Tietoa mainostajalle ›

Kirje kuusivuotiaalleni

10 No tags Permalink

Rakas Ykkönen,
Kirjoitan tämän sulle isoilla kirjaimilla niin osaat halutessasi sen lukea itsekin. Pienetkin kirjaimet jo sulta kyllä sujuu, mutta isot ovat nopeampia ja sä tykkäät vauhdista niin paljon, että veikkaan sun tykkäävän myös nopeasta lukemisesta.

Kirjoitan tätä kolme tuntia ennen kuin kello värähtää taas siihen kohtaan, jossa kuusi vuotta sitten vihdoin saimme yhdessä lääkärin kanssa ulos pienen tytön, joka olikin jalat suorana eikä kippuralla. Vedettiin sillä imukupilla, muistat varmasti kun ollaan siitä monta kertaa puhuttu. Nukut just nyt sängyssäsi pahasti rohisten, ehdit nukahtaa ennen kuin saatiin lääkettä annettua. Toivotaan kumpikin kovasti, että kun heräät aamulla kuusivuotiaana ja luen sulle tätä tekstiä, kuume olisi pysynyt alhaalla.

Mä tiedän kyllä, ettet haluaisi enää kolmatta kertaa lääkäriin verikokeisiin. En mäkään. Mutta siitä tuli mieleen, että haluan vähän kertoa hienoja asioita susta.  Ensin sen, mitä näin tänään siellä lääkärissä. Älytöntä voimaa ja rohkeutta, noin pieneltä tytöltä. Ihaillen seurasin kun ojensit itse käden hoitajalle, vaikka pistoksen pelko saikin itkemään ja tärisemään mun sylissä. Se on kuule sellaista rohkeutta, jota ei monelta aikuiselta löydy. Huomasit varmaan, että myöhemmin samana iltana äidiltäsi (ja isältäsi) loppui rohkeus kesken niiden vahaliuskojen kanssa. Ai kamala.

Sinä muruseni olet minua rohkeampi.  Tiedät että rohkea ei ole se joka ei pelkää, vaan se joka tekee asioita siitä huolimatta että pelkää. Tämä me ollaan hienosti yhdessä opittu. Mutta musta tuntuu että yhden jutun olen ehkä unohtanut opettaa, se tulee tässä: Kenenkään ei tarvitse olla rohkea. Ei ole erityisen tärkeää olla rohkea. On paljon tärkeämpää löytää elämäänsä sellaiset ihmiset, joiden kättä voi puristaa kovaa silloin kun itse pelkää kipua. Silloin ei tarvitse olla vahva, rohkea tai reipas, kun voi nojata toiseen ihmiseen. Niitä toisia ihmisiä on helppo löytää, kun on kaltaisesi hyvä tyyppi. Ja sähän olet niin kertakaikkisen ihana tyyppi, että mä ainakin mielelläni jätän menemättä Anna Puun keikalle ollakseni sinun kanssasi. Ja joku päivä ihan pian haluan sinne sun kanssa!

Jaksa kuunnella vielä hetki – ja kyllähän sä jaksat, oot pitkäpinnainen tyyppi. Kerron vielä että oot kaunis, viisas, hauska ja vahva. Suloinen ja oivaltava, yllättävä ja avulias. Ihan tosi hyvä eskarilainen ja hirvittävän hieno kuusivuotias. 118,5 senttiä ja 19,5 kiloa iloa, rakkautta, kikatusta ja mielenkiintoisia keskusteluja.

Hyvää syntymäpäivää maailman rakkain Ykkönen, olet meille ihan supertärkeä ja tykätään susta enemmän kuin karkista.

PS. Ostettiin just se mitä halusit, ja lahja on piilossa sohvan takana. Anna palaa. Nyt on koko päivä aikaa rakentaa.

10 No tags Permalink
10 Comments
  • Heidi
    lokakuu 11, 2016

    Kaunis teksti. Hyvä muistutus, että täytyy itsekin kirjoittaa tällaisia kirjeitä tyttärelle.<3

  • Anonyymi
    lokakuu 11, 2016

    Mulla valuu kyyneleet kesken työpäivän. Ihana kirjoitus <3

  • wewwaton
    lokakuu 11, 2016

    Ihana. <3 ihana kuvaus ja ihana äiti joka tämmöisiä kirjoittaa <3

  • E
    lokakuu 11, 2016

    Mua myös itketti! Jotenkin tuo rohkeus-opetus kolahti nyt myös tähän kolmekymppiseen, jolla just nyt vähän (työ)elämä murjoo, koko ajan ahdistaa ja tekis mieli vaan luikkia jonnekin piiloon. Kiitos siis ja paljon onnea ykköselle! 🙂

  • Valeäiti
    lokakuu 11, 2016

    Kiitos, ja suosittelen! Oli ihana hetki aamulla kun tyyppi oli kainalossa ja kuunteli hiljaa tätä 🙂

  • Valeäiti
    lokakuu 11, 2016

    <3 <3

  • Valeäiti
    lokakuu 11, 2016

    Ihana sinä! <3

  • Valeäiti
    lokakuu 11, 2016

    Ota sydämeesi rohkeus, Ykkönen voi opettaa! 🙂 Kiitos <3

  • Sanni
    lokakuu 12, 2016

    Oho, itkahdus. <3

  • Valeäiti
    lokakuu 17, 2016

    Oho 🙂