Koulun alku pelottaa

Mun on nyt myönnettävä, että tämän kaiken ruuhkan keskellä yksi huoli on ylitse muiden: Ykkösen koulu. Koulun alkamisesta varoittelee joka toinen vanhempi. Että se on kyllä rankkaa hommaa sitten koko perheelle, toi tarhaelämä on vielä tosi helppoa.

Alan uskoa niitä. Elokuun toisella viikolla vien tuon pienen takkutukkani kouluun ja se saa minussa aikaan kymmeniä eri kysymyksiä ja huolenaiheita.

Saako se siellä kavereita? Osaako se mennä sinne yksin, voidaanko edes päästää kulkemaan yksin? Meneekö meidän arki tosi vaikeaksi? Pysyykö tavarat hallussa, tehdäänkö me niitä läksyjä, kuinka iso ja äänekäs luokka on, saako siellä koskaan ääntään kuuluviin, onko ope kiva, mahtuuko IP-kerhoon, kuka lohduttaa jos kaatuu, muistaako se pyyhkiä ja syödä tarpeeksi?

Pärjääkö se?

Akateemiset taidot on jo kondiksessa, mutta onko elämäntaidot riittävät?

Ja millä helvetillä minä pärjään tämän Katjankin kuvaamaan kaaoksen keskellä, josta kaikki tuntuvat varoittelevan jo nyt:

”On kirjojen päällystämistä, erilaisia lomakkeita, kellon opettamista, Wilma-tunnuksia, vanhempainiltoja, kerhoilmoittautumisia, läksyjen tarkistamista, uuden aamurutiinin sisäistämistä ja koulumatkan opettelua.”

Voi apua. Voin kertoa, että jo tämä eskarivuoden pakollinen 8.30 paikalla olo on ollut meidän perheelle mahdoton tehtävä. Jokainen ”kotitehtävä” on jäänyt palauttamatta, keskustelut varaamatta ja retket valmistelematta. Me ei hanskata tätä hommaa, te ette voi lähettää meitä kouluun! Ykkönen on ehkä koulukypsä, mutta me ei.

Sitten on vielä ne kolme pahinta kysymystä, jotka pulpahtavat päähäni aina silloin tällöin, vaikka en haluaisi.

Entä jos käy niin kuin kävi Töölössä. Entä jos pieni koululaiseni jää auton alle, koska aikuisilla on kiire töihin.

Entä jos joku päättää, että lapsestani tulee se lapsi, jota kaikkien on kiusattava.

Entä jos lapseni ei löydä tapaa toimia uudessa ryhmässä ja alkaa itse kiusata.

Ihan sairaan pelottavaa. Enkä tiedä miten mihinkään tästä voi varautua, varsinkaan kun koulun aloitus on eri paikassa kun nykyinen eskari, emmekä tunne uudesta koulusta vielä ketään. Kouluun tutustuminen jää yhden yhteisen aamun varaan.

Ykkönen tuntuu olevan ihan intopiukeena syksystä, mutta mulla naama menee valkoisemmaksi sitä mukaa kun puut vihertyvät.

Minityylin Ulliksen perheessä eka vuosi on mennyt tosi kivasti. Kertokaa nyt joku muukin, ettei se ole niin kamalaa? Hyvin se menee?

32 Kommentit

  • Anonyymi

    Isot tsempit täältä – hyvin se menee! Meillä kuopus aloittaa syksyllä koulun ja kaksi vanhempaa lasta ovat jo yli kymmenvuotiaita. Mulla fiilis on koko alkuvuoden ollut "kohta se loppuu; kohta mun ei enää ikinä tarvitse mennä päiväkodille" -tyyppinen. Meillä on ollut oikein hyvä päiväkori/eskari, mutta koulun aloitus on ihan huikea helpotus arkeen, kun ne jokapäiväiset viennit/hakemiset jää pois. Olen varma, että lokakuussa olet jo samaa mieltä! (okei, okei, paljon on kiinni ihan yksityiskohdista: millainen lapsi/koulu/koulumatka/ip-kerho/kaveriporukka on, mutta haluan silti jakaa ilosanomaa siitä, että koulun aloitus on positiivinen juttu!) T. Elisa

