Tietoa mainostajalle ›

Lumoava aavekylä: Kristiinankaupunki

25 No tags Permalink

Lähdimme juuri ajamaan Kristiinankaupungista kohti Yyterin santaa ja Rauman suojeltuja puutaloja. Olo on epätodellinen ja sydän vähän murtunut. Sillä pieni Kristiinankaupunki on varmasti aivan yhtä ihana kuin kohta nähtävä Rauma, tai eteläinen kilpailijansa Porvoo. Mutta tämä asukkaidensa suojelema kaupunki kuolee hiljaa. Vielä vuonna 1985 täällä asui 9000 ihmistä, tänä päivänä luku on jo hieman alle 7000. Kuolevan kaupungin tunnusmerkit henkilöityvät siihenkin mukavaan nuoreen naiseen, joka oli eilen työvuorossa tarjoilemassa meille ruokaa ja tänään möi meille kaupungin tavaratalossa (keskimääräisen Etolan kokoinen pieni putiikki) rantapyyhkeet. Töitä ei ole, nuoria ei ole, eli kahviloita, putiikkeja ja menomestoja ei ole. Mutta se mitä täällä on, on ihan käsittämätön idylli.

Kristiinankaupunki on järjettömän kaunis. Vanhoja, erittäin hyväkuntoisia puutaloja heiluu silmäkarkkina jokaisen kadun jokaisella reunalla, kirkot ovat uskomattoman punaisia sinistä taivasta vasten. Täällä Mamman kaltaiset puutalorakastajat kyllä pissii housuihinsa silkasta innosta. Talojen lisäksi kaduilla ei ole ketään tai mitään. En ole koskaan ollut näin hiljaisessa paikassa, kirjaimellisesti. Minkä tahansa postikorttikadun keskellä seistessä ympäriltä kuuluu vain lintujen ja tuulen ääni omien askeleiden rinnalla. Tämä on todella harvinaista, ja aika ihanaa. Syke rinnassa tasaantuu talo kerrallaan katuja pitkin astellessa. Satunnaisesti hiljaisuutta rikkoo jokin auto matkalla jonnekin (pois, oletan), perunabisneksen traktori tai ne kaksi viritettyä mopoa, jotka veti yksinään pillurallia ympäri keskustan kymmentä korttelia. Fiilis on kuin kävelisi keskellä Truman’s Show -leffaa: kaikki on kaunista ja täydellistä, ja samalla täysin lavastetun oloista. Odotin jatkuvasti näkeväni yhtäkkiä kamerapuomin ja ohjaajan. Olisin kysynyt joltain, onko tämä ihan oikea paikka, mutta missään ei näkynyt ketään jolta kysyä.

Majapaikkamme Krepelinin respa oli sen omistajan kotona. Majatalon pitäminen on heille ainoa mahdollinen elinkeino. “Jotain täytyy keksiä”, kertoi mukava isä, joka varmaankin toivoo poikiensa jatkavan bisnestä (90€ / yö ja pyörät lainaan ilmaiseksi). Vessassa en kehdannut pyyhkiä käsiäni, kun pyyhkeiden nimikylteistä löytyi vain Esko, Harri, Äiti ja Isä. Olin tietoisesti katsomatta, mitä lääkkeitä talossa syödään. Siinä ne oli pöydällä hammasharjojen vieressä. Täällä saa olla kirjaimellisesti kuin kotonaan ja ihan yhtä lämpimästi ihmiset ottavat vierailijat vastaan. Kaikkialta kuitenkin huokuu se ettei tänne tulla ulkopuolelta, turistille ei ole hirveästi tarjolla. 

Mitä ne turistit täällä tekisivätkään. Vaikka kaupunki itsessään on toki nähtävyys, varsinaista tekemistä ei juurikaan ole. Täällä ei ole kymmenittäin kauppoja, vain haalistuneet Petrifun mainokset kertovat menneiden vuosien loistosta. Yli kolme vuosikymmentä palvellut Kenkäkauppa Pihlaja on kyllä niin hieno, että sinne tullaan kuulemma Seinäjoelta asti. Ostimme kolmet Adidakset pelastamisen nimissä. Ruokaan tuhlaaminen on vielä vaikeampaa. Emme löytäneet yhtäkään viiden jälkeen auki olevaa kahvilaa, ja ravintoloita on neljä, joista yksi palvelee vain lounasaikaan ja yksi on pikapizzeria. Illalla istuimme kauniissa Jungmanissa (jossa oli muuten todella hyvät pizzat) ja puistelimme päitämme surullisina. Heinäkuun 26. päivä ja täällä on lisäksemme kaksi ruokailevaa seuruetta. Me jätimme taloon 67,50€ (2 pizzaa, 2 jälkiruokaa ja pullo viiniä), muut eivät varmastikaan paljon enempää. Nopeasti laskettuna paikka ei voi millään tuottaa palkkaa edes niille kahdelle hajamieliselle tarjoilijalle, jotka arvatenkin miettivät jatkuvasti miten päästä johonkin suurempaan kiinni.

