Hurraa, surkea blogipohjani on joko kokenut ihmeparantumisen tai sitten salainen SBM tonttu on käynyt tekemässä taikojaan! Oli miten oli, nyt teksteillä on taas päivämäärät eikä pelkät kellonajat. Varmasti teillekin aivan mieletön muutos.
Tästä innostuneena painuin katselemaan vanhoja postauksia ja kyllä vain, niissäkin näkyy nyt historiallinen leimansa. Ja voih, aika vanhalta nämä tekstit jo tuntuukin, vaikka asiat ovat sinänsä pysyneet samana. Tuoreen tekstin puutteessa jaan teille nämä vanhat klassikot ajalta, jolloin lapsia oli vain yksi, lukijoita ilmeisesti kaksi ja päivittäisiä kirjoituksia keskimäärin 1,13. Mutsilla taisi tosiaan olla vähän tylsää.
Toimituksen jälkihuomio: en minä ainakaan ole kauniimmaksi tätä elämääni täällä tehnyt. Exhibit A, B ja C: I’m a Fucking Supermom; Muutama lisäys Murphyn tunnettuun lakiin; Illanvietto Valeäidin tapaan.
Katsokaas, kuka se siellä heti kommentoimassa! PeNalle terveisiä että haba on kyllä nähty juttu. Nyt on koko rahalla läskiä.
Toimituksen jälkihuomio tekstiin: nimi on oikeastaan tosi hyvä. Vieläkin. Vaikka se onkin typistynyt tunnustuksemattomaan muotoon jo aikoja sitten. Mutta äidiksi kyllä tunnistan itseni jo ihan todella vahvasti. Ei sille kai voi mitään. Parempi ihminen en silti ole.
Katohan sielläkin tuttu naama! Ja myös tuttua kirjoittamista. Toimituksen jälkihuomio: joskus voisi kirjoittaa lyhyempiäkin juttuja. Esim nyt.
Mut vielä yksi juttu ennen kuin lopetan, ikään kuin nenäliinana äidin taskuun – pitkään blogissa keikkunut banneri, joka oli üpee. Kyllä, ihan itse tein, PowerPointilla:
Ai että. Kehitys kehittyy, minä en.