Mitä bloggaaja lukijoistaan ajattelee? Pelkkää hyvää!

Kuvailin vastikään yhteistyökumppanille Valeäidin lukijoita. Kerroin että keskimäärin olette yli 30-vuotiaita, kiinnostuneita ruoanlaitosta ja että valtaosa teistä lukee Valeäitiä vähintään kerran päivässä. Juuri sen enempää en teistä oikeasti tiedä.

Tiedän vain että teitä käy täällä melkoinen joukko, kuukausittain reilusti toistakymmentä tuhatta ihmistä. Se on niin iso luku, ettei sitä tajua ennen kuin näkee saman massan ihmisiä jossain tapahtumassa. Päässäni teitä on vain muutamia, ja luulen tuntevani teidät vaikka oikeasti en mitään tiedä. Olen kuitenkin luonut teistä päässäni jonkin kuvan.

Ajattelen teidän olevan pääosin itseni kaltaisia ruuhkamutseja, joilla on lapsi tai pari. Oletan teidän olevan kiinnostuneita kauniista asioista, asumisesta ja ehkä vähän yhteiskunnastakin. Olette viisaita, empaattisia ja analyyttisia. Ehkä joskus vähän ylianalyyttisiakin, sellaisia vähän herkkiä tyyppejä. Naisia.

Eihän tämä totta ole, vaan jonkinlainen itseäni heijastava kuva, jota käytän eräänlaisena mallinukkena, kun teitä ajattelen.

Sen tiedän, että kommenteissanne olette fiksuja ja hyvin käyttäytyviä, hauskoja ja mielenkiintoisia. Avuliaitakin! Ja useimmiten asioista yhtä hajalla kuin minäkin. Tunnen meidän kuuluvan samaan heimoon, jossa voi olla eri mieltä mutta sekin tehdään tyylillä. Saamme aikaan mielenkiintoisia keskusteluja, emme väittele turhista. Oikeastaan välillä toivon ettei lukijoita tulisi yhtään lisää, sillä tämä porukka tuntuu toimivan niin hyvin.

Kirjoittaessani en ajattele varsinaisesti kenelle kirjoitan, vaikka se on yleensä paras ohje mitä sisällön tuottajalle voi antaa. Mutta kun en minä voi ajatella! En voi miettiä että tuohon joukkoon mahtuu tuhat näkökulmaa, asennetta ja elämäntilannetta. Kirjoitan pääsääntöisesti omia tuntemuksiani ja ajatuksiani, ja ne jäävät minultakin kuulematta jos alan kirjoittaa toimitettua, harkittua ja moniulotteista journalismia. Jätän myös tietoisesti muistamatta että joukossa on niitä, jotka lukevat vain tavan vuoksi vaikka ovat jo minuun kyllästyneet, niitä jotka rakastavat inhota minua ja niitä jotka tunnen aivan eri yhteydessä tosielämästä.

Suodatan tekstini kahden näkökulman kautta: anoppini ja lasteni. Tekstien pitää olla sen verran siivoja että niitä kehtaisi anopillekin näyttää ja toisaalta niin kaukana yksityisestä elämästämme että voisin antaa lastenkin näitä lukea. Kumpikin on vaikea tavoite joka ei ihan aina toteudu, mutta se on kuitenkin vahva ohjenuora ja yritän näitä itsessäni jatkuvasti kyseenalaistaa.

Joskus anonyymi lukijajoukko muuttuu todeksi kun näen Instan analytiikasta jonkun vanhan tutun katselleen storyani. Silloin saatan hetken miettiä kuinka kummallista on että tämäkin kymmenen vuoden takainen koulukaveri katselee kuinka itken auton etupenkillä, enkä minä tiedä hänen elämästään mitään. Silloin tällöin olen myös hetkellisesti häpeissäni, jos vaikka nelikymppinen miespuolinen asiakkaani kertoo juuri löytäneensä blogini ja muistan etusivulla paistavan uusimman tekstini olevan melko puhdasta pieruhuumoria.

