Tietoa mainostajalle ›

Fiilistelyä ja yksi kysymys

0 No tags Permalink

Juuri nyt fiilistelen sitä, että istun kotona Insinöörin kanssa kahdestaan aamiaisella. Herranjestas miten ihanaa! Laatuaikaa. Ihan sama, että ollaan kumpikin omalla koneellamme, jotenkin on helpompi hengittää ja olla taas tiimi, kun ei tarvitse samalla komentaa yhtä, vahtia toista ja tunkea puuroa jonkun suuhun. Tästä lisää ehkä joskus myöhemmin, keskitytään nyt siihen että on mahtava olo ihan supersuperkivan illan jälkeen. Illan, joka sisälsi uusien silmälasien oston (!), piiiiitkän kaavan illallisen ihanan ystävän kanssa ja loppuun vielä (maltillisesti) ihan rehellistä baarielämää kebabeineen. Mahtavaa. Taas kerran isot kiitokset isovanhemmille!

Sitten siihen kysymykseen. Mainitsemani haave personal trainerista on käymässä toteen. Insinöörin lahjaideariihi on tehnyt huikeaa työtä, ja keksi sponssata 30-vuotislahjaksi PT-palveluita. JEEE!! Olen oikeasti vuosikaudet haaveillut sen kokeilemisesta, että miten paljon itsestään saisi irti, kun joku oikeasti tsemppaa, neuvoo ja vähän vahtii. No nyt se selviää, niin siistiä. Todennäköisesti (toivottavasti) saan samaan syssyyn lisää painoa ja paremmin toimivan selkärangan.

Sillä siitä tässä on ensisijaisesti kyse: haluan olla terve, toimiva ja kivuton myös siellä näyttöpäätteeni äärellä (hence the eyeglasses). Haluan myös pystyä nostamaan lapseni syliin vielä ensi vuonnakin, kun jo nyt on tilanteita, joina en pysty laskemaan Kakkosta pinnasänkyyn ”tiputtamatta”. Ensi viikolla (iik) alkava kymmenen kerran valmennus kulkeekin minun mielessäni nimellä ”Projekti Ranka”.

Kun tähän blogin kirjoittamisen makuun on päästy, aloin miettiä että tämä projekti ansaitsisi omaa palstatilaansa. Ainakin itseäni varten olisi tärkeää kirjata ylös alku- ja väliaikatilanteita painon ja mittojen suhteen, mahdollisesti jotain huomiota / reseptejä ruokavalion kohentamisen osalta ja varmasti myös treenifiiliksiä. Kun tavoitteena on kerrankin tehdä kehittyvää ja tuloksellista (sali)harjoittelua, täytyy sitä myös mitata ja seurata. Teen sen siis seurantaa joka tapauksessa, ja jäljelle jää enää kysymys: Kiinnostaako tämä teitä ollenkaan? Nähdäkseni voisin joko kirjoittaa näitä juttuja ihan päiväkirjana oman koneen uumeniin kuolemaan tai aloittaa koko hommalle oman julkisen blogin tai sitten kirjoittaa niitä tänne jollakin selkeällä tunnisteella vaikka kerran viikossa, jolloin halukkaat voi skipata sen helposti kokonaan.

Whaddayathink? Laitetaanko tulemaan vai pidänkö turpani kiinni ja kärsin hiljaa yksin? 🙂

Tällä saatteella ihan mahtavaa lauantaita kaikille muillekin, me lähdetään nyt niiden kahden ihanan palleron luo.

0 No tags Permalink

Comments are closed.