Tietoa mainostajalle ›

Valeäiti ehdolla suuren maailman gaalassa!

En oikein tiedä miten aloittaisin tämän tekstin, joten kopioin suoraan sen mitä päässäni kaikui kun sain kesän alussa tästä tiedon:

OMG OMG OMG MÄ OLEN EHDOLLA BLOG AWARDSISSA!!

Siis The Blog Awards Finlandissa, blogimaailman Oscareissa, minä??

Nyt on pienen osa-aikabloggaajan polla melko sekaisin. Minut on tuomaristo suuressa viisaudessaan tuhansien joukosta valinnut TOP3:een. Niin siistiä! Ja kategoriakin on just eikä melkein:

”Sosiaalisen median kingi, joka erottuu joukosta. Vaikuttaja, jonka tekstit/videot/postaukset herättävät tunteita joko puolesta tai vastaan. Ei pelkää tarttua vaikeisiin aiheisiin eikä hätkähdä tunteikkaasta palautteesta.” TBAF kategoriakuvaus.

Sellainen olen siis minä. Keskustelunherättäjä. Kingi.

Se, olenko peräti Vuoden Keskustelunherättäjä selviää lokakuun lopussa järjestettävässä huikeassa gaalassa. Silloin isolle screenille läväytetään minun, Tämän kylän homopojan ja Tuure Boeliuksen naamat hetkeksi, kunnes joku meistä valitaan voittajaksi. Huh missä seurassa olen, arvostan!

Toissa vuonna sain näihin bileisiin kutsun maailman parhaan Katjan avecina. Olin ihan törkeän hämmentynyt. Minäkö, tosiaan? Seuraavana vuonna sain oman kutsun juhliin. Olin vaihteeksi hämmentynyt. Minäkö, todellako?

Tänä vuonna olen itse ehdolla. Tiedätte jo, miltä tuntuu.

Mutta tänä vuonna olen myös kiitollinen, liikuttunut, onnellinen ja ylpeä sen yhä enemmän hämmentyneen lisäksi. Myös melko paniikissa olen. Sillä tässä on edessä tilaisuus, jossa pitäisi näyttää ihan hiton komealta, tunnistaa kaikki vloggaajat ja yrittää pysyä pystyssä ja kuulla jotain oman jännittyneen sykkeen läpi.

Ehdokkaiden julkistustilaisuuden perusteella tässä on vähän harjoittelemista edessä, ainakin poseerauksen osalta.

Voittajan valitsee tuomaristo, joten tässä ei nyt voi muuta kuin odotella. Ja keskustella, hah!

Jos nyt kuitenkin haluatte jotain tukitoimintaa äänestyksen muodossa tehdä, voitte toki kannustaa minut hurjaan voittoon Yleisön suosikki – kategoriassa, johon kaikki 42 ehdokasta osallistuu! Äänestys tapahtuu tästä.

Vielä yksi juttu: JUMALAUTA MITEN SIISTII!

Kaksi viimeistä kuvaa lahjakkaan kanssaehdokkaan, Einon, käsialaa. 

Kymmenen rakkauden hetkeä 

  1. Kun istut syliin ihan tuosta vain, miettimättä onko se hyvä hetki. Aina on hyvä hetki.
  2. Kun tutkit pillin rakennetta, taivuttelet sitä loppumattomalla kiinnostuksella, välittämättä naamalle putoavista hiuksista.
  3. Kun vain istut siinä pöydän päässä. Pieni kauneusluomi kasvoillasi aivan täydellisen pyöreänä.
  4. Kun kikatat niin että sylki menee väärään kurkkuun ja sanot kutita mua lisää äiti!
  5. Kun kömmit yöllä meidän sänkyyn ihan vain koska halusit olla lähellä. En aio kieltää, aion ostaa isomman sängyn.
  6. Kun vastaatte yhdessä puheluuni ja kerrotte toistenne päälle selittäen miten hieno Kakkosen uusi tarha oli ja kuinka paljon tontilla satoi enkä minä saa selvää kumpi milloinkin puhuu.
  7. Kun vain syöt ihan hiljaa ja katsot ikkunasta ulos.
  8. Kun kerrot, että joku muu oli sanonut sisaruksestasi että jätetään tuo tänne etkä ymmärtänyt miksi koska ”sehän on melkein mun ikäinen ja sen kanssa on niin kiva leikkiä”.
  9. Kun puristat uuden tarhasi eteisessä lippistäsi ja odotat ujosti hymyillen että aikuinen kertoisi mihin sen voi laittaa.
  10. Kun hoidat itse kaikki aamuhommasi ja hymyilet samalla hiljaa. Koska olet niin ylpeä koululainen.