Osan teistä tunnistan toki nimimerkeistänne: Pilami, Tarja, Sanna / Kototeko, Reettapee, Heidi pii, Satsuinsta, Tiskari, Lintunen…Ihanaa kun käytte luonani niin usein että tunnutte jo tutulta! Anteeksi niille joiden nimimerkkiä en tässä nyt muistanut, tunnistan teidätkin kyllä!

Joskus kohtaamme oikeassa maailmassa. Osa teistä tulee sanomaan moi ja kertomaan lukevansa blogiani, osa laittaa jälkikäteen somessa viestiä ja kertoo bonganneessa, osa vain katsoo sillä tietyllä tavalla, joka saa minut ajattelemaan että ehkä tunnistit minut. Hetkeä myöhemmin aina nolottaa, miksi luulinkaan että joku tunnistaisi minut. Todennäköisemmin vain tein jotain kiusallista.

Todennettujen kohtaamisten jälkeen mietin miltä se teistä tuntui: Olinko samanlainen kuin kuvittelit, pidempi, paksumpi, iloisempi, oudompi? Tuijotinko myrtsinä kännykkää, oliko perheemme ihan katastrofi, kuten yleensä? Viime aikoina kun olen treffatessamme mm. siivonnut kaupan lattialta kaatuneita vichyjä ja pelastanut bussin oven väliin jääneen lapsen käden.

Mulle teidän kohtaaminen on aina mielettömän sykähdyttävää: tunnecocktail johon sekoittuu hitunen ylpeyttä ja kiitollisuutta, mutta myös sellaista nöyryyttä että haluan aina sen jälkeen kirjoittaa vain enemmän ja paremmin. Että on jotain lukemisen arvoista sinulle.

Eniten opin teistä kommenttienne kautta, erityisesti blogiin tulevista kommenteista. Tiedän että kommentointi blogissa asti on ihan liian vaivalloista, enkä itsekään sitä enää oikein jaksa harrastaa. Helposti sorrun antamaan lakonisen FB-peukun tai painamaan sydäntä, tai ehkä kommentoin jotain nopeaa Instakuvan alle. Kommenttilaatikkoon asti eksyvä teksti on kuitenkin aina iso juttu, joku on oikeasti ottanut aikaa ja nähnyt vaivaa osallistuakseen tähän yksinpuheluuni! Kiitos siitä!

Mitä bloggaaja siis lukijoistaan ajattelee? Pelkkää hyvää, mutta melko ahtaalla mallinnuksella. Olette varmaan aika paljon muutakin kuin köyhän mielikuvitukseni tuote. Siispä pyydän taas kerran, niin kuin lähes joka vuosi: kertokaa keitä te olette ja mitä teille kuuluu? 

100 Kommentit

  • Katri

    Moi!

    Kommentoinpa nyt ekaa kertaa ihan tänne blogiin, kun kerran toivoit. ☺️
    Munkin osalta osuit kyllä hyvin kuvaukseen. Mulla on kaksi lasta, kolmevuotias tahtotahto ja niin helppo vauva, etten tiennyt sellaisia olevankaan. Vauva on kohta puolivuotias, joten pikkuhiljaa tämäkin aika elämästä lähenee loppuaan. Haikein ja odottavin tunnelmin suhtaudun siihen.
    Olen joka toinen viikko yh:na miehen työkuvioiden takia, joka tuo meidän arkeen omat haasteensa.
    Pohdiskelen ja analysoin vanhemmuutta usein ja paljon, suurissa määrin muutaman läheisen ystävän kanssa, jotka ovat samassa elämäntilanteessa. Onnea on vertaistuki!

    Tänään jostain syystä muistelin synnytystä ja sitä, miltä se vauva tuntuu, kun sen saa ihan ensimmäistä kertaa käsiinsä. Mun sormenpäät ja käsivarret muistaa sen, miltä se lämmin, pehmeä ja ryppyinen iho tuntuu. Ja miltä se paino tuntuu sylissä (nuorempi oli reilun 5kiloa täyttä tavaraa, ja tuntuikin siltä). Ja miltä se päälaki tuntuu, kun sitä pussaa ekan kerran.
    Huh. Pitää olla varovainen, ettei kohta huomaa toivovansa vielä yhtä vauvaa.

