Kenkämania

Yksi kärkikohteita inhokki-listallani on lasten kenkien ostaminen. Jokaisen parin kohdalla on tehtävä sata tarkistusta: onko koko nyt oikea vai kohta hyvä, onko kenkä liian lämmin, liian kastuva tai liian kevyt? Onko se helvetin ruma ja / tai törkeän kallis?

Yhden lapsen vuoden aikana tarvitsema kenkämäärä on ihan järjetön. Tarvitaan lämmintä talvikenkää, vähän vähemmän kuumaa talvikenkää, vettä pitävää syyskenkää (ja yleensä sama homma keväällä uudessa koossa), kesällä tennaria ja ehkä jotain sandaalia, lähes koko vuodeksi kumppareita ja päälle vielä mahdollisesti hienostelukenkiä juhliin ja kaupunkitouhuiluun. Varovaisesti laskien, yksi lapsi saattaa tarvita kuudet parit vuoden aikana. Pahimmillaan 12, jos halutaan erottaa hiekkalaatikkokengät ja normaalikäytön. Plus sisätossut. Plus se järjeton kasvuvauhti. Ykkösen ensimmäinen kenkä oli kokoa 19, tänään ostettiin kymmenen kokoa isompia. Vaikka muutama koko on sentään mennyt armollisesti kasvupyrähdyksillä ohi, on yhteen laskettu kulutettujan kenkien määrä varmaan jo ihan liian monta kymmentä.

Että sitä minä vain, että kuinkahan hitokseen paljon rahaa on neljän vuoden aikana ollut kiinni tuon pienen ihmisen liikkumisessa? Entäs sitten kun noita jalallisia onkin kaksi?

Pelkän Ykkösen kohdalla homma oli vielä jokseenkin hanskassa. Isovanhemmat osti innostuneena vaaleanpunaisia karvakenkiä ja serkulta jäi välillä sopivia Kuomia perinnöksi.

Sitten tuli Kakkonen, tuo Punavuoren oma Big Foot. Sillä on tällä hetkellä numeroa pienempi jalka kuin Ykkösellä, puolentoista vuoden ikäerolla. Ja serkun kanssa koot menee tietysti ristiin. Ykkösellekään ei enää tipu söpöjä kenkiä noin vaan syliin, ja lisäksi sillä on piru vie omia mielipiteitä. Hienot ja kalliit kengät voi mennä suoraan varastoon jos neiti ei ole itse mukana hyväksymässä hankintapäätöstä.

Tämä kaikki kauhuskenaario päässämme havahduimme perjantaina tilanteeseen, jossa lähetimme lapset (vähän pienissä) kesätennareissa nollakelissä päiväkotiin.

Ostoslista oli jäätävä, tarvittiin ainakin:

  • 2 x ”NYT-kengät”: Koon 27-28 ja 28-29 Gore-lenkkarit tai vastaavat tarhahirvitykset, joissa vähän vuorta. 
  • 2 x ”kaupunkikengät”: katseen ja kylmyyden kestävät kengät muuhun kuin ulkoleikkeihin. Tänään päälle puetut Kuomat ei ihan vastanneet tätä. 

Prisma-saalis. Kuvasta puuttuu yhdet pakolliset ”Lentsikka-kengät”. 

Nämä nyt ainakin. Aiemmin oli jo hommattu / saatu lainaan kummallekin nuo edellämainitut Kuomat ja koon 26 kumpparit jostain syystä vielä just ja just mahtui kummallekin.

Kyse oli siis kaikkiaan 6-8 kenkäparia hankkimisesta yhtä talvikautta varten. Heikotus. Lisäsimme siis tämän päivän vaatimuslistan maksimissaan 50€ hinta.

Syksyn kaunein päivä vietettiin meidän osaltamme kauppakeskuksen raikkaassa ilmassa. Siinä kävi lopulta aika hyvin. FB:n kierrätysryhmässä joku myi juuri lähdön hetkellä juuri sopivan kokoiset Gore-hirviöt Ykköselle käytettyinä kympillä ja loput löytyi Prismasta piiiitkän penkomisen ja miettimisen jälkeen. Insinöörillä menee kuulemma tällä hetkellä pisteitä silmissä. Minä lähinnä mietin miten kauniit kengät olisi voinut itselleni tolla 200€:lla ostaa. 

Kakkosen näkemys meidän kenkätarpeista. 



Lapset rakkaat, voisitteko hetkeksi lopettaa sen kasvamisen?