Tietoa mainostajalle ›

Tervetuloa nauhoituksiin!

Viikonloppuna sain sen vihdoin kunnolla käyntiin. Loin excelin, johon listasin aiheet ja mahdolliset vieraat, varasin nauhoitusajat ja lähetin kasan meilejä. Toisille toiveikkaan Voisitko tulla vieraaksi? ja muutamalle innostuneen Tervetuloa nauhoituksiin! 

It is on.

Valeäidin nauhoitusten toinen tuotantokausi on totisinta totta ja alkaa joskus syksyllä, ehkä. Koska tällä kierroksella teen ihan täyttä työpäivää tämän lisäksi, aika on ihan eri tavalla kortilla kuin viimeksi. En siis uskalla luvata, koska tämä tulee ulos.

Mutta uskallan luvata että tästä tulee kova!

Ideoitiin tuotantoyhtiöni Wecastin porukan kanssa tulevaa kautta ja aiheita olisi tullut ihan liiankin moneen jaksoon. Ensin pelkäsin etten keksi enää yhtäkään kiinnostavaa aihetta ja nyt harmittaa, ettei kaikki mahdu tähän kauteen. Ehkä kolmatta sitten…

Eieieieie nyt keskitytään tähän.

Huomenna istun taas kerran tuttuun tuoliin Iso-H-Henkan valvovan silmän alla ja hönkäisen mikrofoniin ne vahingossa tavaramerkiksi muodostuneet sanat:

”Tervetuloa rakkaat kuulijat Valeäidin nauhoitusten pariin..”

Niin siistiä! Kakkoskaudella pääsen oppimaan kiusaamisesta, etävanhemmuudesta, monikkoperheen elämästä, synnytyksestä ja paljon paljon muusta. Jos vain kaikki vieraat suostuvat heidän tietämättään punottuihin suunnitelmiin.

Mitä sanot, suostutko? Sinä saatat olla yksi vieraista!

Excelissäni on yksi jakso, johon en vielä ole löytänyt haastateltavaa. Haluan puhua jonkun kanssa siitä, minkälaista synnyttäminen oikeasti on, ikään kuin puolueettomasti katsottuna. Haluaisin vieraakseni sanavalmiin ja paljon nähneen kätilön tai synnytyslääkärin. Haluan että joku kertoo, miten liikuttavaa työ on, mikä siinä on raskainta, kuinka hurjan vahvoja synnyttäjät ovat ja ehkä myös kuinka hankalia me äidit joskus saatamme olla. Ehkä isätkin, nuo pyörtyilevät penteleet.

Oletko sinä se, joka voisi näistä ja kaikesta muusta napanuoran ympärillä kertoa? Jos olet, ota yhteyttä valeaidin@gmail.com ja jutellaan lisää!

Teille muille toivotan hyvää podcast-syksyn odotusta ja tarjoilen pari kovaa vinkkiä odotuksen ajaksi. Ensimmäisenä tänään julkaistu Modernisti kodikkaan Kertun superinspiroiva Designtarinoita! Kuuntele se alta ja väijy uudet jaksot Designtarinoiden FB -sivulta.

Tuon kuunneltuasi voit siirtyä muihin klassikoihin:

Paras ja kiireisin syksy ikinä tulossa!

Valeäiti ehdolla suuren maailman gaalassa!

En oikein tiedä miten aloittaisin tämän tekstin, joten kopioin suoraan sen mitä päässäni kaikui kun sain kesän alussa tästä tiedon:

OMG OMG OMG MÄ OLEN EHDOLLA BLOG AWARDSISSA!!

Siis The Blog Awards Finlandissa, blogimaailman Oscareissa, minä??

Nyt on pienen osa-aikabloggaajan polla melko sekaisin. Minut on tuomaristo suuressa viisaudessaan tuhansien joukosta valinnut TOP3:een. Niin siistiä! Ja kategoriakin on just eikä melkein:

”Sosiaalisen median kingi, joka erottuu joukosta. Vaikuttaja, jonka tekstit/videot/postaukset herättävät tunteita joko puolesta tai vastaan. Ei pelkää tarttua vaikeisiin aiheisiin eikä hätkähdä tunteikkaasta palautteesta.” TBAF kategoriakuvaus.

Sellainen olen siis minä. Keskustelunherättäjä. Kingi.

Se, olenko peräti Vuoden Keskustelunherättäjä selviää lokakuun lopussa järjestettävässä huikeassa gaalassa. Silloin isolle screenille läväytetään minun, Tämän kylän homopojan ja Tuure Boeliuksen naamat hetkeksi, kunnes joku meistä valitaan voittajaksi. Huh missä seurassa olen, arvostan!

Toissa vuonna sain näihin bileisiin kutsun maailman parhaan Katjan avecina. Olin ihan törkeän hämmentynyt. Minäkö, tosiaan? Seuraavana vuonna sain oman kutsun juhliin. Olin vaihteeksi hämmentynyt. Minäkö, todellako?

Tänä vuonna olen itse ehdolla. Tiedätte jo, miltä tuntuu.

Mutta tänä vuonna olen myös kiitollinen, liikuttunut, onnellinen ja ylpeä sen yhä enemmän hämmentyneen lisäksi. Myös melko paniikissa olen. Sillä tässä on edessä tilaisuus, jossa pitäisi näyttää ihan hiton komealta, tunnistaa kaikki vloggaajat ja yrittää pysyä pystyssä ja kuulla jotain oman jännittyneen sykkeen läpi.