  • Karoliina / Suutarinlapsilla

    Voi, mä näen sieluni silmin sun pelokkaat silmät, kun oot rakkaintas jättämässä kouluun elokuussa! Oon saanut jo parina syksynä olla todistamassa äitien ja isien peura ajovaloissa -ilmeitä noissa tilanteissa. Mut älä huoli, hyvin se menee. Ope on varmasti ihana ja symppis, ja kiusaamisen käsittelyyn on nykykouluissa olemassa hyviä keinoja, esim. KiVa koulu on laajasti käytetty, ja sen vaikuttavuudesta on useita kattavia tutkimuksia tehty.
    Tärkein muistaa on se, ettei ekaluokkalaisen tarttekaan osata kaikkea, vaan se eka vuosi käytetään oikeastaan kokonaan just koululaisuuden opiskeluun. Vuoden päästä hän on jo reipas ja tomera koululainen!
    Eikä me opet hätkähdetä, vaikka oppilas (iso tai pieni) vähän kakalta haisis, jos ei oo muistanut pyyhkiä. Normimeininkiä. Nimim. Monet pierunkatkuiset hetket oppilaan vieressä aapista tavaamassa istunut. Ja sekin on vielä yläkoulussakin arkipäivää, että just vanhemmat unohtaa tärkeät päivät ja vastata Wilma-viesteihin. Lasten kanssa pärjää, vanhemmat on vähän hiinä ja hiinä. <3

  • Anonyymi

    Kyllä se hyvin menee.
    Kolme tytärtä meillä, isoja jo eli 21,17 ja 14, mutta kaikkeen koulujuttuun tottuu tosi nopeasti. Päivä ja asia kerrallaan.

    Meillä on ollut onni saada opettajiksi mahtavan järjestelmällisiä ihmisiä niin se helpottaa paljon noita "rutiinihommia" ja lippusten ja lappusten täyttöä. Ja nykyisin niitä on aika vähän kun kaikki hoidetaan Wilmassa (ainakin Espoossa näin).

  • Anonyymi

    Panikoin itseni kuihtuneeksi taateliksi kaksi vuotta sitten. Esikoiseni on LOPPUVUODEN. POIKA. Kaksi pahinta asiaa mitä voi tapahtua koulunkäynnin kannalta. Hän on luokan NUORIN. Pahinta.

    Miten kävi:

    -koko luokka olikin syntynyt syksyllä. Tasoero muihin oli nolla.
    -hän olikin luokan pisin, vaikka nuorin.
    -hän viihtyy koulussa.
    -hänellä on kavereita.
    -hän tekee läksyt.
    -minä olen yhtä boheemin epäjärjestelmällinen kuin aina ennenkin. Lapsi on kasvanut isommaksi ja elämä on helpottunut, ei vaikeutunut.
    -koulumatkareitillä voi sattua. Pitää olla varovainen. Se varovaisuus ei kuitenkaan tunnu vatsanpohjassa pahana, se on osa normaalia arkea.

    -Anna

    ps. odotan jo että kuopus pääsee kouluun. Hyvä ruoka, kiva seura, ihanat oppikirjat, välkät ja reppu. Parasta.

  • Sari

    Muistan kun talutin esikoista ekalle ja pelkäsin esimerkiksi sitä, että isommat, ne VALTAVILTA näyttävät 11- ja 12 -vuotiaat tallaavat pikkuiseni jalkoihinsa. Eivät tallanneet.

    Ekaluokan syksyllä jokainen lapsi on vähän tavallista väsyneempi, mutta muuten ne pärjäävät kyllä. Ne tyypit on ihan tosi taitavia tekemään kaikki ruoka-, vessa- ja vaateasiat jos äiti tai isi ei ole auttamassa, I know… 🙂

    Halaus!