    Seurailen paria muutakin blogia, joista ehkä lemppari on Hurrah for gin (vai onko se edes blogi, vai vaan facessa???). Suosittelen, jos et vielä ole tutustunut!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Voi iiiih tommonen ihana vauvatarina saa kohta mullekin jotain epämääräistä lämpöilyä aikaan! ❤️ kiitos kommentista, ihanaa että jaksoit kommentoida! Aikamoinen sissi olet kun jaksat pitkiä aikoja yksin, rispekt! ??

  • Katri

    Olen löytänyt blogiisi vasta oman talon rakentamisen ja siihen liittyvän instailun myötä. Kirjoitat ihanan rehellisellä tavalla, ilman silottelua – kuitenkin niin, ettei esim. vittuuksilleen menneistä asioista kirjoittaminen mene loputtomaksi ruikutukseksi. Elämänmakua ja välillä ihanan pölhöä huumoria. Kiitos! ❤️
    Instatilini (@seoikeaomakoti) takaa löytyy joiltain osin kuvailujesi kaltainen hahmo. Muutamilla erotuksella: olemme lapseton pariskunta ja arkipäivää on viimeiset neljä vuotta värittänyt talon rakentamisen lisäksi taisteluni syöpää vastaan. Jaloissa meillä pyörii kuudentoista tassun verran terrierejä. Hyvää alkanutta vuotta sinulle ja perheellesi! Teillä on niin paljon ollut mutkia matkassa rakentamisen aikana, että toivon loppuraksa-ajan menevän suotuisammin! ? ☺️

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      ❤️❤️❤️❤️❤️ voi että, olipa ihana kuulla susta enemmän muta voi miten kovia koettelemuksia sullakin elämään kuuluu ? hirveästi lämpöä ja voimia sinne, ja kiitos talotsempeistä! Tsempistäsi ja avustasi on todellakin hyötyä!

      • Katri

        Ihana, kiitos. ?❤️

  • Petra / Viilankantolupa

    No, vitsi – olipa niin kivaan muotoon kirjoitettu pyyntö, että jotta no tietty.

    Mä olen vasta hiljattain löytänyt tänne, vaikka nimi on tuttu jo vuosien takaa. Lukaisin Unelmahommissa, kun kaipasin urapohdinnoille taustatukea ja jotenkin sitten jostain linkistä lopulta kurkkasin blogiinkin. Olen lukijana ahmivaa tyyppiä, joten siksi kai välttelin ensipuraisua. Nyt alkupaloiksi kahmaisin läpi talojutut, sillä vaikka en haluaisi myöntää tätä ääneen, pelkään että omassa, 2015 valmistuneessa talossa on jotain pielessä, sillä kaikenlaisia kummallisia vikoja tuntuu viikoittain löytyvän sieltä täältä. Yritän nyt vielä pitää pään kylmänä, kun siippa ja suku aina pillastuvat, jos johdattelen keskustelua näille urille – mutta luinpa nyt varmuuden vuoksi pohjalle näitä teidän kokemuksia. Ja pudistelen päätä. Vaikkei se tietty tsemppinä näy ruudun sille puolelle kommentoimatta, mutta tästä tämä ajatus nyt takataskuun talteen.

    Ikäryhmä, elämäntilanne ja yleinen sarkasmirakkaus täsmäävät muuhun lukijaparveen. Näiden lisäksi toimii särmä kieli, sillä kirjoittaminen on lähellä myös omaa sydäntä. Kirjoittelen harrastuspohjalta kauneusblogia, joka on vastikään herätetty parin vuoden horroksesta. Joskus se täytti portaalissa osa-aikatyön määritelmän, mutta nykyään neppailen näppäimistöllä omin päin ja pääosin omaksi iloksi.