Silloin minulle tulee tippa linssiin sillä valtavan suuri, käsittämätön rakkaus tulvahtaa yli.  Silloin minä vain olen, kiitän ja rakastan. Painan mieleeni sen hetken ja toivon ettei se jää kasvukipujen alle, että olisitte tuollaisia vielä pitkään. Ehkä aina.

Miten voikaan saada kaksi näin suurta lahjaa ihminen. En käsitä.

21 parasta Portugalista

0 Permalink

Uima-allas, aurinko, vesi ja olut. Pienet ja isot nuket. Paikallinen viini. Cannonball! Oma pieni sammakkolampi lotuksineen. Oma villa ja sen emännän loihtimat ruoat (12€/aikuinen!). Akvaario ja rannat. Vesielementit ja hullu seura.

Muutamat hermormahdukset (kukin omalla vuorollaan), metsäpalojen pelko ja liian kuumat yöt (sään puolesta, toim huom).

Aamuiset kävelyt tyttöjen kanssa. Hurjan jyrkkä mäki, josta ajettiin alas kiljuen. Paska bussireissu mutta ihana Lissabon. Vaaralliset vesipuistot ja kolme kotiin tuotua lisäkiloa pelkästä syömisen ilosta.

 

Uskomattoman ihanat ihmiset ja uskomattoman kaunis Portugali.

Juhannus 2017, nevöföget. Ensi vuonna Kroatia?

0 Permalink

Rakkaudesta New Yorkiin

Aurinkoa, hyvää olutta, parempia ruokia.

Siltoja, puutarhoja, rankkasateita ja hienoja lamppuja.

Niin väsyneitä kikatuksia että silmät valuu vettä.

Aikaisia aamuja ja sateen raikastamia lenkkejä.

20000 askelta päivittäin ja yksi tahaton juoksulenkki keskustan läpi ballerinoissa.

Yhdet pois heitetyt ballerinat.

Neljät uudet kengät (kaikki ei sentään itselle) ja varmaan saman verran onnellisia kiloja dinereista, välipalasuklaista ja hullun kokoisista kahveista.

Pyhiinvaelluksia (Brooklyn Brewery!), uusia meikkiblogeja, hervottoman huonoa läppää, syviä keskusteluja kattoterassilla aamukahvin vierellä.

Vahinkokuokkimisia jonkun firman bileisiin ja superkuumia mimmejä (jotka kuitenkin nukahti yhdeltätoista baarin sohvalle)

Mielettömiä kämppiä, ihania kauppoja ja yliystävällisiä poliiseja.

Terrorismin pelkoa takaraivossa ja koti-ikävä (välillä) rinnassa.

Neljä yötä ja viisi päivää täydellistä irtiottoa, rentoutumista ja vapautumista. Täydellistä lomaa ehkäpä.

Maailman isoin kiitos parhaille läävä-ämmille mukana olosta. Rakastan näitä naisia, rakastan tätä kaupunkia.

Valeäidin kesävinkit: Tykkimäki + Cafe Galerie

 

 

 

 

Käplis, tuo rakas pieni mökinkolmanneksemme sijaitsee lähellä Kouvolaa. Siis Tykkimäkeä, pienten lasten lempparihuvipuistoa.

Tai sen arvonimen olen minä omassa päässäni antanut. Tykkimäki on mun mielestä Lintsiä selkeämmin enemmän suunnattu ihan pienille. Lintsillä on hurjat vuoristoradat ja kieputukset, ja vaikka niitä toki löytyy Tykkimäestäkin, jälkimmäisessä on myös tosi paljon miniversioita niistä isojen ihmisten kieputtimista. Lisäksi ne on sijoitettu jotenkin järkevämmin; kertaseisomalta pääsee tosi moneen laitteeseen ja niiden vieressä on vanhemmille hyvät hengailutilat.

