään mitä kohteliaimmin, voisiko huomenna saada vaikka aamiaista kotona ennen kuin kouluun viedään yöppäreissä.

Hikariäiti

Tällä mutsilla (ja ehkä hänen lapsellaankin) on jo kesäkuun alussa reppu hommattuna, lyikkärit teroitettuna, nimikoidut vaatteet silitettynä ja Wilma-tunnukset tiskin alta hankittuna. Hän tuntee ihmisiä, katsos. Hän on valmis, on ollut jo vuosia. Ensimmäisten viikkojen aikana äiti tekee lapsensa kanssa kaikki kotitehtävät tunnollisesti, tuuppaa reissuvihon täyteen kauniilla käsialalla kirjoitettuja viestejä ja kontaktoi kaiken koulukavereiden vanhemmista Aapiseen ja Tuhattaituriin. Eikä muuten tule yhden yhtä suonikohjua niiden kirjojen kansiin.

”Kaikkihan tietää että tähän hommaan käytetään vain ja ainoastaan kirjastomuovia!”, hän tuhahtaa sormensa kiinni liimanneelle Pakkikselle samalla kun valmistelee ensi viikolle sovittuja tapaamisiaan musiikin opettajan, keittäjän ja Ranskan kerhon open kanssa. Kerhoa ei ole toki vielä ehditty perustamaan (se saamarin vanhempaintoimikunta on niiiiiin hidas), mutta hänellä on vetäjä jo valmiina.

Aktiiviäiti

Vanhempaintoimikunta tiedottaa: Kohta se koulu alkaa! Lumi on jo melkein sulanut!

Aktiiviäiti on jo neljättä vuotta vanhempaintoimikunnan puheenjohtajana, olkoonkin että hänen vanhin lapsensa on vasta viisi. Hän käyttää vapaailtansa kevättalkoiden järjestämiseen ja mokkapalareseptin hiomiseen, sillä hei, tässähän on meidän lapsista kyse. Aktiiviäiti odottaa ensimmäisenä koulupäivänä Itkijää ja Pakkista jo parkkipaikalla, sillä hän haluaa olla heti ensimmäisenä toivottamassa lämpimästi tervetulleeksi toimintaan mukaan. Tule vain tähän tutustumaan vanhempaintoimikuntaan, tässä olisi keksejä ja lämmintä mehua jos maistuu – vanhempaintoimikunta tarjoaa! 

Aktiiviäiti rakastaa arpoja, värikkäitä tiedotelappusia ja hikariäidin tavoin kontaktimuovia. Hikariäidin kanssa tosin on silloin tällöin pientä kitkaa – hän kun ajaa vanhempaintoimikunnan budjettiin kovalla tahdollaan ranskan kielen kerhoa, vaikka aktiiviäiti niin toivoisi että koululle saataisiin joskus, edes joskus, se perheen yhteinen taidepaja järjestettyä.

Vessapaperirullan hylsyjäkin olisi jo IKEA-kassillinen kotona odottamassa.

 

Kirjoittaja on tuore koululaisen äiti ja tunnistaa itsensä ainakin neljästä hahmosta.

 

 

Uusi pakohuonepeli tulossa!

Ystävämme ovat perustaneet uuden escape roomin, pakohuonepelin, Turkuun. En ole vielä käynyt sitä kokeilemassa mutta ystävieni huumorintajun ja älyn tuntien lafkan ensimmäinen huone Creepy Circus on varmasti nimensä mukainen. Käykää te kokeilemassa!

Odotan raporttia karmaisevista tehtävistä ja älyvapaasta logiikasta.

Tästä innostuneena olen kuitenkin kehittänyt tänne Helsinkiin oman pelin! Loin täysin uudenlaisen konseptin, hieman tarkemmalle asiakasryhmälle. Aion avata ensi syksynä vanhemmuuden pakohuonepelin.

Konseptini on hieman erilainen kuin nyt markkinoilla olevat pakohuoneet.

