Tietoa mainostajalle ›

Eka puhelin koululaiselle: kaikki mitä tarvitsee tietää

(Psst: Olen päivittänyt Valeäidin myös Blogloviniin, käy seuraamassa! Follow my blog with Bloglovin )

Te, joiden lapsi on syntynyt vuonna 2010 lienette tämän saman ongelman ääressä: tulevalle koululaiselle pitäisi hommata eka puhelin. Mutta mikä puhelin ja mikä liittymä? Minä kysyin tätä tetysti Valeäidin FB – sivuilta, josta poimin kaiken viisauden sekä lainaukset tähän tekstiin.

Kommenttienne ansiosta me päädyimme antamaan Ykköselle mun vanhan iPhone6:n, ostettiin laitteeseen Moi:n perusliittymä ja tilattiin Amazonista lapsen valitsemat kuoret suojaksi.

Nyt on kännykkäonni suurimmillaan ja viestit laulaa. On aika kertoa teille, mitä matkan varrella opin. Vuorossa siis Valeäidin vinkit: eka puhelin koululaiselle.

Lapselle puhelin

Eka puhelin lapselle – Satasella luuri, parikymppiä kuoriin

Konsensus tuntuu olevan selvä: osta lapselle Android-pohjainen puhelin, mieluummin jotain muuta kuin Samsung, koska:

”Samsungit on hanurista ja menee äkkiä uusintaan, kun kapasiteettiä ei ole mihinkään ja kosketusnäyttö huono käyttää”

Erityisen paljon kehuja sai Honor 7 sekä Huawei Y5, joka on kohtuullisen hintainen: noin satasen luokkaa, tosin ainakin hetki sitten DNA kaupoissa se näkyi olevan alennuksella 79€.

Katso ettei luuri ole liian suuri (lapsi osaa käsitellä) ja että se kestää rajua käyttöä. Kännykkä tulee varmuudella jäämään repun pohjalle myös sinä päivänä kun reppua käytetään nerokkaasti pulkkana.

Siksi kannattaa myös miettiä vakuutuksen ottamista:

”Puhelimeen voi ottaa vakuutuksen vahingon varalle (kokenut, kannattaa, molemmilla lapsilla korvannut uudella samanlaisella)”.

Itseäni olisi turnauskestävyyden takiakin kiinnostellut ihan tosi kovasti uudet Nokialaiset, erityisesti Nokia 3, mutta kun siitä ei ollut kokemuksia saatavilla. Samaa tuskailtiin kommenteissakin. Vink vink Nokia: heittäkää pari luuria bloggaajille!

Jos perheenne on yhtä omenoihin hurahtanut kuin me ja jonkun vanha on kotona iPhone lojumassa, anna se. Lapsi on silloin jo tottunut käyttöjärjestelmään ja “vahtiminen” on Perhejaon ansioista helppoa, siitä alla lisää. Ideaali olisi vanha iPhone 5 tai SE, koska se on lapselle juuri sopivan kokoinen käteen.

Muista ehdottomasti hankkia kuoret, ehkä myös suojalasi: mieluiten sellainen kuori joka sulkee kännykän kokonaan sisäänsä, siis myös etukansi joka lukittuu jotenkin kiinni. Monessa näissä on korttikotelo mukana joka on kätsy: siihen saa bussilipun sekä vanhemman puhelinnumeron kun puhelin häviää. Sehän siis tulee häviämään, useasti.

Tämä FB-sivulle tullut kommentti kiteytti hyvin nämä puhelinasiat:

”Älypuhelin, Android, niin saa kavereitten kanssa pelata samoja pelejä. Liikkeessä myyjä tietää mikä malli on suosituin ekaluokkalaisten puhelin. Osta niistä se suht edullinen/keskihintainen, niin ei harmita kun se puhelin on vessanpöntössä tai se on lopullisessa hukassa ja saat ostaa uuden. Pahimmassa tapauksessa niitä menee viisi vuoden aikana. 😉 Kuoret puhelimeen, niin se pysyy kädessä paremmin ja näyttöön se liimattava suojahomma. Se puhelin tippuu kädestä vaikka mitä tekis”.

Liittymän valinta lapselle

Liittymän ei tarvitse alkuun sisältää juuri ollenkaan puheluita tai normaaleja viestejä. Nettiäkin tarvitaan vain jonkin verran, sillä ainakin aluksi netin käyttöä pitää vahtia eli se tapahtuu kotona wi-fin ääressä. Jossakin perheessä 10€ prepaid oli kestänyt melkein vuoden.

Me valitsimme Moi:n, koska siinä on hyvät ominaisuudet käytön valvontaan ja perushinta oli edullinen (6€/kk kattaa netin, päälle tulee puhelut ja viestit).

Monella teleoperaattorilla hinnoissa on keskusteluvaraa ja omia valvontaominaisuuksia. Kannattaa siis kysellä ja tingata.

Säännöt kännykän käyttöön

Me harjoittelemme vasta ensimmäistä viikkoa, joten ihan guru en näissä ole. Tilanne elää kun opitaan mikä toimii. Yksi sääntö meillä on jo nyt ehdoton: puhelinta ei käytetä, ei edes oteta käteen ulkona liikenteessä. Muutenkin käyttöön kysytään aina erikseen lupa.

Lapsen kanssa kannattaa sopia yhdessä kuinka paljon ruutuaikaa saa päivässä olla, me olemme päätyneet alkuun tuntiin. Sovimme myös, ettei kännykän kanssa vetäydytä omaan huoneeseen näpyttelemään, ja kännykkä viettää iltansa muualla kuin sängyn luona. Tämä sääntö tulossa myös aikuisille. Ihan…kohta.

Somejutut saa jäädä vielä pitkäksi aikaa pois. Insta ja FB on ihan syystä K-13. Alakouluikäinen lapsi ei mitenkään osaa ratkoa itse mikä sisältö on sopivaa jaettavaksi ja mikä ei.

Muuten säännöissä on oleellista lähinnä niistä sopiminen. Yhdessä keskustellen, sääntöjä jatkuvasti päivittäen.

Sovellukset & asetukset – tiedä missä lapsi liikkuu ja mitä se tekee

lapsen puhelin seuranta

Ruutukaappaus ScreenTimen vanhemman näkymästä.