Elämä täällä on varmastikin idyllisen hidasta, siksi kaupunki onkin “Cittaslow”. Lapsia on kahden koululuokallisen verran, eli kavereita riittää ja vanhemmat vahtii, mutta toisaalta voi mennä kaupungin toiselle laidalle teininä vaihtamaan identiteettiään gootista hoppariksi. Perheen elättäjät tekevät töitään (jos niitä on), käyvät kaupassa ja menevät takaisin sinne unelmakotiinsa tekemään ruokaa. Jokaisella on mahis asua vaikka alla näkyvässä talossa, joka täällä pääkaupunkiseudulla on pelkkä start-upin hajuinen unelma. Täältä meidän unelmatalon saisi hintaan 98.000€. Tarkistin, hetkellisessä Kristiinahuumassani, samalla kun pohdimme mitä töitä täällä voisi tehdä, jotta kaupunki säilyisi ja kasvaisi.  

En oikein tiedä mitä sanoa. Jotenkin haluaisin houkuttaa teidät kaikki sinne laittamaan rahaa kaupungille, jotta se saa jatkossakin pysyä hengissä. Mutta kun niitä rahareikiä on vähän vaikea löytää. Turismi ei välttämättä olekaan ratkaisu tälle kaunottarelle, mutta jotain pitäisi keksiä. Sitä odotellessa, tulkaa te tänne kauniina kesäpäivänä ottamaan pieni hijlaisuuden retriitti. Kristiinankaupungin torimyyjät erittäin maukkaine mansikoineen odottavat jo teitä! 
25 No tags Permalink
25 Comments
  • Johanna
    heinäkuu 27, 2016

    Kaupunki herää eloon kolme kertaa vuodessa, markkinoiden aikaan. Missasitte juuri kesämarkkinat, joiden aikana kaupungissa voi olla jopa 50 000 ihmistä! Aiemmin lähikunnista tultiin synnyttämään Kristiinaan, nykyään siellä ei enää taida olla minkäänlaista toimintaa.

    Olen itsekin haaveillut Kristiinaan muuttamisesta, mutta haaveeksi on vielä jäänyt. Kirjoituksesi jälkeen harkitsen kyllä vakavasti, ei taida tosiaan siellä olla enää hirvittävästi mahdollisuuksia työelämään.

  • CK
    heinäkuu 27, 2016

    Kristiinassa suosittelen visiittiä kesäravintola Pavikseen, hieno pitsihuvila meren ja purjeveneiden äärellä. Ei ihan keskustassa, mutta ei kaukanakaan. Oiva paikka tuhlata niitä turistipennosia. Itse en turistina mistään härdellistä perustakaan, joten hiljaisen idyllinen Kristiina on suosikkejani.

  • Valeäiti
    heinäkuu 28, 2016

    Ei vitsi, harmi että missattiin! Ja hei muuttakaa muuttakaa, mikään ei olisi ihanampaa kuin paluumuuttaja, jota minä olen tönäissyt vähän eteenpäin 🙂

  • Valeäiti
    heinäkuu 28, 2016

    Siis minullekin toi hiljianen idylli oli just parasta, mutta arvaan ettei se houkuta isoa joukkoa joko asukkaita tai turisteja paikalle, mikä on aika harmi. Pavis laitetaan korvan taakse seuraavaa kertaa varten!

  • Wandabe
    heinäkuu 28, 2016

    Tähän on tainnut johtaa se, että ainakaan noin 80-luvulla kiinteistöjä ei myyty suomenkielisille. Paikoilleen asettuminen ja yritystoiminnan harjoittaminen ei siis ollut heille mahdollista eikä pienenevä ruotsinkielisten yhteisö nähnyt suojeluohjelmaansa pidemmälle. Kummityttöni isän vanhemmat, kaksi kauppatieteiden maisteria, yrittivät aikoinaan asettua Kristiinankaupunkiin mutta heille ei myyty taloa, ei maata. Tekivät menestyvät yritysurat sitten Savossa…

  • Wandabe
    heinäkuu 28, 2016

    Tähän on tainnut johtaa se, että ainakaan noin 80-luvulla kiinteistöjä ei myyty suomenkielisille. Paikoilleen asettuminen ja yritystoiminnan harjoittaminen ei siis ollut heille mahdollista eikä pienenevä ruotsinkielisten yhteisö nähnyt suojeluohjelmaansa pidemmälle. Kummityttöni isän vanhemmat, kaksi kauppatieteiden maisteria, yrittivät aikoinaan asettua Kristiinankaupunkiin mutta heille ei myyty taloa, ei maata. Tekivät menestyvät yritysurat sitten Savossa…

  • Valeäiti
    heinäkuu 28, 2016

    Auts. Kuulostaa aika harmittavan lyhytnäköiseltä, veikkaan että tilanne on muuttunut!

