Viime vuosina olen oppinut monen muun asian ohella ottamaan huomioon tärkeitä nyanssieroja. Kuten sen, miten pitkä voi puolitoista minuuttia olla. Että mieluummin sen vaikka ihan oikeasti seisoisi päällään kuin supistelisi loppuhuipennusta odotellen.
Ehkä isoimmat nyanssierot syntyvät kuitenkin vanhan DINK-näkökulman ja nykyisen volvoelämän arkisissa tilanteissa ja niihin suhtautumisessa. Se, mikä on yhdelle iso juttu, on toiselle arkea. Se, mikä on toiselle ehdoton ei, on toiselle vasta lämmittelyä. Nyt kun on taas itse yhden jalan verran siellä lapsettoman elämän puolella, havahtuu huomaanaan välillä niitä DINK-ajatuksiakin. Ja muistaa, että maailmassa on muitakin näkökulmia, kuin se kotiäitifarssi; olisi hyvä muistaa aina jokaisen oman elämäntilanteen tuoma suodatin asioiden kohtaamiseen ja ilmaisuun.
”Kotona on kauhea kaaos”
DINK: päivän Hesari on vielä pöydällä, espressokone on pesemättä ja tennarit eteisessä lajittelematta värin mukaan.
Volvo: ruokapöydällä on potta, jossa pissaa (hyvä!), dvd-soittimesta sojottaa puolikas hammasharja, pyykkikoneessa on legoauto ja legolaatikossa kaikki talouden salaatinottimet. Eteinen on tuolla jossain haalarivuoren alla ja sohva lapsenmuotoisen möykyn muhentamana tilassa, joka muistuttaa enemmän kylpy- kuin olohuonetta. Kellään ei ole vaatteita ja on takuuvarmaa, että jossain on jo pissalammikko. Tai pahempaa.
”Kai tätä paitaa voi vielä kerran käyttää?”
Volvo: räkä on jo kuivunut ja puuroklöntit meni sisäpuolelle. Kakkatahra ei haittaa kun ei edes tiedä sen olemassaolosta.
DINK: Siis sellaista, joka ei olisi jo nähty, johon en olisi jo kyllästynyt ja joka sopisi tämän hetkiseen fiilikseen.
”Rahat on ihan finaalissa”
Volvo: Huomenna on neuvola. Kauhean aikaisinkin, jo kympiltä.
DINK: meillä on maitoa ja Muumeja löytyy YouTubesta.