Moi:n yksi hyviä puolia on MunMoi, josta näkee helposti käytetyt minuutit ja datakertymät mutta mikä parasta – sen kautta voit sulkea lapsen liittymästä netin kokonaan pois. Rakastan sitä, että tämä toiminto on nimetty osuvasti ”Data-aresti”. Buahahahahaa.

Apple-perheen parasta antia taas on Perhejako: me hallitsemme Ykkösen kännykkämeininkejä hyvinkin tarkkaan. Kaikki uudet sovelluslataukset hyväksytetään meidän kauttamme ja näemme jatkuvasti, missä lapsi liikkuu. Lisäksi latasin puhelimeen ScreenTime-sovelluksen (aluksi ilmainen, sitten 5€/kk), jonka avulla voi seurata käytettyä ruutuaikaa ja laittaa myös kännykän sovellukset pois päältä ajan ylittyessä. Toistaiseksi käyttö rajoittuu ajan seuraamiseen: tuleeko siellä hengailtua liikaa. Life 360 kiinnostelee myös, saatan ladata sen kaveriksi.

Monilla teleoperaattoreilla on myös ratkaisuja näihin. Mainittuja olivat ainakin F-Securen mobiiliturva joka hoitaa virukset ja paikannuksen sekä asennusten valvomisen.

Asetuksista laitoin kaikenlaisia rajoituksia päälle: minkä ikärajan sovelluksia saa edes yrittää ladata, saako sovelluksia poistaa itse (ei) ja saako netissä mennä aikuisviihdesivuille (arvatkaa).

Aseta puhelimen asetuksista myös lapsen numero salaiseksi, ellet välttämättä halua lapsesi ostavan eläkevakuutuksia ystävälliseltä sedältä. Puhelinmyyjien pois käskemisen hoidan jatkossakin minä.

Android-klaanista osaan sanoa sen verran, että sovellusturvallisuus ja -laatu on eri luokkaa kuin Applella. Kannattaa olla siis tarkkana. Ainakin nämä sovellukset ovat saaneet suosioita osakseen; Norton Family Parental Control, Net Nanny ja Qustodio Parental Control. Myös aiemmin mainitut ScreenTime ja Life 360 löytyvät Android versioina.

ensimmäinen puhelin lapselle

Kasvata ja tue

Tämä on kaikista tärkein asia, oli puhelin ja liittymä sitten mikä tahansa. Lapsen kännykän käyttö vaatii pitkään tukea ja turvaa aikuiselta. Älä jätä lasta yksin kännykän viidakkoon vaan ole mukana aktiivisesti kolmella tavalla:

Ohjeista: Miten puheluihin vastataan, kuinka monta kertaa ”moi – moi” viestiketjun pitää jatkua, keille oman numeron voi antaa, mihin kellonaikoihin on ok viestitellä, milloin pitää olla äänet pois. Netin kanssa pitää vielä pitkään toimia aikuisen rinnalla, Googlesta löytyy mitä vain vaikka kuinka yrittäisit laittaa rajoituksia päälle. Kokemuksesta voin esimerkiksi kertoa, ettei “baby born” ole hyvä hakusana kuvahaulle. Meillä kaikilla on tästä keissistä arvet.

Seuraa: Netti on asia erikseen, mutta myöskään ekaluokkalaisten oma WhatsApp ryhmä ei ole paikka, jossa lasten kannattaa mellestää itsekseen. Katjan esimerkkiä seuraten aion tunkea ainakin itseni, mielellään myös jonkun toisen aikuisen tulevaan ryhmään seuraamaan keskustelua. En väijyäkseni, vaan auttaakseni. Jokainen pienistä tarvitsee ohjausta vielä pitkään sopivan viestintätavan löytämiseksi (ehkä jotkut aikuisetkin tarvitsisivat tätä vielä, toim. huom).

Muista kuitenkin myös tärkein: kannusta ja kehu. Oman kännykän saaminen on ihan mieletön merkkipaalu, ensimmäinen iso askel kohti itsenäisyyttä. Kännykkä on iso vastuu, josta kuuluukin olla ylpeä.

Lapsesta saattaa myös uuden viestintäkanavan myötä kuoriutua ihan uudenlaisia piirteitä ulos: syvää kiitollisuutta ja yllättävän kuivaa huumorintajua.

 

Eka puhelin lapselle

Hymiöistä on selvästi hyvä kiittää.

 

Tässä on kaikki ihan kymppiplussaa!

Toivottavasti tästä paketista oli hyötyä, lisää vinkkejä kaivataan ehdottomasti kommenttiboksiin!

PS. Uudessa Valeäidissä kommentit menevät ensimmäisen kerran minun hyväksynnän kautta, sen jälkeen pitäisi onnistua ilman välikäsiä.

Tsekkaa myös:
Lapsen ensimmäinen puhelin: 10 vinkkiä konkarilta (Minityyli)
Osta lapsen kännykkä nyt heti ja lataa sovellus sen valvomiseksi (TE)
Älyä vai helppokäyttöisyyttä? Näin hankit lapselle sopivan ensipuhelimen (HS)

Pitäisi haluta enemmän

Oletteko huomanneet, että me teemme tosi paljon asioita koska pitäisi tehdä jotain? 

Pitäisi käydä lenkillä ja nähdä ystäviä, lukea enemmän kirjoja ja roikkua vähemmän netissä. Hirvittävän vähän asioita tehdään siksi että niitä halutaan tehdä. 

Laitan tämän nyt stereotyyppisesti äitimarttyyrien piikkiin. Usein se on perheen äiti jonka on kovin vaikea tehdä asioita joita haluaa tehdä.  Osittain varmasti siksi, etteivät ruuhkavuodet anna ihan kaikelle periksi. Joka duunipäivän jälkeen ei voi mennä spontaanille terassiviinille. 

Mutta on paljon sellaista, mitä voisi järjestää helposti tai jopa sellaista mitä jo tehdään, mutta usein teemme niitäkin sitä asiaa suorittaen, pitäisi takaraivossa.

Portugalin viimeisinä päivinä tämä äitimarttyyri sai eräässä turistibussissa pienimuotoisen uhmakohtauksen kun tajusi ettei tee juuri nyt todellakaan mitään sellaista mitä haluaisi tehdä. Ystävä katseli (melko) kärsivällisesti kiukutteluani ja kysyi sitten hellästi; mitä sinä sitten haluaisit tehdä? 

