Välineistön huolto jatkuu! Maanantaina selvitettiin tuotannon ongelmat, tänään kävin tarkistuttamassa öljyt toimitusjohtajan koneesta. Tuttu fysioterapeutti kolmen vuoden takaa oli itsekin kasvattanut hienot silmäpussit (=saanut lapsen) tässä välissä, ja ymmärsi aika hyvin tuskani. Aikansa ropellettuaan kalmanvalkeaa rankaani epäimartelevassa valossa, löysi myös tämän hetkisen ongelman: raskaus- ja imetyshormonien ansiosta (kiitos taas) lantion alueella on nivelet löystyneet ja koko vasemman puolen lonkka kääntynyt eteenpäin. Ei mikään ihme, että selän notkistaminen tuntuu vähän hankalalta, kun pienen pieni lantioluuni painaa vastaan.
Sain taas hyvät jumppaohjeet ja kunnon niksautuksen, jonka ansiosta selkä tuntuu taas normaalihkolta. Mutta vaikka tämä kyseinen tyyppi on tuttu ja tosi mukava, on se silti aika kiusallista kun joku mies makaa lähes koko painollaan päällää, samalla kun vasen jalkani on nostettu korviin asti, kirjaimellisesti.
Ehdin ajatella pari oleellista ajatusta ennen kuin jouduin loppuajan pidättelemään naurua:
1) Onneksi valitsin tänään hipsterihenkiset alkkari, enkä mitään yhtään pienempää. Olisi muuten ollut ihan toisenlainen tutkimus jo.
2) Harmi, että en valinnut niitä kaiken peittäviä imetysliivejä, vaan naurettavan suuriksi jääneet naisrintsikat, joista kovia kokeneet tuttiosat yritti aika ajoin poistua itsesäälinsä huipulla.
Sitä naurua jouduin pidättelemään, kun Herra Fyssari joutui tekemään lennossa korjauksen puheeseensa ilmiselvistä syistä. ”Laitapa kädet tohon alavatsalihast…alavatsan päälle”. Taisi nähdä jo päältäpäin, ettei siellä ole kyllä lihaksen tynkääkään.