    Ilolla odotan että pääsen tarkemmin tutustumaan sinuun kirjoittajana ja tämän blogin täyteen antiin. Lämpöä uuteen vuoteen! 🙂

    • Petra / Viilankantolupa

      AHHHAHAH ja näin näppärästi sekoitin toisiinsa kaksi kirjoittavaa Hannea, olen pahoillani. 😀 Anteeksi, tämä on noloa. Mutta mitäpä tässä sitten jälkikäteen puolustautumaan, kuvittelin kuvaamani polun juuri tällaiseksi. Luin toisen Hannen kirjan ja kuvittelin jotain linkkiä pitkin seuraavani sen kirjoittajaa tänne. Särmä kieli ja kiinnostavat jutut saivat lisäämään lukulistalle. 🙂

      • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

        Kuule pelkkää imartelua tämä sekaannus! Olen todella otettu jos menee Hannet sekaisin, kollega ja kaima tekee aivan timanttista duunia ❤️

      • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

        Ja piti vielä sanoa että Mä tunnistan sun blogin nimen kyllä! Olen sitä joskus silloin aiemmin lukenut, pitääpä palata nyt sitten 🙂

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Ai miten ihanaa että olet löytänyt kaiman hyvät duunit ja vielä minutkin siihen päälle! Toivottavasti teidän talossa ei mitään löydy mutta kannattaahan se tsekata! Mä pelkään edelleen ihan kuullakseni että jotain isoja virheitä Insinöörin syynnistä huolimatta. Tsemppiä!

      Ja hei, ihan kohta tulee kaikki vuodet kattava arkisto josta on sit helpompi ahmia 🙂

  • anna-liisa

    Hei; mä täytän keväällä 60, jätetty, kolmen ihanan itsellinen tyttären äiti ja kolmen vielä ihanamman (?) lapsenlapson mummo. Elämä on varsin hyvällä mallilla just nyt. En tajuu, miten sua voisi seurata päivittäin, kun et postaa niin usein!
    En siis ole ”perus”seuraaja, mutta uskollinen olen!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      No en mäkään tajua miksi ne kävisi päivittäin mutta ehkä vastaajat ajatteli muita kanavia myös 🙂 ihanaa että sinäkin täällä luet vaikka eri elämäntilanteessa oletkin! ❤️

  • Tiskari

    Ihan samanlaista härdelliä kuului kuin ennenkin ja jotenkin häkellyttävästi samanlaisia asioita kuin sinullekin, edelleen. Henkilökohtaisia investointeja yrityksiin, konsultointia ja start-up pöhinää, monta roolia, uusien asioiden oppimista ja kotielämä kaupan päälle. Me onneksi jätettiin sentään se talonrakennus pois, siitä oon kiitollinen.

    Me, sinä ja minä, törmättiinkin tänä syksynä pari kertaa. Siellä hississä kerran, puitiin some-kohua (oliko se syksyllä?), joka onneksi ilmeisesti hiipui – onnistuit hienosti!! Ja toisella kerralla pöhinöissä, vaihdettiin kaks sanaa Porschesta. Heh. Ja mun kollega olikin sen jälkeen lisännyt sut meidän kontaktilistalle, joka mua hetken hymyilytti. En aio paljastaa mistä tunnen sut, ellet sitten kertonut jo ?- ”vanha tuttu”.

    Jatka vaan, jatka-jatka! Mä melkein tiedän mitä on tulossa lapsipuolella kun omat on just sen verran isompia, mutta muuton vaikutukset ja lande-elämä kiinnostelee. Mulla taitaa olla tuttuja siellä teidän uudessa naapurustossakin, mut siitä sit toisella kertaa sitte…

    T. tiskari

    Ps. Tiskikoneen tyhjentäminen EI enää ole sitä parasta omaa aikaa!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Siis tää meidän teiden risteäminen on niin koomista ? se hissikohtaaminen oli mulle tosi tärkeä. Juuri sinä päivänä sitä asiaa käsittelin ja yritin hoitaa. Onneksi siitäkin on paljon oppittu..

