Aseet hirviöiden tappamiseen

Hurraa vertaistuelle, hurraa tälle blogille ja hurraa teille kaikille ihanille kanssakärsijöille! Sain eiliseen postaukseeni ihanan paljon tukevia, ymmärtäviä ja komppaavia kommentteja. Suuri osa näistä tuli privaatisti, ymmärrettävistä syistä. Iso hatunnosto myös teille, jotka uskalsitte julkisestikin kommentoida, se helpottaa varmasti muitakin kuin minua.

Aihe osottautui niin yleisesti koetuksi, että päätin ottaa vähän selvää. Tai oikeastaan päätin kehittää itse itselleni pienen työkalupakin tähän arkeen. Voimaa sain mm. erään ystävän kommentista, jossa sanottiin: ”Löysin itteni itkemästä yläkerrasta. Pimahdin lapselle, kun se ei ottanut päikkäreitä ja vaan itki ja naris. Tunnepurkauksen jälkeen soitin saman tien terveysasemalle ja sanoin, et teijän on paras antaa mulle heti aika, koska huomenna en soita. Huomenna on taas kaikki ok. Hetken päästä oon taas kasannu itteni, mut tää monsteri ei katoo, jos en saa sitä tapettua.” tämä oli niin hyvin sanottu ja niin lähellä omaa fiilistä ja elämää, että päätin olla yhtä rohkea ja yrittää tappaa oman monsterini.

Googletin ”tukea vanhemmille” ja löysin (taas kerran) MLL:n vanhempainnetin. Kun pelkästä navigaatiosta löytyi otsikot omiin ongelmiin, aloin ymmärtää etten ehkä olekaan hullu äiti, vaan aika tavallinen vanhempi. Luin eteenpäin ja kyyneleitä pyyhkien totesin nyökytellen että kyllä tämä tästä. Samalla sain koottua itselleni pienen helppilistan, joka tulee tässä. Toivon että tästä on teistä jollekin myös hyötyä.

Ennen kuin tilanne räjähtää: 

  • Yritä saada viikottain itsellesi aikaa, vähintään tunti. Käy kävelyllä tai muuten vaan kaupungilla, näe kavereita tai lähetä muu perhe puistoon ja makaa sohvalla. 
  • Yritä saada myös joka päivä pieni oma hetki, joka ei ole nukkumista. 
  • Tee kaikkesi unimäärän kasvattamiseksi. Lapset puolison hoitoon ja itse aikaisemmin korvatulpilla nukkumaan.  Yösyöttöjä puolisonkin hoidettavaksi hetkellisesti.
  • Lue MLL:n Vanhempainnetti läpi. Siellä on paljon hyvää tietoa ja tukea pahoihin hetkiin. Niitä on tiukassa paikassa helpompi muistella kuin ruveta kahlaamaan sivua läpi.

Kun se alkaa ja hirviön häntä alkaa jo näkyä: 

  • Laske kymmeneen
  • Laula. Se voi hämätä sinua ja lapsia. 
  • Poistu tilanteesta. Lapsi turvalliseen paikkaan ja itse viereiseen huoneeseen puhaltelemaan, hakkaamaan tyynyä tai vaan itkemään. Jos lapsia on kaksi, olet kusessa etsi kummallekin turvallinen paikka (esim. sitteri ja pinnasänky).
  • Soita jollekin, vain kertoaksesi että nyt vituttaa. Ei niiden tarvitse pystyä auttamaan.
  • Jos ei muu auta, anna raivon purkautua ulos. Turvallisin tapa on huutaa, vaikka se lapset pelästyttääkin. Se on silti parempi vaihtoehto kuin fyysinen turhautuminen.

Tilanteen jälkeen: 

  • Hymyile väkisin ja keksi jotain positiivista juuri tästä hetkestä
  • Pyydä lapsilta anteeksi että suutuit, anna hali ja kerro että rakastat heitä
  • Soita äidille, kaverille, puolisolle tai neuvolaan. Jos kukaan näistä ei tunnu oikealta, voit myös soittaa MLL:n vanhempainpuhelimeen: 

MLL:n Vanhempainpuhelin päivystää numerossa 0600 12277 (0,08 e/min + pvm/mpm), maanantaisin 10 -13, tiistaisin 10-13 ja 17-20, keskiviikkoisin 10-13 ja torstaisin 14-20. Voit soittaa Vanhempainpuhelimeen, kun mieltäsi painavat vanhemmuuteen ja perhe-elämään liittyvät asiat.

  • Analysoi: Mieti, miksi näin kävi, ja käykö usein samalla tavalla, samoista syistä. Pyri ratkaisemaan nämä tilanteet jo etukäteen jos mahdollista, ainakin tiedostat nyt että näissä hetkissä on vaaransa. 
  • Jos olet huolestunut omasta kontrollistasi, ota yhteys neuvolaan tai terveyskeskukseen ja pyydä aika psykiatrin juttusille. Se ei ole hullu, joka käy siellä, vaan se joka ei hoida omia demoneitaan. Ota yhteys heti tapahtuneen jälkeen, huomenna et enää muista miten pahalta tuntui.
  • Muista että epäonnistuminen on tässäkin ok. Joskus vaan kiehahtaa.

Loppuun vielä näytteitä MLL:n ihanasta saitista, ainakin itselle nämä sanat olivat lohduttavan tutun kuuloisia ja antoivat vähän synninpäästöä:


”Voisitko tuntea kaikkien äitien potemaa riittämättömyyttä? Väsymys, kiukku, turhautuminen tai muut kielteiset tunteet lapsia kohtaan eivät kuulu unelmaäitiyteen, ja siksi ne nostattavat sinussa tunteen huonommuudesta. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Jokaisen äidin elämään kuuluu väsymystä, kiukkua, turhautumista ja kielteisiä tunteita omaa lasta kohtaan. Jokainen äiti on inhimillinen ja nämä tunteet ovat merkki inhimillisyydestä. Puheet täydellisyydestä kannattaa unohtaa. On parempi pohtia, mikä on kyllin hyvää, riittävää äitiyttä.  


Oikeasti olet juuri oikea äiti omille lapsillesi. Näet sen lastesi ilmeistä ja puheista. He rakastavat sinua ja olet heille hyvä äiti sellaisena kuin olet. Katso tänään lapsiasi silmiin, ota syliin ja sano: Rakastan sinua. Olet ihana. Toista tämä jatkossakin säännöllisesti. Siitä tulee sinullekin hyvä olo ja huomaat, että olet ihan riittävän hyvä äiti.”