Ensinnäkin, peli pelataan aina omassa asunnossa. Kyllä, sinun kotisi on sinun oma pakohuoneesi. Toisekseen, peli on suunniteltu vain pienten lasten vanhemmille. Perheessä olisi hyvä olla kaksi alle kolmevuotiasta lasta, mutta tapauksesta riippuen kaikki täysi-ikäisiin asti lasketaan.

Huoneeseen voi mennä yksin, mutta suosittelemme suorittamaan tehtävänä parina. Ulos pääseminen on kahdestaan paljon hauskempaa!

Normaalista pelistä poiketen tähän pakohuoneeseen liittyy ns. eläviä näyttelijöitä, hahmoja jotka vaikeuttavat pelin kulkua. Annetut tehtävät ovat myös paljon vähemmän harkittuja tai ennalta määrättyjä.

Pelin aikana saatat kohdata mutkikkaita pähkinöitä, kuten missä helvetissä mun avaimet taas on, onko joku leikkinyt mun lompakolla ja mihin kaksivuotias voisi piilottaa korvakorut (vinkki: katso aina pesukoneeseen!).

Huoneissa tarvitaan usein myös matemaattisia taitoja kun pelaavat laskevat minuutteja joiden jälkeen ei enää ehdi teatterin näytökseen tai kuinka monta alkoholiannosta kehtaa juoda ennen paluuta.

Uutta pelissäni on hajuhaasteet. Pelaajan on ehkä selvitettävä, mistä hentoinen kakan tuoksu leijailee. Muistathan, että haju saattaa tulla myös sinusta!

Merkittävässä osassa peliä onkin tosiasiassa oman ulkomuodon varmistaminen. Ei ole lainkaan tavatonta, että huoneesta päästään lopulta ulos, mutta pelaaja huomaa myöhemmin laittaneensa vain toiseen silmään ripsiväriä.

Kiusallista.

Jossain kohtaa hahmot saattavat heittäytyä täysin omituisiksi. Minun täytyy varoittaa, että jopa mustelmia voi tästä seurata. Yllättävän moni pelaaja raportoi hahmojen roikkuneen puntissa, purreen kättä tai heittäneen huulipunalla.

Osa hahmoista on jopa torpedoinut mahdollisen voiton oksentamalla viime metreillä kilpailijoiden päälle.

Yhteistä nyt markkinoilta löytyville peleille on se, että aikaa poistumiselle on varattu 60 minuuttia, ja jos käytävä ei sen jälkeen oven takana näy, kilpailija puhkeaa todennäköisesti holtittomiin pettymyksen kyyneliin.

Voittajat taas jakavat Facebookissa voitonriemuisen kuvan, ”we made it out!”

Peli kulkee alustavasti nimellä Crappy Circus. Varauksia otetaan vastaan heinäkuusta alkaen!

10 vinkkiä jet lagin selättämiseen

6 Permalink

  1. Pysy liikkeellä. Älä missään nimessä istu alas. Seiso jos et muuta keksi mutta HUOM älä nojaa seinään. Se on ihan yhtä vaarallista kuin istuminen.
  2. Laita päälle jotain vähän epämukavaa ja epäkäytännöllistä, joka vaatii huomiotasi. Hieman liian lyhyt mekko on esimerkillinen valinta!
  3. Juo paljon vettä. Ei niinkään nesteytyksen vuoksi vaan siksi että siitä täyttyy rakko ja saat luontevia syitä ravata vessassa palvellen näin sekä kohtaa 1 että kohtaa 5.
  4. Mikrotorkut. Anna välillä periksi ja nukahda hetkeksi. Hyviä hetkiä tähän: kollega etsii koneeltaan oikeaa tiedostoa; ruoka lämpeää mikrossa; istut pöntöllä; valo vaihtuu punaiseksi.
  5. Katso reissukuvia. Saattaa helpottaa ajatella että tämä kaikki oli sen arvoista (muista katsella kuvia seisten).
  6. Hoida perheeseen vatsatauti. Laatan perässä juokseminen ämpäri kädessä pitää hyvin liikkeessä ja sopivasti nuhteessa.
  7. Ole armollinen itsellesi. Juuri tänään sillä ei ole mitään väliä ettei tässä listassa ole kymmentä kohtaa.
6 Permalink