Jatkoin kiukuttelua hiljaa, koska en tiennyt vastausta hänen kysymykseensä. Jouduin miettimään ihan kunnolla, mitä oikeasti haluaisin tehdä. Huomasin listan olevan tärkeä myös kotiin vietäväksi joten tein siitä vähän pidemmän.

Haluan tyhjää aikaa.

Parasta on aikatauluista vapaa aika, jonka voi käyttää ihan niin kuin haluaa. Että ehtii haahuilla Lissabonin kaduilla, pötköttää sohvalla tai hypistellä ihania kenkiä mitään ostamatta. Puhua maratonpuheluita kaverin kanssa tai lueskella vanhoja naistenlehtiä. Tärkeintä on ettei erehdy selailemaan somea. 

Haluan kirjoittaa.

Melkeinpä ihan sama mitä kirjoitan, pääsen siinä armolliseen onnelliseen flow-tilaan. Rakastan asetella sanoja hyviksi lauseiksi ja toimiviksi tarinoiksi. 

Kirjoittamiseen liittyy salattu, maaginen hetki, jonka jahtaaminen oikeuttaa kaikki tylsät ja turhat lauseet siinä välissä. 

Maagisella hetkellä päässä (tai näppiksellä) muodostuu lause, joka toimii. Se on kaunis, se on näppärä, se kuvastaa täydellisesti sitä mitä ajattelit. Se soljuu ajatuksissa kauniisti, maistuu hyvältä ja tuntuu silkkiseltä. Ah. Writer’s high, sanon.

Haluan kirjoittaa blogia.

Rakas blogi, välillä niin rasittava riippakivi. Mutta haluan jatkaa sitä vielä hamaan tulevaisuuteen. Kirjoitan tänne minusta, lapsista, elämästämme, koska haluan muistaa. Nämä ruuhkavuodet sulattaa aivot, jotenkin nämä hetket pitää tallettaa.

Haluan laulaa.

Lauluun on piilotettu se sama maaginen hetki kuin kirjoittamisesssa. Kun avaan suuni ja laulan, jotain ihmeellistä tulee minusta ulos. 

Tunteita, ilmaisua, ääntä, minua. Peittelemätöntä ja voimallista minua. Joskus tuntuu että olen eniten oma itseni kun laulan. Olen lopettanut laulamisen viimeisen vuoden aikana lähes kokonaan, enkä oikein tiedä miksi.

Laulaminen on hyvinvoinnilleni niin tärkeää, että kun pakotin itseni laulamaan taas ja osuin ensimmäiseen melodiseen kertsiin joka sopii täydellisesti äänialaani, aloin itkeä. Lisää autossa laulamista kiitos.

Haluan tanssia.

Tanssissa on sama efekti kuin laulamisessa. Kummassakaan en ole maailman tai edes korttelin paras, mutta sillä ei ole väliä. Oleellista on se raaka fiilis, joka purkautuu kun musiikki vie mennessään. 

Nolona myönnän että lempparitapani tanssia on baarin lattialla, jonkun ihanan kermaisen pop-biisin vietävänä. Tanssia tapahtuu todella harvoin koska ne baari-illatkin on aika harvassa. Mutta voisiko kotona tanssia samalla tavalla?

Haluan pelata koripalloa.

Korispelin aikana ei voi ajatella mitään. Sydän hakkaa parhaansa mukaan, jalat yrittää jaksaa hypätä vielä kerran ja aivot raksuttavat parasta pelipaikkaa etsien. Se on ihanaa. 

Valitettavasti sellaisen touhun jälkeen ei voi ajatella mitään muuta kuin kipeää selkäänsä. Niinpä olen raskain sydämin sanonut toistaiseksi hyvästit Sukkiksille. Toivottavasti en lopullisesti. Kesähöntsä mainittu!

Haluan kävellä metsässä.

Rakkaus, jonka olen löytänyt vasta tässä keski-iän lähestyessä mutta voih miten ihanaa se on. Olen kulkenut metsässä koko lapsuuteni, koulumatkatkin meni metsän kautta. Silloin metsässä oli koko maailma, leikisti koti ja oikeasti reitti kotiin. 

Nyt menen havujen ja juuristen polkujen ääreen purkamaan vaikeaa hengittämistä ja mustia ajatuksia. Metsän suojainen, raikas ilma saa joka kerta olon kevyemmäksi.

Asetan itselleni kesäpäätöksen: näitä kaikkia pitäisi haluta lisää. Mitä sinä haluat tehdä?

Uusi pakohuonepeli tulossa!

Ystävämme ovat perustaneet uuden escape roomin, pakohuonepelin, Turkuun. En ole vielä käynyt sitä kokeilemassa mutta ystävieni huumorintajun ja älyn tuntien lafkan ensimmäinen huone Creepy Circus on varmasti nimensä mukainen. Käykää te kokeilemassa!

Odotan raporttia karmaisevista tehtävistä ja älyvapaasta logiikasta.

Tästä innostuneena olen kuitenkin kehittänyt tänne Helsinkiin oman pelin! Loin täysin uudenlaisen konseptin, hieman tarkemmalle asiakasryhmälle. Aion avata ensi syksynä vanhemmuuden pakohuonepelin.

Konseptini on hieman erilainen kuin nyt markkinoilla olevat pakohuoneet.

Ensinnäkin, peli pelataan aina omassa asunnossa. Kyllä, sinun kotisi on sinun oma pakohuoneesi. Toisekseen, peli on suunniteltu vain pienten lasten vanhemmille. Perheessä olisi hyvä olla kaksi alle kolmevuotiasta lasta, mutta tapauksesta riippuen kaikki täysi-ikäisiin asti lasketaan.

Huoneeseen voi mennä yksin, mutta suosittelemme suorittamaan tehtävänä parina. Ulos pääseminen on kahdestaan paljon hauskempaa!

Normaalista pelistä poiketen tähän pakohuoneeseen liittyy ns. eläviä näyttelijöitä, hahmoja jotka vaikeuttavat pelin kulkua. Annetut tehtävät ovat myös paljon vähemmän harkittuja tai ennalta määrättyjä.

Pelin aikana saatat kohdata mutkikkaita pähkinöitä, kuten missä helvetissä mun avaimet taas on, onko joku leikkinyt mun lompakolla ja mihin kaksivuotias voisi piilottaa korvakorut (vinkki: katso aina pesukoneeseen!).

Huoneissa tarvitaan usein myös matemaattisia taitoja kun pelaavat laskevat minuutteja joiden jälkeen ei enää ehdi teatterin näytökseen tai kuinka monta alkoholiannosta kehtaa juoda ennen paluuta.

