Tälle maanikolle on käynyt yllättävä blogikuolema, kuten olette ehkä huomanneet. Siihen on pari hyvää (tai huonoa, miten sen nyt ottaa) syytä: Kakkonen, joka nukkuu näemmä öisin ainoastaan 45 minuutin pätkissä. Jollei utare roiku suussa, se herää heti kun oma unisykli vie sen kevyemmälle puolelle. Ehdin jo hihkua onnesta, kun eilen tunsin alaleuassa viimein jotain terävää. Mutta ei se näköjään ainakaan yksinään sitä nukkumista ole häirinnyt, se ensimmäinen hammas siis.
Ja se toinen syy on tietty Ykkönen, joka kolmantena tarhapäivänään sairastui, ihan kaavan mukaisesti. Sillä on näin käsituntumalla varmaankin 39 astetta kuumetta, ei ole vielä tänään juuri mitään syönyt eikä juonut. Nukkuu vaan surkeana ja haluaa syliin.
Kun nämä laskee yhteen, saadaan lähes sata syytä prioriosoida esimerkiksi oma ravinto ja uni blogin ohitse. Tämäkin kaksiminuuttinen, jonka itkevä Kakkonen keskeytti, olisi voinut mennä porkkanakakun hakemiseen jääkaapista.
Nyt olen väsynyt, huolissani, masentunut ja lisäksi kakuton. Mutta tulipa ainakin blogi päivitettyä.
Koska edessä on vielä matkaa mummolaan ja häitä, en voi luvata että tahti tästä merkittävästi paranisi. Mutta ehkä joku päivä saan taas enemmän hetkiä, jolloin voin raportoida mm vasikoivasta esikoisesta, vaaranhetkistä Korkeasaaressa, Isojen Tyttöjen Sängystä, ilkeistä koirista mekkokaupoissa ja toivottavasti pulloa rakastavasta Kakkosesta. Ja näistä ainakin osaan olen jopa ottanut myös kuvituskuvia!
Joten näin suurten lupausten saattelemana, palataan ehkä jo vuonna 2015.