Asioita, joita rakastan jo nyt

Mun on pakko myöntää. En kaipaa sittenkään yhden yhtä asiaa sieltä vanhasta niin ihanasta kodista. Muutosta on nyt viikko ja minä olen rakastunut. Seuraa lista asioita, joista rakastan jo nyt uudessa asunnossa ja asuinalueessa.

 

 

 

60-luvun arkkitehtuuri. Tämä asunto ja taloyhtiö on 60-luvun hyvin rakennettua kamaa. Asunto on hiljainen ja toimiva. Tilavissa kaapeissa on lankavetimet ja huoneisiin vie paksut ovet, jotka sulkevat heti kaikki äänet taakseen. Keittiön kaapit ovat olleet täällä jo vuosikymmeniä ja näyttävät kestävän vielä monta vuotta.

Parveke. Olen aina, aina, sanonut ettei tarvita parveketta. Nyt kun se on tuossa, keksin sille miljoona käyttötarkoitusta. Ensimmäisenä sadan muuttolaatikon säilytys, toisena kaljan viilennys. Tulossa vielä ainakin aamukahvit, villapaitojen tuuletus ja iltaviinit.

Yhteisö. Se huokuu joka paikasta läpi. Täällä tunnetaan naapurit ja välitetään ihmisistä. Asuinpaikalla on oma FB-ryhmä, jossa joku kertoo jotain kivaa päivittäin, tai huomauttaa jostain korjattavasta asiasta. Siellä jopa raportoi teini, joka kertoo miten mahtavaa täällä on asua.

Lapset. Mein gott miten paljon lapsia. Ensimmäisen kolmen päivän aikana Ykkönen löysi kaksi uutta kaveria. Oikean ikäisiä kavereita löytyy Facebookin, pihojen ja tuttujen kautta joka päivä lisää. Tätä ennen meillä ei koskaan ole ollut muita kuin tarhakavereita ja nyt yhtäkkiä koko maailma on yhtä leikkiseuraa.

Lähiömeininki. Taloyhtiömme pihassa on kaksi turvallista, hyvää leikkipaikkaa, johon lapset uskaltaa päästää yksin. Ensimmäisestä päivästä alkaen iso muutos elämässämme. Nyt mennään lapset ulos -maanittelun sijasta meillä kaikuu äiti voinko mä jo mennä ulos, jonka jälkeen vain viuh ja itse itsensä pukenut lapsi on ulkona. Tänään se otti siellä juoksuskabaa skuuttia ja pyörää vastaan. Ja mikä parasta: nyt saadaan huutaa ikkunasta syööööömääään.

 

 

 

Miljöö. Tulevan talon järkyttävä kustannus pienenee mielessäni jokaisella lenkillä. Tämä paikka on ihan älytön! Merta, puistoja, mäntyjä omassa ikkunassa, kalliota, mäkiä. Niin kaunista, niin lähellä! Kirjaimellisesti talomme takaa alkaa ulkoilualue, joka on (anteeksi rakkaani) oikeastaan kauniimpi kuin se Seurasaari.

Männyt. Vielä erikoismaininta kuuluisille ikkunoistamme näkyville männyille, joista talon entinen asukki osasi kertoa kun tämän kämpän vuokraamista harkittiin. Kuulemma ne pelastivat vauvavuonna mielen hajoamiselta, enkä ihmettele. Niiden huojumista on näistä valtavista ikkunoista i h a n a katsella. Ihana.

Oijoi, aika pitkä listä jo. Ja tämä kaikki maaliskuussa, mitenköhän mahtavaa täällä on asua kesällä?

Ei muuten tunnu ollenkaan niin pahalta, että tilasimme tänään talopaketin. Nyt se oikeasti alkaa. Lisää tonttipäiväkirjan puolella!