  • S. Ilona

    30-vuotias ruuanlaitosta pitävä 1 ja 1/2 lapsen perheenäiti:D En ole ehkä niin ajan aallonharjalla tai yhteiskunnallisesti aktiivinen niin voin elää näitä juttuja muiden kautta, kuten sinun! Tänään kuuluu vähän masentavan hamaata mutta pääsääntöisesti tasaisen hyvää. Iloista päivää harmaudesta huolimatta, olet ihanan juuri sopivaa luettavaa.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      No moikka sullekin S.Ilona, ihanaa että olet täällä! Harmaus ei haittaa kun juo riittävästi viiniä! ❤️

  • sini

    44v korkeakoulutettu äiti-ihminen läheltä Hkiä. Lapset jo isompia, teini ja alakoululainen. Rakastan kurkistaa muiden ihmisten arkeen ja juhlaan, erityisesti kun elämästä kirjoittaa huumorilla höystettynä ja kykenee nauramaan itselleen. En pelästy myöskään vakavampia aiheita. Oot mun blogisuosikkien kakkonen ♥️

    • anna-liisa

      Kerro ykkönen!

      • sini

        Projectmama ?

    • sini

      Ja hei, mä päädyin tänne silloin, kun kakkosen reisi (?) murtui. Samoihin aikoihin meilläkin oli olkavarsi kakkosella kipsissä…

      • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

        Reisi joo! Hitto se oli kamalaa. Ja teilläkin kipsi, voi että ?

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Kakkonen on ykkönen! Sitäpaitsi sun ykkösenä on munkin blogiurani suuri esikuva ❤️ kiitos kommentista! ?

  • eluhai

    Oikeastaan seuraan enemmän muissa medioissa kuin blogissa, instan kautta tännekin tulin nyt moikkaamaan. Ja itse asiassa olen aika tuore seuraaja. Oon jo aiemmin kuunnellut podcastiasi, mutta Mammarimpuileen podcast-instaliven myötä aloin seurailla Sinua myös instassa. Olen 33v, ei lapsia, koira ja kaksi kissaa, vuokrakämppä, insinööri. Huumorintajusi uppoaa minuun ja siksi seurailenkin juttujasi, vaikka elämäntilanteeni ei ole vastaava.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Mahtavaa että löysit sen liven kautta tänne, vähän toivoinkin että sieltä voisi tarttua uusia mahtavia tyyppejä mukaan! 🙂 pitää siis jatkossakin pitää insta tulessa ?

  • alina

    Hei, vielä vähän aikaa kolmen alle kolmevuotiaan alle kolmekymppinen äiti täällä. Vauvavuosia toisen perään elelen ja saan voimaa kun luen, että joskus helpottaa. Oikeasti kaikki menee paremmim nyt kolmen kanssa kuin ennen kolmatta. Ei ehkä siksi, että niitä on nyt kolme, vaan siksi, että olen jo kiivennyt kuopan reunalle asti ylös oman väsymykseni kuopasta. Olen kiitollinen tyytyväisistä vauvoista, jotka antavat ainakin sen, mitä ottavat. <3
    Talonrakennuttamishaave jossain tulevaisuudessa ja rakennusalalla oleva yrittäjäpuoliso lisäävät saimaistuttavuutta teksteihisi.
    Kiitos blogistasi!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Oi vitsi, kolme lasta on kyllä aina musta niin kunnioitettava – se on enemmän kuin käsiä itsellä! ? kiitos kommentistasi,ihana kuulla jos pystyn auttamaan! ❤️

  • Sanna/Kototeko

    Oho, oonks mä vakkarikommentoija? No, ehkä mä sillai randomin säännöllisesti kommentoin. ☺ Välillä tänne, välillä Instaan ja toisinaan suoraan Faceen. Tunnistan itseni tuosta kuvauksesta kyllä. Lisäksi uskoisin, et ehkä ammatillisestikin ollaan vähän saman tyyppisissä tehtävissä tai ainakin sinne päin, mitä nyt oon rivien välistä tulkinnut.

    Sun blogi on yksi niistä harvoista seuraamistani äiti-/perheblogeista. Tykkään sun tyylistä: semmoista rentoa, terävää, tyylikästä, hauskaa ja sillai hmmm… sä oot jotenki sillai semmonen valpas. Ig storieseissa se näkyy toki eniten. Semmonen siis, et vaikka oisit vähän väsähtänyt, ni siellä taka-alalla on aina se nippu teroitettuja kyniä. ☺

    Se on kyl hupaisaa sinänsä, et välillä sitä ei osaa muistaa tai ajatella, et niitä lukijoita on aika paljon. Ja on kyl aina yhtä hämmentävää, jos vaikka jonkun arvonnan yhteydessä bongaa lukijoista työkaverinsa yli 10 vuoden takaa. Ja sit nykyisin kun ihmiset kommentoi aika laiskasti, ni on aina yhtä havahduttavaa, kun joku kommentoi ekaa kertaa ja kertoo seuranneensa blogia vuosikaudet.

