Kolme yksinhuoltajapäivää takana. Niistä kahtena on ollut mummiapua saatavilla, iso kiitos siitä. Kuitenkin kun soppaan lisää ne yksivuotisbileet järjestelyineen, herra Kakkosen alkavan flunssan, Ykkösen tuoreehkon kerhoaloituksen ja oman natisevan selkäparan, on huumori välillä ollut vähän vähissä.
Jotain on jäänyt silti käteenkin, jotain pieniä viisauksia olen ehkä oppinut. Katsotaans:
- Kaksvee lapsen kanssa on rasittavaa puhua puhelimessa kaiuttimen kautta.
- Olen sisimmiltäni
Insinöörisotkuinen. Kun ei tarvitse johtaa esimerkillä, lattia on murukeidas, pyykit menee suoraan koneesta päälle ja roskikset pursuaa yli äyräiden. Ihassama. - Urheilu on ihanaa, salitreeni voi oikeasti
tuhota japarantaa selän. - Väsynyt taapero ei pysy pystyssä.
- Kivilattiasta tulee kovat itkut, pöydänkulmista isot kuhmut.
- Se ei myöskään arvosta yksin jättämistä edellä mainituissa tilanteissa.
- Kakkonen osaa laulaa, ainakin ankkalaulun ”kvaak kvaak kvaak”:t.
- Meillä asuu edelleen kaksi sylilasta, jotka haluavat äidin kainaloon aamulla ja kaipaavat isiä illalla
- Lapsi, jolle huudetaan vihaisena, oppii huutamaan itsekin vihaisena.
- ”Miks sun pitää olla tollainen kakara” on aivan järjettömän tyhmä asia sanoa kaksivuotiaalle.
- Jäähylle viedessä kannattaa huomioida, onko jäähyhyoneessa valot päällä. Tulee muuten vähän turhan pelottava kokemus.
- Jos kuivaksi opettelevan lapsen unohtaa viedä vessaan puiston jälkeen, se pissaa housuun.
- Kun se sama lapsi sanoo ”pissahätä”, yhdeksän kertaa kymmenestä se tarkoittaa että housut on jo märät.
- Ykkönen osaa pukea itse haalarin, käydä pöntöllä ja harjata hampaat (melkein), mutta pipin puhaltamiseen ja päiväunien jälkeiseen haliin tarvitaan äitiä.
- Lapsi voi syödä vähän omaa kakkaansa ilman seuraamuksia.
Sangen opettavaista siis, jännä nähdä mitä seuraavien kolmen päivän aikana tapahtuu. Sitten heitän pallon teille; postausjonossa on kaikenlaista lahjakorteista urheilupäiväkirjoihin ja typeriin haasteisiin. Mitä laitetaan? Ilmaista kamaa, projekti ranka, päätös niistä välikausitakeista? Vai odotetaanko vielä, jos Kakkonen söisi taas vähän omaa kakkaansa?