Tietoa mainostajalle ›

Syyskuu 2017: Kun mitään ei tapahdu ja kaikki tapahtuu väärin

Olin jo päättänyt etten kirjoita tästä. Miksi tuhlata omaa kallisarvoista aikaa toisista valittamiseen? Ellei siksi että alkaa jo kyrsiä niin paljon, että kirjoittaminen saattaa olla ainoa tie ulos.

En usko blogiuhkailuun tai somekanavien kautta haettuun parempaan palveluun, joten en nyt ala ketään tässä nimittelemään. Mutta voi saatana sentään miten huonosti voi asioita hoitaa.

Tämän kuun vaihteessa piti talon runkotoimituksen olla tehtynä: ikkunat paikallaan, katto pään päällä, eristeet ja tuulensuojalevyt laitettu. Siis elokuun lopussa. Tätä kirjoittaessa on syyskuun toiseksi viimeinen päivä, ja toimituksesta puuttuu edelleen merkittävä määrä tekemisiä – ja suurin osa niistä on tehty väärin.

Ei siinä vielä mitään. Ymmärrän, että joskus tulee virheitä. Ymmärrän, että joskus asiat myöhästyy. IT-alalla työskennelleenä ymmärrän ja hyväksyn jopa sen, että työt teetetään alihankintana, ja että alihankkijakin vielä alihankkii osan töistä.

Mutta sitten kuuluu jumalauta sentään sen alkuperäisen myyjän kantaa vastuuta niistä tekemisistä.

Lyhyt oppikaava talomme ongelmista menee näin: Talovalmistaja on ottanut hommaa tekemään rakennusfirman, joka ei ole koskaan ennen tehnyt ko. firman taloja. Rakennusfirmalle toimitetaan talovalmistajan toimesta puutteelliset suunnitelmat. Rakentaja rakentaa väärin, koska eivät tiedä oikeatakaan tapaa. Talovalmistaja ei suostu neuvomaan rakennusfirmaa, koska kyllä nämä pitäisi osata.

Lähetämme päivittäin 10-15 kohdan puutelistan väärin tehdyistä asioista. Minä kiitän onneani että Insinööri on niin noheva ja tarkka, sillä hän bongaa senttimäärien heitot ja puuttuvat villat. Ilman näitä huomioita meillä olisi käsissämme hometalo.

Me reklamoimme, tietysti, jatkuvasti. Yleensä reklamaatioon ei vastata. Reklamoimme vastauksen puutteesta. Saamme paskan vastauksen ja lopulta jopa syytteitä siitä että itse asiassa nämäkin ongelmat ovat meidän syytämme. Insinööri, joka on maailman kaikkeuden laupein mies, laittaa jossain kohtaa luuria korvaan kun ei enää jaksa kuunnella.

Vakiovastaukset talotoimittajalta menevät näin:

”Olen lomalla, palaan asiaan 4.10.”

”Tulin juuri lomalta, en tiedä tapauksestanne mitään.”

”Olen lähdössä lomalle ja tänään on paljon muuta hoidettavaa”

”En voi vaikuttaa asiaan”

Vastuun ottamista, anyone? A N Y O N E ??

Me jätämme maksamatta laskut, sillä hommia ei ole tehty. Tästä seuraa se, ettei talotoimittaja maksa rakennusfirmalle, joka on nyt sitten ihan pulassa. Ikkunat he kantavat käsin paikalleen (=naarmuttivat karmit mennessään), koska nosturi olisi maksanut liikaa.

Me olemme niin helvetin kypsänä, ettei mitään rajaa. Odotamme kuin kuuta nousevaa päivää, jolloin talotoimittajan osuus loppuu ja saamme jatkaa hyvän urakoitsijamme kanssa. Sen päivän luvattiin niin hienosti tulevan viime viikon perjantaina.

Ketä yllättää, ettei mitään tapahtunut?

In bed with Valeäiti 8. Etsi kuvasta virheet. On siellä myös uudet ikkunat.

On tässä kuussa jotain edistystäkin tullut. Valitsimme lattian, kuukausien pähkäilyn jälkeen. Kellarin lattia valettiin, katto tuli ja ikkunat asennettiin. Ei tietenkään kaikki, koska olohuoneen rivi on liian vaikea asentaa eikä kukaan oikeastaan tiedä miten se pitäisi tehdä. Talotoimittajan rakennesuunnittelija tietää, mutta ei suostu kommentoimaan asiaa. Talotoimittajan pääsuunnittelijan keksimät ratkaisut eivät kelpaa rakennusfirmalle. Liian vaikeaa kuulemma.

