Tietoa mainostajalle ›

Hei, olen Valeäiti, olen Instagrambloggaaja

0 No tags Permalink

Voi veljet tämä lomahaaste tekee kyllä hyvää. Osoittaa juuri sen, mikä on vialla: blogihetken missaaminen.

Blogi ei enää ole mielessä automaattisesti kun jotain tapahtuu. En tartu kännykkään ja naputa menemään heti lasten älyttömän keinuleikin jälkeen, tai opittuani tekemään kalanruotoletin tai kun Kakkonen vastaa ”ai Jossu vai?” kuultuaan, että sillä on myös tosi hyvä isi, joka voisi myös kantaa äidin sijaan rappuset alas (vinkki: Insinöörin nimi ei ole Jossu). Näistä jokaisesta saisin hetkessä tehtyä hyvän, kelvollisen tai jopa loistavan tekstin. Niin tapahtui ennen, nyt ei enää.

Tiedän tähän syynkin. Se on sama syy, joka ajaa koko maailmaa tällä hetkellä. Käytettävyys. Nämä kaikki ohikiitävät hetket tallentuu Instaan, koska se on vaan helpompaa. Tulee nätimpää nopeammin ja helpommin, näkee heti oliko mielenkiintoinen vai ei, eikä tarvitse muistaa että Bloggerin appin kautta saa tsägällä kaksi kuvaa läpi ja täytyy sit pitää se sovellus auki että se oikeasti julkaisee ja fontit voi silti mennä pieleen jne jne..

Nyt kun tämä hetkessä kiinni oleva tarina on Instassa, eikä blogissa, blogista on tullut yksi ilta-askare muiden joukossa, osana sitä ”tietokoneaikaa”, jonka päivisin korvaa kännykkä.

Parhaimmillaan blogi on se mukava oma hetki lasten nukkumaan menon jälkeen, pahimmillaan sellainen kuin tänään. Tiskit on tiskattu, tonteista ja taloista haaveiltu, hampaat harjattu ja silmää painaa – ja sitten muistan että äh, se perhanan blogi. Niin vihoviimeinen ajatus ja lause, jota haluaisin mun päästä tulevan. Eihän tämä saisi olla ikinä mikään perhana, kun pitäisi olla aina se ihana pakopaikka, oma juttu, jota niin rakkaudella vaalin.

Uskon, että tämä on ajoitus- ja rutiinikysymys. Koska tässähän tätä tekstiä tässä taas pukkaa, näin vaan. Ei se ole niin vaikeaa (ei se ole tänään niin hyvääkään, mutta antakaa armoa, haluan jo nukkumaan). Mutta kun aloitus tulee semipakotettuna, aikaan jona pitäisi jo rauhoittua nukkumaan, tästä tuleekin askare.

Joten, palaan juurilleni. Valeäiti lähti alunperin siitä, että FB päivityksiäni oli liikaa ja ne oli liian pitkiä. Oli helpompaa siirtää ne blogiin. Nyt sama pätee Instaan. Kuvia on sairaasti, ja niissä usein vähän liian pitkä stoori Instaan. Note to self siis: ensi kerralla kun painat Instagram-nappia, mieti, saisiko sittenkin sinne Bloggeriin asti jotain? Olettaen etttä se toimii. 

Lomahaasteesta päivä 11/30 suoritettu. Haasteessa kirjoitan loman aikana (3.8. saakka) vähintään yhden kirjoituksen per päivä.


JAA
0 No tags Permalink

Comments are closed.