Uutta pelissäni on hajuhaasteet. Pelaajan on ehkä selvitettävä, mistä hentoinen kakan tuoksu leijailee. Muistathan, että haju saattaa tulla myös sinusta!

Merkittävässä osassa peliä onkin tosiasiassa oman ulkomuodon varmistaminen. Ei ole lainkaan tavatonta, että huoneesta päästään lopulta ulos, mutta pelaaja huomaa myöhemmin laittaneensa vain toiseen silmään ripsiväriä.

Kiusallista.

Jossain kohtaa hahmot saattavat heittäytyä täysin omituisiksi. Minun täytyy varoittaa, että jopa mustelmia voi tästä seurata. Yllättävän moni pelaaja raportoi hahmojen roikkuneen puntissa, purreen kättä tai heittäneen huulipunalla.

Osa hahmoista on jopa torpedoinut mahdollisen voiton oksentamalla viime metreillä kilpailijoiden päälle.

Yhteistä nyt markkinoilta löytyville peleille on se, että aikaa poistumiselle on varattu 60 minuuttia, ja jos käytävä ei sen jälkeen oven takana näy, kilpailija puhkeaa todennäköisesti holtittomiin pettymyksen kyyneliin.

Voittajat taas jakavat Facebookissa voitonriemuisen kuvan, ”we made it out!”

Peli kulkee alustavasti nimellä Crappy Circus. Varauksia otetaan vastaan heinäkuusta alkaen!

Antakaa lisää voita tai vähemmän leipää

”I feel thin, sort of stretched,
like butter scraped over too much bread.”

Bilbo Baggins.

Ollaan syvällä. Lainaan elokuvahahmoa, toista kaltaistani hobittia. Mutta kun se lause jäi jo silloin vuonna 2001 päähän. Että tuoltahan se juuri tuntuu! Voiraukka. Sitä vaan raavitaan ja raavitaan, eikä silti riitä.
Minä olen nyt taas se oman elämäni voi, oma elämäni on se leipä. Iso leipä. Kaikki on ihanaa ja innostavaa, mutta kaikkea on liikaa. Alan tunnistaa taas niitä oireita, joissa venytän itseäni ihan turhaan koko leivän päälle.
Tällä kierroksella osaan onneksi pysähtyä ja miettiä mistä se johtuu. Ei ole vaikea keksiä syitä:
  1. Olen päivätöissä. Ihan täyspäiväisesti. En tunnu tekevän siellä juuri mitään.
  2. Sen lisäksi käytän 1-3h päivässä blogiin ja podcastiin, vaikka en tekisi juuri mitään.
  3. Istun erään yrityksen hallituksessa. En tee sen eteen juuri mitään.
  4. Istun erään hankkeen ohjausryhmässä. En tee sen eteen juuri mitään, vaikka perääni kysellään jo sähköpostilla.
  5. Rakennutan taloa. Tämän eteen en todellakaan tee yhtään mitään, kaikki kunnia Insinöörille.
  6. Asun jossain. En tee sen eteen mitään. Pyykit lentää lattialle sängyltä joka ilta, kunnes ne puetaan sieltä päälle tai laitetaan takaisin pyykkiin (lattia ei yllättäen ole kovin puhdas).
  7. Minulla on lapsia, kai joku mieskin. Heitä pitää rakastaa ja hoivata. Nähdä ja koskettaa. Tässä pysyn juuri ja juuri perässä.
  8. Minulla on surkea selkä, jota pitäisi hoitaa. Päivittäin. En tee sen eteen juuri mitään.
Ihan selkeä voi-syndrooma. Liikaa hommia, ja kaikista huono omatunto koska yhdenkään eteen en tee juuri mitään. Todellisuudessa teen ihan helvetisti koko ajan. En vain osaa ajatella tekeväni yhdessäkään asiassa tarpeeksi. Huokailen päivittäin työlistojani, saamattomuuttani ja tulevia kiireitä. Nukun huonosti, syön huonommin, en liiku ollenkaan ja kaipaan aktiivisesti passiivista hömppäaikaa.
Kaikki listan asiat ovat pieniä, mutta tuntuvat isoilta. Yhdessä ne ovat valtava ruuhka, tuke omassa hyvinvoinnissani. Päivässä ei kirjaimellisesti juuri nyt ole ylimääräisiä tunteja. Yhden kaverikyläilyn järkkääminen on liikaa. Yksi podcast jakso on liikaa. Työmatkan pituus on liikaa. Koko kalenteri romahtaa kaikesta yli puolen tunnin hommasta.
Katson listaa uudestaan. Tunnistan asiat, joista saan iloa. Mitä teen silloin kun aikaa ei ole, kurkkua kuristaa ja väsyneet silmät meinaavat vähän tirauttaa? 7,2,5,1. Tässä järjestyksessä, vaikka ne tulivat ulos näppikseltä ihan toisessa järjestyksessä. Näille raivaan aikaa N Y T. Nämä asiat paremmin hoitamalla ratkeaa myös kohta 8. Muille kohdille saattaa kohta lähteä ystävällinen, mutta päättäväinen erokirje. Laitan siihen kuvitukseksi tämän saman upeasti kuvitetun lainauksen:
Antakaa anteeksi.

Yllättävän ihana Stella

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Stella kodinhoitopalvelut ja Suomen Blogimedia
Olen jo pitkään ulkoistanut elämästäni kaiken sellaisen mikä ei tuota minulle iloa, ja mihin vain jollain tavalla on varaa. Osan ruoanlaitosta, kauppakäynnit, siivouksen, muutot, seks…ömm leipomisen. Suosittelen muillekin lämpimästi!
On ihan parasta, kun siitä infinity poolin lailla leviävän to do -listan liepeiltä voi ruksia pari juttua pois. Imuroi En. Mieti ensi viikon ruoat. En. Käy kaupassa En. En halua tehdä mitään, mitä en halua tehdä.
Tässä me siivoamme.

Siivous- ja ruokapalvelut ovat tulleet meille jäädäkseen, mutta yksi alue on jäänyt meilläkin vielä melkein kokeilematta: Ulkopuoliset lastenhoitajat. Miksiköhän?