On vaikea kuvailla miten ärsyttävää tämä on menemättä ihan yksityiskohtiin. Asiat eivät ole mitenkään kovin pahasti vialla, eikä se oikeastaan nyt niin paljon edes haittaa että on pieniä ongelmia ja viivästymisiä, onhan ne aina saatu hoidettua. Eniten ketuttaa tämä tajuton vastuun ja kiinnostuksen puute talotoimittajan puolelta. Kun on aivan se ja sama miten hommat menee, asiakas se siellä vaan valittaa. Valittakoon. Ei se alan jättiläistä hetkauta.

Asiakaslähtöisyys, not for everyone.

Marinakupla on ihana mutta vähän valheellinen

”Mites teillä raksa etenee?” 

”No kuule, arvaapa vain…”

Syvennymme tuttavani kanssa haavojemme jakamiseen. Missä on piirustukset myöhässä, missä joku mokailee, missä kukaan ei ota vastuuta ja miten tämä ala kaiken kaikkiaan onkin niin omituinen. 
Olemme huudelleet koko keskustelun pahaa-aavistamattoman ei-rakennuttajan yli. Vartin päästä hän huomauttaa kohteliaasti vaihtavansa nyt paikkaa, sillä hänellä ei ole oikein mahdollisuutta ottaa osaa keskusteluun. 

Tietämättä veikkaan että valahdin vähän punaiseksi. Nolottaa. Tajuan, että olen aivan kuin inttijätkä, tai vauvamamma. 

Olen pienessä marinakuplassani, jossa hakeudun kaltaisteni seuraan puhumaan siitä itsestään. Sen kuplan ympärillä ei kuulkaa kukaan muu jaksa olla. Siinä missä inttijätkät vaihtaa muille jäätävän tylsiä kokemuksia pinkasta ja vauvamammat avautuvat liian tarkasti avautumisestaan, raksailijat jauhavat innoissaan välipohjista ja alihankkijoista. 

Nämä marinakuplat ovat tärkeitä. Niissä jaetaan tuskaa ja iloa, haetaan vertaistukea ja konkreettisia neuvojakin. Yhteistä niille on se, että ulkopuolelta kuunneltuna (jos joku jaksaa) kuplan meininki kuulostaa kammottavalta. 

Sitä ajattelee että huh, onneksi mun ei tarvinnut olla intissä. En muuten varmasti ikinä synnytä. Meidän parisuhde ei ainakaan rakentamista kestäisi.


Olen nyt ollut näistä kuplista kahden sisällä, joten uskallan kertoa teille vankan totuuden: se ei ole läheskään niin kamalaa miltä se kuulostaa, ja se on yllättävän äkkiä ohi. 

Esimerkkinä tilanteeni juuri nyt: Ollaan oman talomme kanssa ehkä pahimmassa mahdollisessa vaiheessa. Oikeasti tosi moni juttu menee just nyt ihan päin helvettiä. Marinakuplalle on paljon tilausta. 
Hommat kuitenkin myös todellisuudessa etenevät koko ajan, eikä tämä(kään) kupru lopulta ihan mahdottomalta tunnu. Mutta toki vastaukseni ”Mites raksalla menee” kysymykseen on synkkä ja dramaattinen. 

Sillä se nyt vain on tärkeää jakaa juuri ne pahimmat jutut, hieman ehkä vielä ryyditettyinä. Niin löytää oikean olkapään. 


Oikeasti mukaan mahtuu paljon todella hienoakin, asioita joista vain ei tule puhuttua koska ne ovat hienovaraisia, lähes huomaamattomia.

Kun talon ikkunoiden muodon voi hahmottaa. Kun inttijätkä huomaa kuntonsa nousseen metsässä tarpoessaan. Kun synnyttäjä on itsestään kaiken sen keskellä ylpeä. 

Kuplassa on hyvä ja mukava olla, ja sieltä on ihana huudella pelottavia asioita. Mutta  tiedoksi kaikille että on siellä myrskyn silmässä myös kaunista, ja aurinko tulee aina lopulta esiin. 

Tätä kirjoittaessani sain Insinööriltä viestin. 

”Pentti soittikin heti ja kaikki pitäis olla korjattuna ens viikon aikana.”

Niin se vain aina hyväksi kääntyy. 

Elokuu 2017: Kohta se on jo valmis (melkein)

Seuraa ammattimaisesti selostettua talon edistymistä.

In bed with Valeäiti 4.

Näyttää siltä, että talossamme on kohta harjakaisten aika. Se kuulostaa huonon sketsihahmon nimeltä, mutta ilmeisesti liittyy kuitenkin siihen että talossa on harja, katon harja. Eli katto, ja sehän se siellä jo melkein on! Oletan, että perinteeseen kuuluu jollain tavalla kossupullo sekä joku lahjottu kaupungin virkamies.

