Elämäni kliseenä

Tiedättekö mikä tämä on?

Se on epäonnistunut selfie kävelevästä kliseestä. Siinä se kipsutteli menemään, jakkupuku päällä, klo 16.11 (myöhässä!), toisessa kädessä läppärilaukku, toisessa ruokakassi (lounastunnin multitaskingin tulosta) ja kolmannessa se känny, jossa oli juuri puhuttu viimeiset epätoivoiset työasiat.

Se, mitä kliseistä ei aina kerrota, on tapahtumat heti sen kello varttia yli neljän jälkeen: se sama jakkupuku kävelee hyyyvin verkkaisesti pitkin kotikatua, räällä tahrittuna, jälkihiki puskien sykkeen tasaantuessa. Kuuntelee tarinoita Eevistä ja korkokenkien kaipuusta, ja paijailee pellavaisia päitä. Siis samalla kun roudaa niitä sataa kassia.

Olen klisee vuodesta 2010, ja ylpeä siitä!