Mun silmissä isoin valtti Tykkimäessä on sen hiljaisempi boogie. Siellä on jotenkin aina vähemmän jengiä kuin Lintsin tungoksessa. Lapset pääsee menemään lähes itsenäisesti laitteesta toiseen, ilman valtavia jonotuksen tuskia. Toinen iso valtti on kiipeilypuisto Atreenaliini, joka typerästä nimästään huolimatta on tosi kiva lisä puistoon. Tätä varten pitää vekaran tosin ensin kasvaa siihen metrin mittaan, taitojen puolesta sanoisin että nelivuotias alkaa olla riittävän vanha.

Atreenaliinin (aak tota nimeä) vierestä löytyy myös pieneläinpuisto ja hepparatsastusta. Tosi paljon siis tekemistä, myös sille väestöryhmälle, jolla lentää laatta pelkästä ylösalaisen katselukulman ajatuksesta. Kyllä, minä.

Riittävän isoille lapsille (viisivuotiasta pelottaa, kuusivuotias olisi halunnut mennä vielä viidennen kerran heti perään) Tykkimäestä löytyy vielä vesiliukumäkiä ja myös kokonainen Aquapark.

Muutama miinus toki löytyy täältäkin. Ensimmäinen on ravintolat, tai niiden puute. Varaudu pahaan pizzaan, nahkeisiin ranskiksiin ja hattarapilveen. Käy siis etukäteen syömässä, vaikkapa lasten kannalta maailman helpoimmassa kotiruokaravintola Café Galeriassa (lasten ruokailu euro per ikävuosi) Kouvolan keskustassa.

 

Toisena lisämiinuksena mainittakoon rasittava Tykkimäkijingle, joka soi sullakin takuuvarmasti nyt ja aina korvissasi.

Ehdottomasti isoin miinus Tykkimäessä on hinnoittelun sekavuus. Alle metriselle lapselle ja sen vanhemmille on niin perkeleen vaikea ostaa lippua, etten edes ala selittää tässä miten se on vaikeaa. Kerrottakoon, että seurueemme toinen perhe päätyi maksamaan 70€, ja käyttämään lippujaan kai kerran, koska useimmiten lapsi olisikin päässyt ilmaiseksi.

Kun lapset alkavat rikkoa niitä maagisia 100 ja 120 sentin rajoja, homma helpottuu selvästi: lapsille rannekkeet käteen ja vanhemmille kertalippuja alle 120-senttisen auttamiseksi. Ja kohta, ihan kohta, on se aika kun kummatkin lapset ovat yli 12o ja meidän ei tarvitse enää mennä voimaan pahoin, hurraa!

Meidän perheelle vuosi 2015 oli viimein lottovoitto, toisen lapsista ollessa vähän yli kolme ja toisen melkein viisi. Edellisenä vuonna itkettiin laitteita, johon Kakkonen ei päässyt ja valitettiin lipuista joita toinen vanhempi joutui silti sitä varten ostamaan. Vuotta sitä ennen tiputin puhelimen vessanpönttöön ja vaihdoin noin neljätoista vaippaa.

Tuona maagisena vuonna saavuttiin paikalle yhden käsilaukun kanssa, ostettiin kummallekin metrin rajan ylittäneelle oma ranneke (yht. 60€) ja katsottiin vierestä kun ne juoksi kikattaen laitteesta toiseen.

Välimatkat oli sopivia, laitteet mahtavia, eikä sadekaan haitannut kun sitä paettiin vielä Tykkimäen omaan isoon leikkipuistoon. Seurueen toisen perheen lapsen (2,5v) elämys alkoi vähän jännittäen, mutta kyllä sekin lopulta onnellisena veteli valaiden kyydissä. Ja seurueen isät veti vielä loppuun perinteiset kuolemanpelot ja pahoinvoinnit jossain ihme Loop Fighter -vehkeessä, josta en tiedä muuta kuin että se oli toisella puolella puistoa ja silti me kuultiin Jaakon karjaisut leikkipuistolle asti.

Voittoa siis kautta linjan ja voin lämpimästi suositella, erityisesti 3,5v ikäisistä lapsista ylöspäin: tehkää päiväretki Kouvolaan!

 

(Mutta muistakaa että jokaisen huvipuistopäivän hintana on aivan kamala ilta.)