Illan tapahtumat meemeinä

Kakkonen on sairastellut torstaista lähtien. Kovasta kuumeesta huolimatta ei olla keksitty syitä mennä lääkäriin – joko sillä on RS, johon ei lääkkeet tehoa (ja Ventolinet meillä jo on), tai sitten sillä on influenssa, johon ei lääkkeet auta.

Kun kuume kolkutteli vielä lauantainakin 39,5:ta ja sunnuntai alkoi erittäin, erittäin kiukkuisissa merkeissä, alkoi vähän mietityttää. Jonottelin vähän yli vartin terveysneuvontaan, jos ne osaisi kertoa pitääkö lääkäriin mennä. Kun ei päästy läpi, päätettiin käydä kuitenkin tsekkaamassa onko jossain jotain ilmiselvää tulehdusta, jota pitäisi sittenkin niillä pahamaineisilla antibiooteilla nujertaa. Insinööri lähti lekuriin Kakkosen kanssa kello viideksi.

Lääkäri puhui kuulemma noin kaksi lausetta.

”Oliko sitä influenssarokotusta otettu?
Ihan terve poika on, vielä huomisen voisitte pitää saikkua.”

Kello 17.05 Insinööri ja terveeksi todettu lapsi siirtyivät jo kassalle. Tämän viiden minuutin ihme sai minut ajattelemaan, miten homma olisi mennyt jos minä olisin itse ollut siellä.

Eka ne olis siellä lääkärissä ollu et: 

Siihen mä olisin ollu ihan et: 
Ne olis ollu et: 
 Sit mä olisin ollu vielä kerran sillai et: 
Ja sit hetken keräiltyäni mä olisin ollu ihan et: 
Ja sit ne olis jo ollu vähän sillai väsyneemmin et:
Ja sit niitä olis jo vähän naurattanu kun ne muisteli, miten: 
Sit ne olis ollu viel loppuun et kato hei: 
Mutta kun: 
Sit kotona mä olisin vähän laskeskellu ja ollu sillai et: 

No mutta. Onneksi sillä lapsella oli taas illalla kokonaan kuumeettoman päivän jälkeen 38 astetta kuumetta. Että päästään ehkä kokeilemaan vielä toisenlaista keskustelua parin päivän päästä. Seuraavia tapahtumia odotellessa!