Huh huh. Nyt saa taas hengittää. Pää on niin täynnä eri tunteita, etten oikein tiedä mistä aloittaa. Hädän hetkellä lainaan Cheekiä: olen kiitollinen, siunattu, onnellinen. Valeäidin nauhoitukset ovat nyt julki!
Perjantaina nauhoittelin vielä viimeisiä juontoja ohjelmaan. Hanne tässä moi ja kuuntelehan myös ensi viikolla Valeäidin nauhoitukset, kun puhumme Satun kanssa rahasta…Samalla tuli kuljettua koko tuotantokauden (ensimmäisen? viimeisen?) matka läpi. Mietin että hitto soikoon, on kyllä hyviä jaksoja purkissa.
Viime päivinä olen tehnyt monta kummaa juttua. Olen hymyillyt kaiken vaivautuneisuuteni yli Rähinä recordsin käytävillä saadakseni promokuvia. Vääntänyt ihan omilla graafikon taidoilla oman thumbnailin iTunesiin. Briiffannut Henkalle, mitä osio mun mielestä nostetaan mistäkin jaksosta tiiseriksi edellisen loppuun.
Lopulta se ensimmäinen jakso tuli ulos eilen aamulla. Sitä väännettiin kuntoon ihan viimeisiä minuutteja myöten. Tai siis minä makasin sohvalla ja päivitin Whatsappia, odottaen tietoa siitä että muiden vääntäminen on valmista.
Yhtäkaikki, ranccaa sekin.
Oli niin rankkaa että kun jakso vihdoin tiistaina aamulla oli ulkona ja promottuna, sain itselleni migreenin. Että jos sitä sitten kuitenkin vähän jännitti etukäteen.
Nukuttuani sitten viime yön särkylääkkeen voimin 11 tuntia, jännitykset on poissa ja fiilis kertakaikkisen mahtava! Olen käynyt tunnin välein kurkkimassa jaksoa Soundcloudista ja todennut että siellähän se on ja siellä sitä jotkut kuuntelee. Sadat ihmiset jopa, mikä on enemmän kuin uskalsin toivoakaan.
Ensimmäinen jakso kuulostaa minunkin mielestäni tosi hyvältä, vaikka yleensä omiin tekeleisiin superkriittinen olenkin. Se on viihdyttävä, reippaasti etenevä ja korkealaatuinen. Tietysti myös täynnä ihan upeita mielipiteitä ja kannanottoja.
(kuvat tästä eteenpäin Sanni Riihimäki)
Näin onnistuneesta tuotoksesta on kiitettävä ihmisiä, joille kiitos kuuluu: Lauralle upeasta heittäytymisestä ensimmäisenä vieraana ja älyhauskoista jutuista; Hannalle kaiken säätämisestä, maailman positiivisemmasta energiasta sekä jatkuvasta tsemppaamisesta jos eräällä podcast-juontajalla meinasi usko loppua (mitään en myönnä) ja Sannille, joka nappasi tässäkin tekstissä näkyviä mielettömiä kuvia ihmisestä, josta tunnetusti ei voi hyviä kuvia ottaa.
Muillekin vieraille tietysti täytyy kiitoksensa antaa, mutta jätetään tarkemmat analyysiin jokaviikkoisiin hehkutuksiin. Sen verran sanon että hyvää lähdettiin vieraiksi hakemaan mutta timantteja saatiin.
Kaikista suurin voimakiitos menee tuottaja-Henkalle, joka tsemppasi noviisia studiossa loputtomiin, vinkkasi paremmista lauseista ja jaksoi kiireettömästi kuunnella äiti-ihmisten jaapatuksia. Henkka on vääntänyt jaksot todella ammattimaiseen kuntoon ja hinkannut väsymättä mun nielaisuääniä ja ylimääräisiä totaöö-heittoja pois, öitä myöten. Enää 11 jaksoa edaamatta hei! Jaxuhalit.
Lopullisen tuotoksen pääset kuuntelemaan tästä alta. Jaksot tulevat aina tänne blogin puolelle Valeäidin nauhoitukset -sivulle, lisäksi tein podille oman FB sivun ja toki löydät jaksot sekä tuotantoyhtiöni Wecastin saitilta että suoraan Soundcloudista nimellä hakemalla.
Miltä meininki teidän mielestä kuulostaa? Palautetta saa antaa, ja kommentoidakin jaksoa voi joko Soundcloudin puolella suoraan keskelle nauhaa, tai vaikka nauhoitusten FB-sivun puolella.
Kiitos.