  • Satu

    Meillä kanssa esikoinen meni uuteen kouluun ekalle, eikä tuntenut koulusta yhtään lasta eikä aikuista etukäteen. Lisäksi hän oli luokkansa pienin (uudenvuodenaaton tyttö) ja joutui kulkemaan bussilla kouluun. Mulla oli ihan samoja fiiliksiä kuin sinulla! Kaikki meni kuitenkin hirmu hyvin: kivoja kavereita, ihana opettaja, liikkuminen sujui. Olin kyllä kotona sen syksyn, mutta en tiedä vaikuttiko se miten, kun halusi silti ip-kerhoon missä kaverit. Kannattaa rauhoittaa iltoja, muuta neuvoa en osaa antaa. Niin ja bondata kavereiden vanhempien kanssa.

  • Valeäiti

    siis mitä täh ihanko tosiaan ne viennit voisi kokonaan jäädä pois?!? EN USKO 😀 😀 Kiitos tsempeistä!

  • Valeäiti

    Niin siis apua eikö tähän kuulukaan jotain kahden viikon tutustumisjaksoa jossa mä pääsen istumaan siellä lapsen kanssa ja ja ja …?

    Musta niin tulee se paska vanhempi joka ei ikinä vastaa Wilmassa mihinkään 🙂

  • Valeäiti

    KIITOS tsempeistä, kai se menee!

  • Valeäiti

    Kuihtunut taateli 😀 Ihana kuulla että asiat voi toimia näinkin hyvin!

  • Valeäiti

    ja OMG nää sun kakkajutut 😀 😀 Nauroin ääneen lounaalla 😀

  • Valeäiti

    Niin kyllä oikeastaan luotan että noi mene ok. Kiusaaminen kai eniten pelottaa. Ja tämän luettuani myös se että isommat tallaa, lol 😀

  • Valeäiti

    Illat on kyllä pakko rauhoittaa. Pari vanhempaa ja lasta onneksi tunnetaankin jo, toivon että ne tulisi tsägällä samalle luokalle!

  • Rouva Tiainen

    Hyvin se menee, äitejä yleensä jännää enempi kuin lapsia. Oon vielä elokuun Suomessa niin voin tulla päällystään tein kirjat. Rakastan sitä. Ok, oon outo. Terveisiä täältä helteestä ?

  • vaalean vihreää

    Molemmille lapsille teki hyvää ekana kouluvuonna se, että vanhemmilla oli aikaa paneutua lapsen kanssa läksyihin. Rutineihin oppiminen oli molemmilla oma juttunsa, eri asioissa uhkasi tökkiä. Lyhennetty työaika pelasti (hermot), kun ei liian myöhään tehty läksyjä.

    Iltapäiväkerho oli myös huippujuttu. Ei ollut pakko oppia kaikkia asioita heti kerralla.

    Lapset ovat kolmosella ja seiskalla nyt. Välillä tulee haasteita ja välillä ei. Kuitenkaan ei ole yhtään ikävä päiväkotiaikoja. Kenelläkään.

  • Valeäiti

    Hahaha oot outo 😀

  • Valeäiti

    Ihana kuulla! Kiitos!

  • Sanni

    Kuten joku muukin totesi, kannattaa rauhoittaa se eka syksy. Olla kuulolla lapsen suhteen ja jutella paljon uusista tuulista.

    Meillä on nyt 2/3 lapsista koulussa, ja metatyön määrä on päiväkotiajoista lisääntynyt SIKANA. (Kiitos myös harrastusten…) Mutta vastapainoksi on ihanan helppoa, kun lapset toimivat ja liikkuvat itsenäisesti. Siis lähtevät aamulla itse fillarilla kouluun ja iltapäivällä pyöräilevät takaisin. Ja hoitavat läksyt ja välipalat rutiininomaisesti.

    Kummankin koululaisen kohdalla ekaluokka meni kyllä kaiken tuollaisen harjoitteluun. Että itsenäinen toiminta aamulla kotona ja koulumatkoilla ja taas iltapäivällä kotona sujuisi hyvin.

    Treenaaminen ja jeesaaminen ja kannustaminen on maksanut vaivan: on ihanaa kun hommat rullaa! (Meillä siis esim. koulumatkan kävelyyn kuluu pikkukoululaisella liki puoli tuntia, joten sitä on totisesti täytynyt vähän treenata.)

