Tietoa mainostajalle ›

”Kellon ympäri” Valeäidin tyyliin

0 No tags Permalink

Tiedättekö sen Vauva-lehden artikkelisarjan ”Kellon ympäri”, jossa seurataan jonkin perheen elämää 24h ajan? Jutussa perhe on aina todella onnellinen, vanhemmat käyvät töissä ja lapset on iloisen ihania. Arki sujuu helposti ja ihanasti, (luomu)ruoka tehdään itse askartelu- /taidehetken jälkeen ja illalla mennään kiltisti nukkumaan koko perheen yhteisen rauhoittumishetken perään. Pahimmat ongelmat on vuorotyöt tai kun ”Petteri on vähän nuhainen, ja siksi hieman kiukkuinen”. Nämä perheet tuntuu elävän elämää suoraan kasvatusoppaista.

Olenko ainoa, jota se kyrsii? Oon satavarma että niissä jutuissa on käytetty tosielämän autotunea, sitä samaa joka saa äidit vastaamaan aina ”ihan tosi hyvin menee, kiitos!”, vaikka oikeasti vauvalla on koliikki ja mies ällöttää. Eihän niin iloiseen lehteen nyt oikeaa arkea kehtaisikaan kuvata. Mutta tänne kehtaa! Joten, seuraa kokeilu: 24h raportointi päivästämme Vauva-lehden ja Valeäidin tyyliin rinnakkain. Kummassakin on osa totta, osa liioteltua ja osa piiloteltua. Mutta kirjoittajan oikeus totuuden venyttämiseen pidätetään.*

******

Klo 00.05: 
VL: Vauva herää ensimmäisen kerran syömään. Yleensä vauva ei syö ihan näin aikaisin, joten mietin huolestuneena onko kenties pientä tukkoisuutta odotettavissa.

VÄ: Mitä helvettiä, 00.05?? nnnnnngggghhhhhNUKU! Imase nopeesti se minkä tarviit ja sitte unta kupoliin tack.

Klo 02.00:
VL: Vauva herää taas. Mittaan varmuudeksi kuumeen ja vaihdan vaipan. Syötän vauvan yön hiljaisuudessa ja hän palaa taas rauhalliseen uneen. Jäämme nukkumaan sylikkäin perhepetiin, jonka uskon vahvistan lapsen ja minun välistä kiintymyssuhdetta.

VÄ: Nyt kyllä. Näistä korvatulpista ole mihinkään, saatana. Voisko joku muukin hankkia tissit? Mä en jaksa nostaa sua tähän rinnalle, oo nyt siellä sivuvaunussasi hiljaa vaan. Kai se on pakko ennen kuin herätät siskosi. Tökkään miestä vihaisesti ensimmäiseksi eteen tulevaan paikkaan (taisi olla silmä) että lopettaisi kuorsaamisen.

Klo 03-04:
VL: Isosisko herää yskimään, eikä rauhoitu miehen sylistä huolimatta, joten otamme hänetkin perhepetiimme. Taapero on rauhallisena välissämme, mutta ei nukahda, joten valvon hänen vierellään.

VÄ: Anna mun kaikki kestää, se toinenkin heräsi. Tökkään miehen (silmästä) hereille, sun vuoro! Hetken kuluttua se palaa sen lapsen kanssa. Seuraavat tunnit hengailen siis hereillä kahden lapsen sadnwichissä, jossa itselle jää 30cm nukkumatilaa. Mies kuorsaa, en enää yletä tökkimään kun tiellä on taapero. Kirjoitan mielessäni oman elämäni huuto.net ilmoitusta ja mietin voiko lähtöhinnaksi laittaa 0€.

Klo 06: 
VL: Vauva herää iloisesti jutellen päivään. Mies nousee vauvan kanssa tekemään aamiaista ja me jäämme vielä isosiskon kanssa nukkumaan.

: Se ähisee ja kähisee. Silmät räpsähtää auki ja näen että kohta se huutaa. Tökin Insinöörin hereille ja yritän saada uudestaan unta. Nostan päätäni hetkeksi ja taapero valtaa tyynyni. Ujuttaudun patjan reunaan ja haaveilen olevani luksushotellissa paratiisisaarella. Yksin.

Klo 08: 
VL: Aamutoimet on tehty ja mies lähtee taaperon kanssa iloisesti tarhaan. Jaamme koko perheen kesken läksiäissuukkoja ja jäämme vauvan kanssa nauttimaan aamun hetkestä kahdestaan.

VÄ: ÄääääääKypärääääääääannngngnggngnttttuuuttttiiii -huuto saattelee ne vihdoin ulos ovesta taas vaihteeksi myöhässä. Yritän juoda kahvia loppuun karsean sotkun keskellä mutta on pakko luovuttaa ja ottaa huutava vauva syliin. Ranne huutaa hallelujaa, käsivarret on maitohapoilla ja yleisesti on elin otsassa.

Klo 09-11:
VL: Vietämme laatuaikaa vauvan kanssa. Laulamme, sylittelemme, pesemme pyykkiä ja välillä vauva syö nukahtaen sen jälkeen rinnalle. Nukumme yhdet torkut yhdessä. Kun kello lyö 11, lähdemme vaunuilla hakemaan isosiskoa tarhasta kotiin, vauva nukkuu vaunuissa.

VÄ: Koomaan sohvalla telkkarin edessä, vauva jatkuvasti syömässä tai rinnalla nukkumassa. En jaksa edes yrittää nousta kun se alkaa kuitenkin huutaa. Nukahtamisesta ei voi haaveillakaan, asento on niin epämukava. Klo 11 nousen paniikissa ylös, vauva alkaa huutaa: Heitän eiliset pukluiset vaatteet päälleni, laitan uuden kerroksen dödöä, pakkaan huutavan vauvan vaunuihin ja kilpajuoksu tarhalle alkaa.