  • pilami
    heinäkuu 28, 2016

    Whoott?! Ihan pikkasen outoa. Siis ihan virallisella päätöksellä ei myynyt kuntakaan vai että yksityiset eivät vain jollain kollektiivisella päätöksellä myyneet? Tässähän ois hyvä jutun aihe vaikkapa kuukausiliitteelle: miten kävi ja miksi!

  • Valeäiti
    heinäkuu 28, 2016

    Äläpä! ainakin paikallinen lehti meinaa nyt tästä kirjoituksesta jonkun jutun tehdä mutta veikkaan ettei ihan tuolla kulmalla 🙂

  • Anonyymi
    syyskuu 1, 2016

    Ihan urbaanilegendoja. Tottakai täältä kuten myös muualta saa ostaa kiinteistöjä ja perustaa yrityksiä. Sanoohan se selvä järkikin kuka voisi sitä kieltää. Jos summa on sopiva niin aina on myyjiä.

  • Unknown
    syyskuu 1, 2016

    Joo, kyllähän täällä suht kovat kieliasetelmat on ollu ja varmasti vielä jollakin asteella edelleenkin… mutta kyllä tänne silti kannattaa kokeilla muuttaa jos haluaa… näkeepähän stten ainakin mikä on meno… 🙂

  • Anonyymi
    syyskuu 1, 2016

    Onhan kaupungissa yökerho 🙂 muuten kaupunki tosiaankin sisäänpäinkääntynyt ja uusia ihmisiä ei-toivottua tervetulleiksi, yritin asua muutaman vuoden mutta ei onnistunut.

  • Anonyymi
    syyskuu 1, 2016

    Kiva juttu! Ja kiitokset käymästä. Poiketkaa ihmeessä toistekin 🙂

    Perheellisenä uusvanhana Kristiinalaisena voin vaan todeta, että kyllä täältä löytyi töitä, unelmakoti, elävä kaksikielisyys, kivat koulut, paljon harrastuksia ja elämänlaatua vaikka muille jakaa. Suosittelen!

  • Anonyymi
    syyskuu 1, 2016

    Onpas outo kommentti! Meidän 3-henkinen suomenkielinen perhe muutti tänne v.1990, eikä ollut mitään ongelmaa saada ostaa taloa. Päinvastoin, vastaanotto oli erittäin lämmin ja meitä ajelutettiin ympäri kaupunkia potentiaalisia taloja ja uusia tontteja esitellen. Kun sitten olimme muuttaneet, tulivat (kaksikieliset) naapurit yllättäen kukkakorin kanssa toivottamaan tervetulleiksi! Se tuntui tosi hyvältä! Ei olisi voinut kuvitellakaan vastaavaa Hyvinkäällä, josta muutimme. Ja kadulla tervehtivät kaikki vastaantulijat meitä "uudisasukkaita". Ei paha!

  • seija
    syyskuu 1, 2016

    Kiitos jutustasi: hienoa, että olet nähnyt ja selväsi kokenut tämän miljöön niin hienona kuin se on! Kaupungissa asuvana koetin myöskin löytää itseni,läheisteni ja tuttavieni elämisen arkea jutustasi, mutta en oikein löytänyt.
    Olemme asuneet Kristiinankaupugissa vuodesta 2002 (siinä unelma-asunnossa, yli 100 vuotta vanhassa talossa, edullisesti)ja arki täällä on kyllä aivan ok! Muistan ajatelleeni alkuvuosina, että oman viihtymisensä eteen täytyy nähdä ihan erilailla vaivaa kun Tampereella, mistä muutimme ja missä on aina tarjolla sellaisia aktiviteetteja missä joku sinua viihdyttää. Hiljaista täällä on ja rauhallista, mutta minä pidän siitä.
    Muistelin myöskin elämääni (aivan mukavaa ja aktiivista) Tampereella: pikkulapsiarkea, töitä ja opiskelua. Ruoan laittamista, pyykinpesua – samoja arjen asioita ihan joka paikassa, pienessä tai suuremmassa. Toki kahviloita ja ravintoloita oli/on joka lähtöön, mutta enpä niissä kauheasti istuskellut. Sielläkään. Täällä käyn sentään ulkona lounaalla lähes joka päivä.
    Mihin olen tosi tyytyväinen Kristiinankaupungissa, niin kouluihin alakoulusta lukioon: pienet luokat ja opettajat todella tuntevat oppilaansa. Suomenkielinen lukiokin (yo-kokeiden perusteella) oli maan parhaimpien joukossa joku vuosi sitten. Nuoret parikymppisistä eteenpäin täältä kyllä puuttuvat, sillä opiskelumahdollisuuksia on vain tuohon lukioon saakka. Ja työpaikat. Perinteiset työpaikat (mm. sairaala, Pohjolan Voima)ovat kutakuinkin hävinneet, ihmisiä on todella muuttanut paljon pois, töiden perässä muualle. Eli tervetuloa vaan uudenlaisten, ei perinteisten töiden tekijät! Asuminen on edullista ja netti toimii ja palvelut ja luonto on lähellä!
    Tässä uinuvassa kaupungissa (Truman`s Show ei ole kyllä koskaan tullut mieleen..) voi tehdä vaikka mitä itse: esim. järjestää oman festivaalin! Eli tervetuloa Kristiinankaupunkiin 5.-9. lokakuuta kuulemaan tarinoita meiltä ja muualta. `Seaside Stories´ on festivaalin nimi.