Ehdokkaiden julkistustilaisuuden perusteella tässä on vähän harjoittelemista edessä, ainakin poseerauksen osalta.

Voittajan valitsee tuomaristo, joten tässä ei nyt voi muuta kuin odotella. Ja keskustella, hah!

Jos nyt kuitenkin haluatte jotain tukitoimintaa äänestyksen muodossa tehdä, voitte toki kannustaa minut hurjaan voittoon Yleisön suosikki – kategoriassa, johon kaikki 42 ehdokasta osallistuu! Äänestys tapahtuu tästä.

Vielä yksi juttu: JUMALAUTA MITEN SIISTII!

Kaksi viimeistä kuvaa lahjakkaan kanssaehdokkaan, Einon, käsialaa. 

Kymmenen rakkauden hetkeä 

  1. Kun istut syliin ihan tuosta vain, miettimättä onko se hyvä hetki. Aina on hyvä hetki.
  2. Kun tutkit pillin rakennetta, taivuttelet sitä loppumattomalla kiinnostuksella, välittämättä naamalle putoavista hiuksista.
  3. Kun vain istut siinä pöydän päässä. Pieni kauneusluomi kasvoillasi aivan täydellisen pyöreänä.
  4. Kun kikatat niin että sylki menee väärään kurkkuun ja sanot kutita mua lisää äiti!
  5. Kun kömmit yöllä meidän sänkyyn ihan vain koska halusit olla lähellä. En aio kieltää, aion ostaa isomman sängyn.
  6. Kun vastaatte yhdessä puheluuni ja kerrotte toistenne päälle selittäen miten hieno Kakkosen uusi tarha oli ja kuinka paljon tontilla satoi enkä minä saa selvää kumpi milloinkin puhuu.
  7. Kun vain syöt ihan hiljaa ja katsot ikkunasta ulos.
  8. Kun kerrot, että joku muu oli sanonut sisaruksestasi että jätetään tuo tänne etkä ymmärtänyt miksi koska ”sehän on melkein mun ikäinen ja sen kanssa on niin kiva leikkiä”.
  9. Kun puristat uuden tarhasi eteisessä lippistäsi ja odotat ujosti hymyillen että aikuinen kertoisi mihin sen voi laittaa.
  10. Kun hoidat itse kaikki aamuhommasi ja hymyilet samalla hiljaa. Koska olet niin ylpeä koululainen.

Silloin minulle tulee tippa linssiin sillä valtavan suuri, käsittämätön rakkaus tulvahtaa yli.  Silloin minä vain olen, kiitän ja rakastan. Painan mieleeni sen hetken ja toivon ettei se jää kasvukipujen alle, että olisitte tuollaisia vielä pitkään. Ehkä aina.

Miten voikaan saada kaksi näin suurta lahjaa ihminen. En käsitä.

21 parasta Portugalista

0 Permalink

Uima-allas, aurinko, vesi ja olut. Pienet ja isot nuket. Paikallinen viini. Cannonball! Oma pieni sammakkolampi lotuksineen. Oma villa ja sen emännän loihtimat ruoat (12€/aikuinen!). Akvaario ja rannat. Vesielementit ja hullu seura.

Muutamat hermormahdukset (kukin omalla vuorollaan), metsäpalojen pelko ja liian kuumat yöt (sään puolesta, toim huom).

Aamuiset kävelyt tyttöjen kanssa. Hurjan jyrkkä mäki, josta ajettiin alas kiljuen. Paska bussireissu mutta ihana Lissabon. Vaaralliset vesipuistot ja kolme kotiin tuotua lisäkiloa pelkästä syömisen ilosta.

 

Uskomattoman ihanat ihmiset ja uskomattoman kaunis Portugali.

Juhannus 2017, nevöföget. Ensi vuonna Kroatia?

0 Permalink

Rakkaudesta New Yorkiin

Aurinkoa, hyvää olutta, parempia ruokia.

Siltoja, puutarhoja, rankkasateita ja hienoja lamppuja.

Niin väsyneitä kikatuksia että silmät valuu vettä.

Aikaisia aamuja ja sateen raikastamia lenkkejä.

20000 askelta päivittäin ja yksi tahaton juoksulenkki keskustan läpi ballerinoissa.

Yhdet pois heitetyt ballerinat.

Neljät uudet kengät (kaikki ei sentään itselle) ja varmaan saman verran onnellisia kiloja dinereista, välipalasuklaista ja hullun kokoisista kahveista.

Pyhiinvaelluksia (Brooklyn Brewery!), uusia meikkiblogeja, hervottoman huonoa läppää, syviä keskusteluja kattoterassilla aamukahvin vierellä.

Vahinkokuokkimisia jonkun firman bileisiin ja superkuumia mimmejä (jotka kuitenkin nukahti yhdeltätoista baarin sohvalle)

Mielettömiä kämppiä, ihania kauppoja ja yliystävällisiä poliiseja.

Terrorismin pelkoa takaraivossa ja koti-ikävä (välillä) rinnassa.

Neljä yötä ja viisi päivää täydellistä irtiottoa, rentoutumista ja vapautumista. Täydellistä lomaa ehkäpä.

Maailman isoin kiitos parhaille läävä-ämmille mukana olosta. Rakastan näitä naisia, rakastan tätä kaupunkia.