    Iltapäiväkerhossa olivat molemmat ekaluokan kevääseen saakka niin että heidät haettiin sieltä. Sitten alkoivat lähteä iltapäivällä itsekseen kotiin. Ja tokaluokan syksyn jälkeen eivät enää kerhoa kaivanneet.

    Onneksi iltapäiväkerhoja on! Aika monelle tokaluokkalaisellekin se on / olisi vielä tarpeen.

    Avoimin mielin kohti syksyä! Koulu tuo yleensä lapsen maailmaan mukanaan huippukivoja uusia juttuja. Pääsääntöisesti kaikki sujuu hyvin – ja jos tulee jotain, niin koulun aikuisilla on tosi hyvät valmiudet käsitellä niitä asioita perheiden kanssa.

  • Sanni

    Se piti vielä sanoa, että useimmat lapset alkavat koulun alettua ekaa kertaa manageroida varsin itsenäisesti omia kaverisuhteitaan, ja siinä voi kyllä varautua alkuun kaikenlaiseen säätöön. Ehkä myös ohareihin ja välienselvittelyihin. 😉 Sosiaalisia taitoja, empatiaa, ajanhallintaa ja päällekkäisbuukkauksien välttämistä ym. opitaan pikkuhiljaa, harjoittelemalla.

    Ainakin meillä pari ekaa kouluvuotta olivat lapsilla välillä aikamoista sähläystä noiden kaverikuvioiden kanssa. Etenkin siinä vaiheessa, kun iltapäivisin alkoivat liikehtiä itsekseen pitkin kyliä. Siinä kävi vanhemmilla toisinaan puhelimet aika kuumina, kun jälkikasvun kuvioita selviteltiin toimistoilta ja palavereista käsin. 😀

    Myös lasten whatsapp-toimintaa kannattaa valmistautua aluksi hieman seurailemaan.

  • Satu

    Meillä tämä meni superhyvin. Esikoinen on harkitseva ja järkevä, eli se on kävellyt kouluun itse tokasta koulupäivästä asti ja myös koulusta. Noilla ei ole ekalla luokalla ainakaan vielä yhtäkään sellaista kirjaa, joita pitäisi päällystää. Rakastan.

    Aamut ovat vähän aikaisempia kuin tarha-aikoina, mutta koska meillä on nyt aamuvirkeä kuopus – ehhehe – ei tuo esikoisen aamuherättely kouluun ole kovin vaikeaa. Koska olemme jo kaikki hereillä seitsemältä.

    Oikeastaan ainoa sellainen iso muutos on nukkumaanmenoajoista kiinni pitäminen entistä tarkemmin. Päiväkodissa ei ollut niin tarkkaa, kun sinne saattoi mennä vaikka yhdeltätoista, jos teki mieli nukkua vähän pidempään koko perheen.

    Eniten uutta ohjelmasisältöä itselle:
    …kun pitää muistaa uimakamat kerran viikossa
    …kun pitää muistaa pakata joka päivä eväät kouluun ("aamun hedelmätunti" -välipala)
    …kun pitää muistaa liikkatuntien vaatetus.

    Tässä on vähän sama homma kuin lapsen saamisessa. Ensin mua kuumotti ihan törkeästi, nyt mä en enää edes muista millaista se aika oli, kun esikoinen ei käynyt koulua.

  • Valeäiti

    Kiitos, tästä oli paljon apua! Kai se jotenkin sitten lutviutuu..:)

  • Valeäiti

    Ai että, nyt kun sanoit niin kyllähän mä pelkäsin ihan hirveästi myös päiväkodin alkua enkä _todellakaan_ kaipaa aikoja ennen sitä! Kai tämä menee hyvin!

  • Anonyymi

    Alkuopetuksessa oppikirjoja on vielä tosi vähän. Sen lisäksi kirjat yleensä kiertää monta vuotta, eli päällystettäviä (=uusia) kirjoja on vain tehtäväkirjat. Pari kirjaa per lukukausi, ei ole paha rasti. =D Suosittelen ostamaan hyvälaatuista (=paksua) päällystysmuovia. Kotimainen Pelloplast on parasta, sitä käytetään myös kirjastoissa.