Osittain siksi, että pitkään lapset tuntuivat niin pieneltä että ihan tuntemattomalle hoitoon jättäminen olisi kirpaissut ja toisaalta kynnys vakihoitajan etsimiseen ja sisään ajamiseen oli korkea. Suosituksiakaan ei oikein keneltäkään saanut. Jos jollain olikin hyvä maksettu hoitaja, se oli tutun tuttu tai tädin tytär, tai joku muu ei niin helposti meille saatavilla oleva ihmeolento.

Osittain se on tuntunut väärältä. Että kyllä nyt vanhempien pitäisi omat lapsensa pystyä hoitamaan.

Pystyyhän ne, mutta työnkin kunnolla tekeminen on meille tärkeää, etenkin silloin kun lapset ovat jo hyvässä voinnissa mutta vielä vähän liian räkäisiä päivähoitoon (ja vähän liian kyllästyneitä äitiinsä ja sen vanhoihin temppuihin).

Hölmöjen asenteiden takia ja parin vähän kehnomman kokemuksen takia olemmekin tukeutuneet äärihyvän tukiverkostomme varaan. Meillä on kaksi avuliasta mummua, kaksi helposti jallitettavaa ukkia ja näiden lisäksi vielä siskoa, veljeä, kummitätiä ja joustavat etätyöt.

Sitten meillä kävi tsägä. Tai no, ei tätä taannoista kahden viikon sairastupaa voi onneksi kutsua. Mutta se siinä oli onnekasta, että lasten vähiten kipeät mutta kuitenkin kotihoitoa vaativat päivät sattuivat samaan aikaan, kun käynnissä oli se aiemmin kertomani Stellan testausjakso. Saimme testata ihan tositoimissa Stellan lastenhoitopalveluiden käyttämistä.

Sen perusteella tässä tulee nyt se suositus, jota en koskaan itse saanut kun sitä kaipasin: Stella on hyvä.

Stellalta uskallat tilata sen tuntemattomankin hoitajan, laatu on taattu. Prosessi on tosi helppo: hoitajan saa soittamalla tai tekstiviestillä tilattua joka päivä iltayhdeksään asti ja hoitajan voi saada jopa puolen tunnin varoitusajalla.

Me tilasimme ensin yhdelle päivälle apua. Hoitaja-Kaisu oli i h a n a. Kysyi tarkkaan tullessaan, mitä toivon päivältä vaikkapa ruokailujen ja ruutuajan osalta. Tarkkaili päivän aikana Ykkösen ja Kakkosen terveydentilaa ja laittoi jopa keskellä päivää tekstarin jossa kertoi että kaikki on hyvin ja kuumetta ei ole. Mieletöntä! Päivän päätteeksi sain lapun, jossa kuvattiin tarkkaan päivän kulku ja fiilikset ja illalla huomasin vielä Kaisun tyhjentäneen meidän tiskikoneen. Sanoinko jo että rakastuin vähän?

Seuraavana päivänä tulikin yllätys. Minä olin kipeä. Lapset olivat jo kuumeettomia, eli energiaa täynnä, ja minä aivan raato. Teimme uuden pyynnön Stellalle. Tällä kertaa paikalle pääsi Tuula, joka myös oli ihana! Päivä sujui tosi hyvin, vaikka olin itsekin kotona. Vaikeinta oli päästä sen ajatuksen yli, että olin itse kotona kun joku toinen vahti lapsiani. Että olisihan se itse pitänyt.

No ei olisi. Nyt sain levättyä ja silti hoidettua myös niitä tärkeimpiä työjuttuja. Tuula sitä paitsi kasteli meidän kukat. Rakastan näitä yllätyksiä, joita tuntuu aina Stellan kanssa tulevan.

Tuon oman saikkupäiväni jälkeen jokin tabu sisälläni murtui. Hoitajan palkkaaminen ei enää tunnu oudolta.

Harkitsen jo tilaavani hoitajan vaikka pariksi tunniksi tai viikonloppuna kun mummilaan asti ei viitsi roudata mutta keittökaupoille olisi päästävä. Lapsilla alkaa nimittäin ihan pian loppua into tähän croissant + pädi  + rautakauppa-komboon.

En malta olla jakamatta teille tätä ihan aitoa sähköpostistani revittyä kommenttia. Osana blogiyhteistyötä meiltä pyydettiin palautetta kokeilemistamme palveluista. Näin onnellista suitsutusta lähti mun näppikseltä ensimmäisen lasten hoitopäivän jälkeen:

Me kokeilimme tässä testijaksossa Stellalta neljää eri palvelua: kotisiivousta, ikkunoiden pesua, muuttosiivousta ja lastenhoitoa. Jokainen näistä oli niin hyvällä laadulla ja asenteella toteutettu, että uskon täysin mitä Kaisu kertoi:

”Stella myy mieluummin ei-oota kuin kompromissaa laadun kanssa. Siksi meidät kaikki on tosi tarkkaan haastateltu ja valittu ja siksi täällä on kiva olla töissäkin.”

Jos et vielä usko, testaa! Tarjolla on pieni blogietu kotisiivouksiin. Voi tilata ensin maksuttoman siivous- ja kodinhoitosuunnitelman ja jos päädyt ostoon, saat -25% kertatilauksesta ja -50% 1.kk sopimustilauksesta mainitsemalla Valeäiti.

Ei muuta kuin ulkoistamaan!

On muuten puhdas ikkuna! Insinöörillä on vasta kerran osunut otsa siihen kun ei huomannut lasia.

Helppo muutto Victor Ekin (ja noron) kanssa

8 No tags Permalink

YHTEISTYÖSSÄ Victor Ek

Me muutettiin reilu viikko sitten. Nyt pitäisi voivotella väsyneitä hauiksia ja kertyneitä kamaröykkiöitä, mutta joudun tuottamaan pettymyksen. Täällä minä istun ihan zeninä siistin kodin keskellä. Muutto meni aivan törkeän helposti, ja nyt tässä ei ole edes liioittelun makua – huomauttaisin että muuttopäivänä kärsin itse pienestä noronpoikasesta ja koin sen silti helpoksi. Tästä on kiittäminen kahta miestä. Toisen nimi on Insinööri ja toisen Victor Ek.

Insinööri pakkasi valtaosan meidän kämpästä. Noin vaan miettimättä ja kyselemättä tavarat kulkeutui laatikkoon kun minä vasta voivottelin tulevaa muuttoa. Victor Ek taas tuli kaveriksi blogimielellä, koska halusin raportoida myös teille, miltä kaupallinen muutto maistuu. Tässä kokemuksia.