Viimeksi mainitulle ainakin voisi olla tarvetta, sillä pieni urhea talomme ei läpäissyt sille viime viikolla tehtyä runkokatselmusta. Kriittisistä paikoista (parin hassun tolpan välistä) puuttui eristettä ja gore texin tyyppistä kalvoa, jotka taistelevat talvisin kylmyyttä vastaan. Hupsistasaatana.

Mainittakoon, että yksi asentajaporukka heitettiin jo tätä ennen välissä pihalle ja tilalle tuli uudet ukot. Ihan kerralla ei hommia saatu oikein, mutta hyvällä sykkeellä niitä nyt korjaillaan.

Nyt kun mietin niin ehkä ihan hyvä, ettei virkamies ollut lahjottu. Olen antanut kertoa itselleni että ilman näitä nyt tehtäviä korjauksia talo olisi ollut oiva ehdokas hometaloksi.

Viimeisten parin viikon aikana talo on siis noussut ihan hurjaa vauhtia, puinen tolppa kerrallaan. Yhtäkkiä taivaalle kohosi jättimäisten tulitikkujen näköiset tolpat, joiden väleihin ilmestyi lisää tolppia (ammattimaisesti kuvattua, eikö?).

Parin päivän päästä niiden välissä oli lisää puuta, välipohjaksi sitä kai kutsuttiin. Taloon alkoi hahmottua seinien luurankoja, tulevia ikkuna-aukkoja. Tärkeintä mielestäni oli se, että pääsin ottamaan ensimmäisen In bed with Valeäiti kuvan tokasta kerroksesta, tulevan makkarin korkeuksista!

Viime päivinä taloon on ilmestynyt myös villaa. Hauskaa ekovillaa, joka on tehty kierrätyspaperista. Olin melko varma että kyseessä on viherpesty tuote, mutta niin vain sieltä meidän keittiön seinästä löytyi painettuna viestinä ainakin ”kl 13!” ja ”Salossa”.

Aidoista lehdistä, kotimaisista tuotteista me seinämme rakennamme.

Elokuussa tavaraa tuli tontille melkein päivittäin niin maan perkeleesti. Ikkunoita, villaa, terästolppia ja yksi katto. Talon palikat ei vaan mahtuneet enää minnekään, joten vuokrattiin kaupungilta pala katua. Sen olen aina halunnut tehdä.

Kuulitteko muuten että elokuussa vähän sateli? Jotain pientä myrskyä meibi? Se on kiva elementti kun tontti on täynnä puuta ja villaa.

In bed with Valeäiti 5.

Niin sanotusti v***ti villaa.

Niin sanotusti v***ti vettä.

In bed with Valeäiti 6. Ihan törkeän vaarallinen kuvauspäivä, sentti viereltäni lähti pudotus alimpaan mahdolliseen koloon.

Taloon tuli muutamassa viikossa siis (sata litraa vettä) runko, välipohja, kattotuolit, aluskate, sekä osa villoista ja tuulensuojalevyistä. Huh! Samalla viimeisteltiin sähkösuunnitelmia, sillä nyt niitä piuhoja aletaan laittaa jo lopullisille paikoilleen. Maatyöt saatiin kokonaan päätökseen ja kellariin ilmestyi valuvalmistelut (piuhaa, styroksia ja teräsverkkoa) sekä yllättäen, pyytämättä ja tilaamatta yksi Kurasyöppö. Oh well.

Muuten, kun sanon näistä asioista että ollaan tehty jotain tarkoitan että Insinööri on tehnyt. Kaiken. Minä olen möhissyt sohvalla ja valittanut etten osaa enkä siis halua päättää kylppärin pistorasioiden paikkaa tai valojen värisävyjä.

Olen ollut sillä tavalla hyvä vaimo ja kiva rakennuskaveri. Näyttää se talo kuitenkin näinkin etenevän!

Ensi viikolla taloon tulee vielä peltikatto, ja kaikki seinät muuttuvat hetkellisesti sinisiksi tuulensuojalevystä. Parin viikon sisällä taloon myös lätkäistään ikkunat. Siitä ihan hetken päästä saadaankin jo laittaa kauniit mustat julkisivulaudat paikoilleen.

Toisin sanoen, parin viikon sisällä talomme näyttää ulkoa päin jo valmiilta. Kreisiä.

Lähden kossuostoksille.

Heinäkuu 2017

Nyt on pakko lainata itse itseään. Valeäiti kaksi viikkoa sitten, kesäkuun tonttipäiväkirjassa:

“…heinäkuussa tehdään perustukset eikä niiden jälkeen paljon auta enää arvuutella tehdäänkö piharakennukseen oma vessa vai ei (ei).”

Hahahahahah anna mun kaikki kestää. Heinäkuussa todellakin arvuutellaan, muutetaan ja sumplitaan. Samalla ne perustukset todella nousevat.