    Ekaluokkalainen kaipaa vielä paljon syliä ja läheisyyttä. Myös meillä huomattiin se, että iltaisin lapsi oli väsynyt, ja meni jopa täysin oma-aloitteisesti nukkumaan. Gudbai iltatoimista jankuttaminen!

    1-2 luokat on vielä sitä koululaiseksi opettelemista. Opettajille on ihan normisettiä, että välillä on tavarat hukassa tms. Harjoittelua, harjoittelua. Alusta asti kannattaa kuitenkin antaa lapselle myös vastuuta.

    Meidän esikoinen aloitti koulunsa 2 vuotta sitten. Ja tänä syksynä koulutielle lähtee pikkusisko. Esikoinen on (aina ollut) luonteeltaan jämpti ja järkevä, ja hoitaa asiansa ja tavaransa tosi itsenäisesti. Pikkusisko sitten on haaveilijaluonne, joka kaipaa selvästi enemmän ohjeistusta ja aikuisen valvontaa. Mutta eiköhän hänestäkin kelpo koululainen vielä (joskus) tule. =D

  • Julis

    Kävin eilen tutustumassa yläasteeseen vastasyntyneeni kanssa. YLÄasteeseen. Oikeasti.

    No, rehellisesti sanoen, koko kuluneen vuoden on kyllä näyttänyt, että 170cm pitkä vauvani on jo aika iso sinne ala-asteen pihalle, mutta silti. En kai mä nyt voi päästää mun pikkuistani sinne hormoonihuuruiseen hullunmyllyyn. Justhan se aloitti ala-asteen letit päässä!

    Nämä kouluvuodet ovat kyllä olleet meidän perheen parasta aikaa, kaikesta säätämisestä huolimatta. Pikkukoululaiset ovat ihania, hyvin se menee teilläkin!

    Tämän kevään suvivirsi ja 6.-luokkalaisten kukitus pelottaa, varautukaa tulvaotsikoihin.

  • Anonyymi

    Vielä lisäys aamuista – nyt musta tuntuu kasin kouluaamut tosi myöhäisiltä, kun täällä nykyisessä asuinmaassa koulu alkaa 7.15 ja matkaan menee vähintään puoli tuntia… Jotkut koulut aloittaa jo 6.45, onneksi ei kuitenkaan meidän.

  • Anonyymi

    Mihinkähän edellinen kommenttini katosi?

  • Anonyymi

    Hyvin se menee!! Kannattaa lukea Timo Parvelan (ope itsekin) ja Jari Sinkkosen Kouluun! Opas ekaluokkalaisen vanhemmille -kirja. Siinä on monta hyvää vinkkiä ja muelenrauhoittavaa juttua.
    Meillä on aloitettu koulutaivalta kotimaan lisäksi ulkomailla, niin ettei sen paremmin ekaluokkalainen lapsi kuin vanhemmatkaan osanneet yhtään paikallista ja siis koulussa käytössä olevaa kieltä. Ja hyvin sekin meni.
    Sen ajan kun olemme asuneet Suomessa koululaisen ja pk-ikäisten kanssa oli minusta tosi näppärää, kun koululainen tuli itse kotiin ja hoiti läksyjä ja syömisiään ennen kuin päiväkotiporukan kanssa saavuimme kotiin. Arki ei minusta muuttunut haastavammaksi, päin vastoin.

  • Valeäiti

    Ah, ihanan käytännöllinen vinkki! Kiitos!

  • Valeäiti

    no huh huh, ei kai ne nyt SINNE voi joskus mennä! Ihana kuulla että aika on hyvää 🙂

  • Valeäiti

    Hei jes, kiitos! Tämä oli sekä lohduttavaa että avuliasta 🙂

  • Valeäiti

    Bloggerin mielestä se oli roskaa, mun mielestä täyttä kultaa! 🙂

Tämän viestin kommentit on suljettu.