  • Valeäiti
    syyskuu 1, 2016

    Onpa hauskaa että olette noin aktiivisia itse asukkaina! Se on tosiaan isommissa kaupungeissa omalla tavallaan passivoivaa, ettei tarvitse miettiä minkään järjestämistä kun kaikki on jo keksitty ja järjestetty jonkun muun toimesta. Kuvailemasi arki kuulostaa juuri niin ihanalta kuin mitä tossa haaveilinkin 🙂 Mutta onhan se toki silti ongelma, että 20+ nuoret puuttuvat. Se saattaa olla vaikea ryhmä saada takaisin, joten "jotain tarttis keksiä" varmaankin, että monenlaiset ihmiset viihtyisivät ihanassa kaupungissa.

    Kiitos kutsusta, nyt ei kyllä valitettavasti ehditä paikalle 🙂

  • Valeäiti
    syyskuu 1, 2016

    Niin, kokemukset ja legendat on aina subjektiivisia. Varmasti löytyy moneen lähtöön, kun myyjä kuitenkin aina päättä myykö ja kenelle.

  • Valeäiti
    syyskuu 1, 2016

    Oma kokemukseni muille paikkakunnille muuttamisesta on se että joka paikassa on sisäpiirinsä. Murrekin tekee kielimuurin 🙂 Mutta kaikkiin myös pätee se ettei pidä pelästyä alun vaikeutta, kyllä me suomalaiset sitten jossain vaiheessa aina joukkoon lasketaan!

  • Valeäiti
    syyskuu 1, 2016

    Damn, miten me missattiin yökerho!!

  • Valeäiti
    syyskuu 1, 2016

    Kiitos paljon, kiva kuulla että löysit tästä juuri sen mukavan ajatuksen jonka yritin välittää 🙂 Suosittelen itsekin kaikille, ties vaikka omallekin perheelle joskus! 😉

  • Valeäiti
    syyskuu 1, 2016

    Tää on kyllä tosi mielenkiintoinen juttu, ihan tekisi mieli kaivella enemmän että onko moinen totta. En yhtään ihmettelisi jos on, ollaan kansana aika sisäpiirisiä – tykätään pitää omat reviirimme.

  • Valeäiti
    syyskuu 1, 2016

    Ihana kuulla tälläinenkin tarina! Toivottavasti näitä on nykyään yhä enemmän 🙂

  • rh
    syyskuu 1, 2016

    Hienoja kuvia, mielenkiintoista kuulla turistin/matkalijan mielipidettä. Totuushan on että heinäkuussa keskusta on aika hiljainen koska moni asukas on kesämökillä. Kahvia kyllä saa rahalla, ABC on auki puoleen yöhön (on tosin valtatie 8 varressa) kaupunginsillan itäpäässä on Neste-asema joka on auki kl 20:00 asti arkisin (oli ehkä remontissa kesällä), aika lähellä myös Grilli, "Pikkusiskon grilli" sielläkin on pari pöytää sisätiloissa.
    Terveisin.

  • Anonyymi
    syyskuu 1, 2016

    Siis eihän tämä pidä ollenkaan paikkaansa. Vanhempani muuttivat Porista Kristiinaan vuonna -84 ja ovat molemmat täysin suomenkielisiä. Eikä kyllä mitään ongelmia kielen suhteen ollut..

  • Valeäiti
    syyskuu 3, 2016

    Kahvia saa varmasti aina, mutta tunnelmaa ei. Itse haluaisin vältellä ABC:tä mahdollisimman paljon. Voi kun riittäisi kävijöitä niin että voisi pitää jotain tunnelmallista kahvilaa auki keskustassakin! En tullut muuten ajatelleeksi että kaikki on kesämökillä, siellähän te! 🙂