Klo 11.30-15: 
VL: Iloinen isosisko on haettu tarhasta matkaan. Leikimme hetken pihalla ja sitten lähdemme kärryttelemään kohti kotia. Kotona sisko menee suoraan huoneeseensa nukkumaan ja vauva jää pihalle nukkumaan. Minä syön oman lounaani (eilistä linssipinaattipataa itsetehdyn ciabbatan kera) ja luen päivän talouslehdet. 

VÄ: Taapero haettu. Pihalla se veti kolmet raivarit kun ei saanut juosta puskaan tai rinteeltä alas ja oli mentävä rattaisiin. Sillä on poski räässä koska unohdin nenäliinat ja pyyhin ylimääräiset sen hanskaan. Vauva huutaa koko paluumatkan, nukahtaa uudestaan pari korttelia ennen kotia. Vien siskon nukkumaan, laitan puolet Saarioisten pinaattiletturasiasta mikroon ja haen heränneen eli kiljuvan vauvan sisälle. Imetän, hyssytän, laitan vauvan rintareppuun ja selaan kännykässä Facebookia ja Iltalehden Viihde-uutisia. Väsyttää, päätä särkee, nälättää, hartiat kramppaa. Hajoan. Vauva nukahtaa rintareppuun viisi minuttia ennen siskon heräämistä, jonka jälkeen nukkuu lähes tunnin hiljaa.

Klo 15-17:
VL: Lastenhuoneesta kuuluu iloista rupattelua, isosisko on herännyt. Syömme ravitsevan välipalan, ja harjoittelemme potalla istumista. Imetän vauvan, puemme ja lähdemme puistoon. Puistossa teemme hiekkakakkuja, liu’umme liukumäessä ja keinumme. Puistoilu on mahtavaa taaperon kanssa vietettyä laatuaikaa. Vauva nukkuu vaunuissa.

VÄ: Sen viiden minuutin rauhan jälkeen sisko herää huutamaan. Vauvakin herää, kumpikin huutaa. Istumme keittiön lattialla. Tappelen taaperon kanssa syöttötuoliin menosta, saan sen lahjottua lopulta viinirypäleillä. Jätän sen tuoliin jogurtin kanssa ja kirjoitan vieressä hätäisesti blogia. ”Tyhjä” kuuluu pöydästä, joten siivoan naamalle, pöydälle ja lattialle levinneet jogurtit ja huomaan että sille on tullut myös kakka vaippaan. Olisi voinut olla hyvä hetki harjoitella pottaa, mutta ei voi jaksaa. Vaihdan vaipan taaperon kiljuessa vastalauseita. Imetän huutoon heränneen vauvan ja pakkaan kummankin huutavan lapsen ulkovaatteisiin. Hikisenä lampsin puistoon, jossa juoksen taaperon perässä huutava vauva vuoroin vaunuissa ja vuoroin sylissä. Puistossa on taas hankalaa kun muut vie lapiot, isoihin keinuihin ei saa mennä ja sieltä pitää lähteä poiskin. Taapero huutaa protestiaan koko kotimatkan, vauva nukahtaa. Kotiovella kumpikin aloittaa uudella tarmolla alusta. Taapero huutaa 40 minuuttia putkeen.

Klo 18-20:
VL: Mies on tullut kotiin ja syömme koko perheen kesken ravitsevan päivällisen. Päivällisen jälkeen siivoilemme, leikimme, vaihdamme päivän kuulumiset ja valmistelemme seuraavaa päivää. Tänään emme poikkeuksellusesti kumpikaan urheile, on lepopäivä. Kello kahdeksan Taapero menee nukkumaan ja me vanhemmat vietämme hetken laatuaikaa, myös vauvan kanssa.


VÄ: Taaperon vihdoin rauhoittuessa syömme jääkaapista löytyneitä lihapullia. Ne eivät haise pahalta, joten otan riskin. Mies tulee kotiin ja isken sille heti vauvan käteen. Isosisko huutaa mustasukkaisesti.
Katselen hetken ylikierroksilla juoksevaa taaperoa ja iltaitkuista vauvaa ja tajuan että pää räjähtää N-Y-T. Lähden kävelylle ja palaan vasta taaperon yönien jo alettua. Koti on, jos mahdollista, vielä sotkuisempi kuin lähtiessäni, mies kanniskelee nälkäänsä huutavaa vauvaa.

Klo 22:
VL: Imetän vauvan viimeisen kerran, hän nukahtaa rauhallisille yöunille. Annan miehelle hyvänyönsuukon ja käyn itse nukkumaan onnellisena mukavasta päivästä.

VÄ: Vauva kitisee. Perkele, ei se taaskaan nukahtanut vaikka jo näytti siltä. Imetän sen vielä kerran ja ilmoitan miehelle ”mä meen nyt”. Se saa luvan nukuttaa ton. Kaadun sänkyyn farssiyötä peläten hätäisen hampaanpesun jälkeen, tulpat korvissa. Mietin että laskut saa taas jäädä huomiselle. Ja että olisikohan silti parempi laittaa lähtöhinnaksi vaikka 20€, etteivät epäile.

******


Näin se menee, kaunis arkemme! Ihan Vauva-lehti kelpoista, eikö?

*Ugin sanoin: jutun ei tarvitse olla totta, kunhan se on hyvä.

0 No tags Permalink

Comments are closed.