Kokemuksia muutosta (noron ja) Victor Ekin kanssa. 

Jos tälle muutolle pitäisi antaa tähtiä, antaisin 4/5. Tähtiä kertyi hyvistä tarvikkeista, reippaista muuttomiehistä ja sujuvasti kulkeneesta prosessista.

Ainakin kaksi tähdistä tulee tarvikkeista. Saimme testiin Victor Ekiltä sadan muuttolaatikon lisäksi henkarilaatikoita, pakkausteippiä, aaltopaperia, kiristekelmua ja kuplamuovia. Viime muutossa jätin kaiken paitsi laatikot pihistellen pois ja nyt voin sanoa menneisyyden minälle että tyhmästi säästit. Erityisesti nuo henkarilaatikot ja aaltopaperia olivat parasta ikinä: kolmeen henkarilaatikkoon mahtui kaikki meidän roikkuvat vaatteet ja niiden pohjalle sai jemmattua herkimpiä kamoja, kuten pientä kitaraa ja mun rakkaat Minna Parikat. Aaltopaperiin taas oli ihan superhelppoa pakata koko keittiö ja kiristekelmulla sai matot ja patjat nätisti pakettiin. Kuplamuovia ei sitten tarvittukaan lähes mihinkään.

Loput tähdet tulevat prosessista. Tilaaminen Victor Ekiltä oli helppoa ja miehet tulivat ajallaan paikalle. Samat miehet antoivat myös paljon tervetulleita pakkausvinkkejä laatikoita toimittaessaan viikkoa ennen. Palveluasenne jees plus! Muutto tehtiin keskellä viikkoa, jota voin lämpimästi suositella: lapset on tarhassa, hinnat on usein vähän alempia ja näin jäi edelliselle ja tulevalle viikonlopulle säätöaikaa. Aloitimme muuton kahdeksalta aamulla ja lopetimme noin puoli viisi. 
Tavaramme roudasi neljän miehen ja yhden rekan yhdistelmä. Kaikki suoriutuivat tehtävästään hienosti ja loistavalla asenteella. Jopa rekka löysi kurvikkaalle muodolleen sopivan raon kadulta, vaikka muuttoautolle ei raivattukaan paikkaa. Tästä hieman palautetta muuttofirman suuntaan: nyt jälkikäteen olisin toivonut että nk. siimoittaminen jäisi muuttofirman huoleksi. Onneksi tilaa kuitenkin löytyi vaikka sitä puuttuvaa rekkatilaa huolella stressasinkin. 

Viides tähti jää saamatta muuton keston ja kustannusten takia. Koin seitsemän tunnin muuton jotenkin tosi hitaaksi. Tämä johtui varmaan siitä, että aikaisemmin apumiehemme ovat ihan apinana kantaneet tavaroita ylös alas rappusia miten sattuu, ja nyt ne laitettiin järkevästi nokkakärryissä hissillinen kerrallaan. Turhauduin kärsimättömän ihmisenä tästä ensin ihan valtavasti, sitten katsoin tarkemmin meininkiä. Mun ei tarvinnut pelätä yhdenkään lampun, taulun tai sohvan puolesta. Mitään ei retkotettu kiireisesti kainalossa pitkin portaita, eikä muutossa hajonnut mikään tavara. Edellisissä muutoissa on mm. haljennut yksi bassokitara.

Sitten se kustannus. Vaikka me saimme tietysti alennustakin blogiyhteistyön merkeissä, lasku riipaisi silti. Tein muuttoa varten kilpailutustakin ja lopputulos oli kaikissa sama: muuttofirman käyttäminen noin sadan neliön kämppään maksaa jotain puolentoista ja kahden tonnin väliltä.

Se on aika paljon rahaa. Toisaalta, hartiatöin tehtyyn muuttoonkin menisi ainakin 300€: pakuvuokra, laatikot viikoksi, pizzaa ja kaljaa muuttajille. Säästetyn oman ajan merkitystäkään ei sovi aliarvioida. Minä olisin voinut oikeastaan tuon koko keskiviikon nakuttaa vaikka laskutettavia töitä. Muutenkin säästin omaa aikaani viikon verran ennen ja jälkeen muuton kun omaa energiaa jäi laatikoiden purkuun heti muuton jälkeen.

Stiä paitsi: laatu maksaa.

Tilanne muuttopäivä päätteeksi.

Tilanne seuraavana päivänä. Elämä ns. normalisoitunut.
No tekisinkö uudestaan, ilman alennuksia? Varmasti. Me muutamme uudestaan vuoden päästä. Silloin arjessa tulee painamaan kaikki talon viimeistelystä loppuneeseen budjettiin ja tekemättömiin sisustusvalintoihin. Silloin se kaunis, vankan historian omaava rekka tuossa kadulla tulee tuntumaan ihan todella hyvältä. 

Täytyy vain laittaa ne tonnit jo nyt jonnekin säästöön, ettei lasku hirvitä niin paljon kaiken muun kustannuksen keskellä (ja jotta sitä rahaa ei laiteta johonkin lattialistaan tai patjan väliin, kirjaimellisesti).

Neljä täyttä iloista tähteä siis Victor Ekille ja iso kiitos meitä auttaneille muuttajille!

Psst. Saatavilla ALEKOODI: Viktor Ek haluaa tarjota näitä minun rakastamiani pakkaustarvikkeita myös Valeäidin lukijoille. Muuttopalveluiden ostajalle tarjotaan siis pakkausmateriaalit (henkarilaatikot, aaltopaperit, kiristekelmut – siis ei muuttolaatikot itse) veloituksetta kun mainitset tilauksen yhteydessä Valeäiti. Ei kun pakkaamaan!

Ei se ollut niin paha miltä tässä vaiheessa tuntui.
8 No tags Permalink

Synttärit by Taitoliikuntakeskus

VAIHTOKAUPPA: Taitoliikuntakeskus tarjosi juhlat ja minä tekstin.

Me ollaan järjestetty lastensynttärit jo 16 kertaa.  Se on aika paljon. Kun Kakkosen viisivuotissynttärit osuivat vielä tähän muuttohässäköiden keskelle, päätin että nyt jos koskaan on aika ulkoistaa edes ne tarhakaverisynttärit. Otin heti yhteyttä meille rakkaaseen temppupaikkaan, jonka olin nähnyt järjestävän myös synttäreitä.

