Herään aamulla herätyskellon soittoon pienen raidallisen ihmismönkijän välistä, alta ja vierestä. Kaivan herätyskellon hiljaa tyynyni alta ja pistän sen äkkiä pois – ettei se raitamönkijä vain heräisi. Ehdin miettiä, miksi se saa nukkua aamulla kun se kuitenkin herättää minut yöllä, kun jo alan hitaasti kaivaa jäseniäni lämpimien raitojen alta. Pieni irvistys, kun yritän pehmentää yön aikana jäykistynyttä rankaa. Sitä tulee yllättävän kankeaksi kun makaa liikkumatta sillä pienellä mutkaisella alueella, jonka raitapeppu on armollisesti minulle jättänyt.
Sängystä kuuluvan levollisen huokauksen siivittämänä nousen keittämään kahvia. Paljon kahvia.
Ensin muistan onneksi käydä suihkussa, sillä tukasta löytyy jotain epämääräisesti puurolta vaikuttavaa takkua. Suihkunraikkaana keittelen itselleni kahvia, ja huomaan että aamun ensimmäinen palaveri alkaa tunnin päästä. Vähän kiire.
Napsautan aamuradion päälle, ja ehdin leikata omat leipäni, kun takaa kuuluu kiihtyvää tepsutusta. Isompi hyppää aamuhaliin ja on ihku. Luulen sen olevan tosi hellänä ja tykkäävän äidistään kun se kurottaa kuiskaamaan jotain helliä sanoja korvaani: ”äiti saisinko mä katsoa pikkuisen pikku kakkosta”. Leikin periksi antavaa, kivaa äitiä, samalla kun kiitän tästä seuranneesta amurauhasta. Sovitaan, että kun ilmoitan aamiaisen olevan valmis, hän lopettaa katselun.
Kun olen valmistanut koko perheen aamiaisen, kun se nyt siinä samalla meni, huomaan että minulla on laskennallisesti kolme minuuttia aikaa syödä ko. aamiainen. Kutsun lapsen aamaiselle, yllättäen se ei tule. Haen hänet paikan päältä ja istutan puuron ääreen. Siinä on tänä aamuna sairaan monta voisilmää ja iso kourallinen mustikoitakin. Luulisi uppoavan. Samalla alkaa kuulua pienemmällä askevälillä kiihtyvää tepsutusta. Toinenkin on hereillä.
Hotkin leipiäni kitaani, kun aviomieskin herää. Se on ollut eilen kipeänä, eikä näytä vieläkään kovin terveeltä. Ikävämpi juttu, sillä olen nyt kymmenisen minuuttia myöhässä, ja joudun luovuttamaan puurolusikoinnin hänelle pikavauhtia. Että huomenta vain sullekin, syötähän tätä tonne.
Ottaen huomioon, että tässä vaiheessa palaverin alkuunn on alle vartti, toimin melko rauhallisen tehokkaasti. Märkä tukka nutturalle, hammasharja suussa vaatteita valitsemaan. Mekko osoittautuu tietenkin vähän likaiseksi ja sukkiksissa on reikä, mutta menkööt.
Metsästän hiusharjaani kuumeisesti, aloitan loogisimmista paikoista: vessan lattia, lelulaatikko, sohva. löydän sen TV-tason alta vain vähän järsittynä. Heitän sen laukkuun samalla, kun aloitan kenkien sujauttamisen jalkaan. Huomattuani, että kengistä on mystisesti käyty poistamassa nauhat, vaihdan lennossa päivän asu -suunnitelmaa. Juoksen aiottua vaikeammin korkkareissani halki puiston, toimiston ikkunat siintäen. Kaksi minuuttia palaverin alkuun.
Saavun paikalle tasan yhdeksältä. Olen ensimmäinen paikalla pomoni lisäksi. Huohotan hyvät huomenet ja kaivan laukusta kännykkää laittaakseni sen äänettömälle.
Kännykkä löytyy laukun pohjalta, kahden pienen pipon ja yhden tyhjän hedelmävälipalan vierestä.