Heinäkuussa valetaan perustukset lautamuotilla sekä pää- että piharakennukselle ja muurataan kellarin seinät. Myös välipohjaa aletaan rakentaa ontelolaattojen muodossa. Jos edellinen kuukausi päättyi siihen, että ennen koskematon tontti oli yhtäkkiä valtava kuoppa, tämän kuun viimeisinä päivinä tontillamme jököttää jo valtavan kokoinen talo. Vaikka se vasta kellarikerros onkin, se näyttää jo ihan talolta. Tuohon päälle sitten vielä kaksi kokonaista kerrosta, huh!

Tilanne kuun alussa. Heinäkuun 4. päivä.

Heinäkuun 18. / In bed with Valeäiti 2.

Välitäyttö juuri ennen ontelolaattoja kuun loppupuolella.

Tulevan saunan – ei kun kodinhoitohuoneen – ovi kallioiden keskellä.

Heinäkuun 31., ontelolaatat paikallaan / in bed with Valeäiti 3.

Naapuriin kohoaa yksi talo kuudessa tunnissa ja toinen kuudessa päivässä. Hirttä ja puuta, kauniita kummatkin! Tästä on tulossa hauska shakkilautakatu. Kaupungin kaava määrää, että vierekkäisten talojen on oltava keskenään eri värisiä, ja vaihtoehtoisia värejä on annettu noin 20. Kadunpuolikkaamme päätyy sattumalta ja riidoitta olemaan mustavalkoinen: musta, valkoinen, musta, valkoinen, musta, valkoinen.

Suunnittelupöydällä alamme harkita saunaan ikkunaa ja sen ajatusketjun päätteeksi päätämme muuttaa koko kellarin, Asuntomessujen esimerkkien innoittamana. Sauna siirtyy nyt pelkästään piharakennukseen, kellariin tulee kodinhoitohuone ja yläkertaan sittenkin master bedroom omalla kylpyhuoneellaan. Aikamoinen pyöräytys mutta hyvä sellainen!

Heinäkuussa myös valitaan parkettia, lukitaan (kai) keittiön värit (valkoinen, jota puu raamittaa), mietitään pihaportaita ja katsellaan tontin kiviä sillä silmällä – voisiko tuosta rakentaa jotain tulevalle pihalle? Insinööri kantelee parhaimipia kiviyksilöitä turvaan ja päivystää tontilla muutenkin vähintään kerran päivässä. Lomalla kun on aikaa.

Tontilla edetään tässä kuussa ihan hurjaa vauhtia. Heti elokuun alussa on tulossa toimituksista suurin tontille, kun rungon pystytys alkaa. Vauhti ei taida ainakaan hidastua.

Ontelolaattaa (ei tarttuvaa)

2 No tags Permalink

Huraa, olemme edenneet toiseen kerrokseen!

Taloon saapui tänään ontelolaattaa. Ei huolta, kyseessä ei ole mikään uusi ihmeellinen tarttuva vatsatauti. Ontelolaatta on yksi sadasta talon rakentamiseen liittyvästä sanasta, joita olen tässä kuussa oppinut.

Jättimäisistä ontelolaatoista (kuulostaa vieläkin ällöltä, eikö?) muodostui parissa tunnissa välipohja kellarin ja 1. kerroksen välille. Ontelolaattojen päälle tulee vielä ohut eristekerros, lattialämmön putkisto ja betonivalu. Näiden päälle pitää sitten vielä jossain vaiheessa valita sopiva parketti.

Monta kerrosta on tässäkin työvaiheessa edessä, mutta siisti etappi tämäkin sillä pääsimme tänään laattojen päälle tepastelemaan suunnilleen tulevan olohuoneen lattian korkeudella. Otimme luonnollisesti ensimmäisenä sen tärkeän kuvan:

In bed with Valeäiti 3. Sarjassa makaan tulevan sänkyni kohdalla rakennusvaiheen sallimalla tavalla.

Ensimmäistä kertaa koko projektin aikana näen ja koen, miltä tuleva olohuoneemme tuntuu ja mitä sen ikkunoista tulee näkymään. Pari nopeaa huomioita: hitto tämä talo on korkea. Ja täältä näkyy sittenkin metsää! Olkkari tuntuu vielä melko isolta, mutta ei kuitenkaan jätiltä.

Kaikki hyvin siis toistaiseksi! Hommat etenee ajallaan ja 3D visualisointiin kykenemätön muikkeli on iloinen kun ymmärtää jatkuvasti paremmin mitä ollaan rakentamassa.

moderin puutalo rakentaminen

P.s. suuri kellarimyllerrys näyttää päättyvän todella onnellisesti: saamme pyykit myös yläkertaan ja silti ne kaksi kylppäriä mahtuu sinne! Päivitän kuvia kun hommat tarkentuu.

2 No tags Permalink