Kutsuimme koko ryhmän (23!) juhliin ja paikalle juhlimaan saapui lopulta 18(!) lasta. Se on ihan törkeän paljon millekään itse järjestetylle, mutta yllättäen juuri sopiva määrä vauhtisynttäreille Taitoliikuntakeskuksessa!

Juhlat aloitettiin ohjatulla temppuradalla, jossa tehtiin helppoja perusliikkeitä ja vähän vaikeampiakin kieppejä, köydessä roikkumista ja esteiden yli kiipeämistä. Ohjaajat pärjäsivät ihmeellisen hyvin ison lauman kanssa. Homma pysyi hanskassa ja lapset liikkeessä. Tunnin jälkeen juhlahuoneeseen pölähti 18 punaista naamaa ja iloista hymyä. Kaikilla oli kuulemma ollut tosi kivaa ja lemppareiksi mainittiin ainakin se temppurata ja trampoliini.

Olin itse panostanut juhliin yhden mokkakakkupellillisen verran. Ostin myös vähän kertakäyttöastioita ja ilmapalloja, mutta perillä huomasin senkin olleen turhaa. Talon puolesta olisi löytynyt muoviastiat ja vedet koko porukalle. Huonekin on valmiiksi ikikoristeltu juhlia varten.

Kahden tunnin juhlat oli kaikin puolin aivan loistava konsepti. Oma vaivannäkö oli ihan minimissä ja laspet tykkäsi tosi paljon. Myös kaikki paikalla olleet vanhemmat viihtyivät hyvin juhlissa oman lapsen temppuilua katsellessa. Meille tämä oli hyvä mahis tutustua ryhmän lapsiin ja vanhemmiin vähän normaalia hakuhetkeä paremmin.

Myönnän että pelkäsin vähän etukäteen, miten noin ison porukan kanssa juhlitaan mutta kaikki menikin ihan super hyvin, kiitos valtaosin Taitoliikuntakeskuksen mahtavalle porukalle ja hyvälle palveluasenteelle. 

Kaverisynttäreiden hinta on 250€ kymmenen lapsen ryhmälle, siitä eteenpäin jokainen lapsi 10€ päälle. Hintaan kuuluu juhlatilan käyttö, ohjattu tunti (2 ohjaajaa jos yli 15 lasta, +50€), vapaata liikuntaa tunnin verran ja kaikille vielä popparia ja Slushie-juoma.

Suosittelen ehdottomasti sekä näitä kaverijuhlia että lasten temppuryhmiä. Tiistain Tenavavoikka on ainoa harrastus, josta meidän ipanat on edelleen vuoden jälkeen innoissaan (ja johon vanhemmatkin jaksa niitä kuskata).

Kiitos Taitoliikuntakeskus ja kiitos muut vanhemmat kivoista juhlista, lahjoista ja kuvausluvasta!

Lisää tietoa synttäreistä: 
Taitoliikuntakeskuksen sivut

Aikaisempi juttuni Taitoliikuntakeskuksesta:
Taitoliikuntakeskukselle viisi tähteä

Muuttovinkit lapsiperheelle

Moon niin poikki.

Tämä viikko on ollut ultrarankka aivoille, selälle, mielenterveydelle, kaikelle. Tänään mm. piti vetäistä naftaliinista vuoden takainen presentaatio ja esittää se isolle yleisölle. Sen jälkeen nakuttelin yhden tarjouksen alusta loppuun valmiiksi.

Käytiin myös kuulemassa potentiaalisen talototeuttajan luona että talo on vaihteeksi liian monta kymmentä tonnia liian kallis. Huomenna nauhoitetaan Valeäidin Nauhoitusten viimeinen jakso, jota en ole ehtinyt valmistella tarpeeksi. Kalenterin mukaan sitä ennen, klo 8 jos tarkkoja ollaan, meille tuodaan 100 muuttolaatikkoa, koska ollaan kuulemma muuttamassa ensi viikon keskiviikkona.

Happi loppuu, pierettää, ihan niin kuin se Rimpuileva Mammakin tänään kirjoitti. Samassa venessä uidaan vai miten ne nyt sanoo.

Ei auta kuin tehdä asia kerrallaan. Alan nyt siis katsoa podcast-hommia ja annan menneisyyden minän kertoa minulle ja teille, miten muutto kannattaa tehdä.

Valeäidin vinkit: Muutto lapsiperheenä.  

Muuta kivaan kotiin. Muuttaminen on kamalaa, joten palkinnon on parempi olla sen arvoinen. Muistele parhaita kohtia rumban keskellä: valoisa keittiö, uusi astianpesukone, kauniit ikkunat!

Tsekkaa, onko muuttopäivä sinun yrityksessäsi oikeutus vapaapäivään. Joillain aloilla ja joissain työehtosopimuksissa työntekijä on oikeutettu yhteen palkalliseen muuttopäivään vuodessa. Lämmin suositus yhden arkivapaan ottamiseen joka tapauksessa – muuttofirmat ovat jopa -25% halvempia, ja sinulle jää yksi ylimääräinen päivä muuttaa.

Raivaa vanhat roinat ajoissa pois, kauan ennen muuttolaatikoita. Ikuisuustuska, koska tätähän ei kukaan ikinä tee. Ota viikkostrategia ja käy yksi kaappi viikossa läpi. Jokainen kaappi ja jokainen poisviety laatikko helpottaa! Sitten ei tarvitse muuttaa enää sitä viisi kertaa muutettua laatikkoa otsikolla ”Semitärkeitä papereita, sälää, lehtä (sic)”. Arvatkaa oliko semitärkeitä papereita vai ei.

Vuokraa kunnon muuttolaatikot, ja jos budjetti mitenkään riittää, ota myös ammattimiehet muuttajiksi. Laatikoita kannattaa tilata ne kotiovelle kuljetettuina. Jos sinulla on vain yksi päivä aikaa muuttaa, tilaa laatikot maksimissaan viikkoa ennen kotiin kuleksimaan. Ne vievät jäätävän paljon tilaa, etenkin täytettyinä. Jos et ole kamahamsteri, laatikoita kannattaa vuokrata noin yksi per asuinneliö. Eli jos sulla on lapsia, laita ainakin 10% tohon päälle.

Pakkaa lasten tavarat viimeisenä ja helposti saataville. Pyri tekemään lapsille nopea kodista kotiin muutto niin, että uusi koti on melkein ensi hetkestä tutun tuntuinen. Pakkaa petivaatteet, yöppärit, hammasharjat ja ekojen päivien vaatteet matkalaukkuun, jolloin ne on tosi helppo nostella laatikkomeren keskeltä suoraan osaksi elämää, etkä ainakaan päädy etsimään niitä lamputtomassa asunnossa lasten itkiessä taustalla ikävää vanhaan kotiin.

Organisoi ja valvo. Jos olet yhtä laiska huonoselkäinen kuin minä, ja tehtäväksesi jää lähinnä ohjata kantajia. Hoida se hyvin: pidä huoli ettei esim lasten huonetta tungeta täyteen pelottavia laatikoita ja että vessaan mahtuu kulkemaan.

Valmista lapset muuttoon henkisesti. Alle vuoden ikäinen ei muutosta tajua mitään, eikä ehkä vielä kaksivuotiaskaan. Mutta kolmevuotiaankin kanssa kannattaa jo vähän olla tarkkana. Jos käytte yhdessä katsomassa koteja, muista kysyä lapselta edessä näennäisesti mielipidettä, päätös käsittää hänenkin kotinsa. Vältä kuitenkin erästä pahaa sudenkuoppaa, ja kerro selkeästi lapselle että tässä etsitään koko perheelle uutta kotia. Kuulin tarinan, jossa nelivuotiaalle ei mikään koti kelvannut. Lopulta selvisi että kysymys ”olisko täällä sun mielestä kiva asua?” tarkoitti hänen mielessään vain häntä, eikä koko perhettä. Luuli raukka muuttavansa yksin tähän uuteen kotiin, ei hyvä.

Kerro lapsille milloin muutto on edessä, mutta älä korosta asiaa koko ajan. Muuttoviikolla voi jo laskea montako yötä on jäljellä, ja mitä uudessa kodissa heti ekana tehtäisiin. Voit harkita myös pientä lahjontaa, mitä jos uudessa kodissa odottaisi jotain kivaa tervetuliaislahjana? Ennen kaikkea: älä stressaa itse. Jos nyt kuitenkin stressaat, koita piilottaa sitä edes vähän lapselta.

Rakastu huoletta eineksiin. Ei ole mitään pahaa elää niillä vaikka eka viikko. Tai hakea pizzaa uudesta lähi”ravintolastasi”. Paljon tuskaisempaa on etsiä kaiken keskellä kattilaa, pastaa, pannua, sihvilää tai mausteita. Ei ole sen arvoista. Sitäpaitsi jokainen vapaatuntisi tästä lähin menee laatikoiden purkamiseen. Oikeasti.

Varaa jääkaappiin paljon kaljaa ja viiniä. Ei niille muuttajille, vaan sinulle kun vielä viikon päästä väistelet purkamattomia laatikoita ja hermot menee. Ota välillä kalja ja kirjoita blogia. Hyvin sä vedät!

Laatikkopyörä talvella – parasta!

Muistatteko vielä Kissi Vähäveivarin, perheemme rakkaan jäsenen?


Luulitteko kenties, että Kissinä tunnettu laatikkopyörämme olisi päästetty jonnekin mukavaan kivilatoon talvehtimaan kaltaistensa kanssa, odottamaan kesälaitumien hullaannuttavaa tuulta pyörissään? 

laatikkopyörä kokemuksia
Olin ehkä itse jotenkin ajatellut, että laatikkopyörä on kesäväline. Että syksyn sateiden ja ainakin talven pakkasten tullessa se laitetaan suosiolla varastoon talvehtimaan.
No ei todella. 
Syksy tuli, sateet tuli. Laitoin kuomun lasten päälle ja itselleni sadetakin ja -housut. Keli muuttui loskaksi. Väänsin kahvasta vähän lisää volaa pyörän sähkömoottoriin ja lisäsin kypärän alle pipon. Tuli talvi, tuli ne kamalat lumet joissa et ole varma olisiko paras valinta pulkka, bussi, auto, koirareki vai kotiin jääminen.
Voin kertoa, että paras valinta on laatikkopyörä.

laatikkopyörä christiania kokemuksia

laatikkopyörä classic bike

Kolmen pyöränsä ja sähköapunsa ansiosta laatikkopyörä menee kuin leikiten läpi loskan, lumen ja jään. Siinä missä autoilijat putsaavat menopelejään ja etsivät vimmatusti lumesta tyhjää parkkipaikkaa, minä ampaisin yhdellä puhdistavalla kuomun heilautuksella liikkeelle ja vilkutin ohi mennessäni. 
Pyörä on mennyt ihan käsittämättömän hyvin kaikessa mahdollisessa kelissä. Lisää vain kaasua ja läpi mennään. Alamäissä mennään toki varoen, ja muutenkin turvavälit on aiempaa pidemmät, mutta kertaakaan ei ole tuntunut meno hataralta vaikka mitä jäitä olisi ollut edessä. 
Ainoa rajoite on pakkanen. Yli viiden asteen pakkanen alkaa jo tuntua kovaa menevän pyöräilijän naamalla ja hanskoissa saa olla aika paksu eristeet, ettei tangolla lepäävät sormet jäädy liikaa. 
Toinen pieni haaste on ollut se sade. Ei muuten, mutta kyllä se vain hienoimmastakin materiaalista valmistettu pyörä ruostuu riittävästi sateessa seistyään. Ruosteen meille paljasti Classic Biken tekemän huollon* raportti. Olisi sittenkin kannattanut ostaa vielä se satasen arvoinen ulkosuojus.
Laatikkopyörä on ollut siis meillä läpi talven käytössä, kovassa sellaisessa. Hankinnan jälkeen olemme ajaneet pyörällä reilut 1500 kilometriä, kelissä kuin kelissä. Vaikka pyörän ja erityisesti sähkömoottorin hinta kirpaisi ostettaessa, alan olla ihan äärimmäisen tyytyväinen tähän sijoitukseen. Se ei ole edes kuin toinen auto, vaan parempaa. Talvella pyörä on pessyt autolla menemisen ihan 6-0. 
Jos laatikkopyörähommelit kiinnostaa, nyt kannattaa käydä tutustumassa pyöriin ja laittamassa tilausta sisään. Odotusajat voivat olla pitkät ja parhaat pyöräilykelit ovat täällä jo. Täältä voit tutustua malleihin enemmän, meillä on tuo Christianian Light versio sähköistettynä.

*Huolto saatu ilmaiseksi bloginäkyvyyttä vastaan.