    Mukavaa viikonloppua! ☺

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Olipa ihanasti kirjoitettu minusta, kiitos! ❤️ sun kommentit muistuu mieleen just FBstö ja instasta, eli kyllä Mä teidät aina huomaan vaikka ei tänne asti pääsisi kommentit 🙂

  • Ninnuli

    Kolmen lapsen kolmekymppinen (no oikei, nelkyt alkaa jo kolkutella..) äiti täällä ? Seurailen muutamaa blogia säännöllisen epäsäännöllisesti, lähinnä facen kautta. Meillä on uusperhe, johon kuuluu viisi lasta kaikkinensa, mutta kaksi vanhinta (mieheni vanhimmat lapset) ovat jo omillaan. Nuorimmaisemme on vajaa kolme vuotias uhmailija ja tytöt ovat alakouluikäisiä. Ruuhkavuodet ovat todellakin käsillä ja arki on säntäilyä työpaikan, päiväkodin, lasten harrastusten ja ruokakaupan välillä. Omista harrastuksista vain haaveilen (ellei satunnaisia kävelylenkkejä tai netissä roikkumista lasketa). Matkailu, sisustus ja luonto/ retkeily kiinnostaa. Ainakin teoriassa ??

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Kävelylenkit on mitä parasta harrastetoimintaa! Nyt vaan niitä varastamaan lisää arjesta! 🙂 Ihanaa että luet vaikka aika onkin varmasti kortilla. Arvostan <3

  • Iina

    Moi! Oon 25 vee tyttö Englannista, ei ole lapsia (vielä) eikä elukoita, ainoastaan yks rakentaja puoliso, meidän talon remppa on ihan loppusuoralla, mutta mielenkiinnolla olen seurannut teidän talon rakennusta ja kertonut puolisolle miten nää hommat Suomessa hoituu tai millaisia ratkaisuja tehdään. Alunperin löysin sut Eskon blogin kautta, häntä haastattelit ilmesesti podcasting kakkos kaudelle, ja se oli sitten menoa kuin ahmin ykköskauden kaikki äänitykset peräkanaa. Sittemmin siirryin seuraamaan instaan, mutta usein luen myös blogi postaukset koska oot vaan niin elämän makunen, etkä ollenkaan feikki mikä on aivan timanttista kun osa somevaikuttajista on niin viimmesen harkittuja täydellisine elämineen. Innolla odotan uutta äänityskautta, suomenkieli on mulle niin sydämen kieli että podcastit ja blogit antaa mulle niin paljon. Ihana että löysin sun kanavan.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Hauska toi reittisi tänne! 🙂 Eskon kanssa tehtiin tosiaan yksi podijakso ja ihan pian niiden uusien jaksojen pitäisi alkaa tullakin! Muutama vielä vain purkittamatt 🙂 Kiitos ihanasta kommentista kaiken kaikkiaan! <3

  • Tiia

    Löysin sun blogin vasta viime vuonna Facen mainosten perusteella. Pari sun postausta luin työmatkoilla julkisissa ja ne oli aiheista, jotka saivat itkemään. Siitä kiitinkin sua, kun tuolla tavalla ihmisiä itketät. Sun huumori uppoaa täysin kahden kamalan(/)ihanan lapsen äitiin.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Kato perhana, ne mainokset toimii joskus? 😀 Muistan kun kiitit bussi-itkuista, kiitos siitä sulle. On tosi tärkeää kuulla palautetta, se auttaa aina löytämään aikaa tälle hommalle ja uskallusta avautua.

  • petra

    Moi Hanne!

    Mä oon lukenut sun juttuja siitä lähtien, kun googletin kantoreppuja keskimmäistä odottaessani. Neiti täyttää maaliskuussa viisi!

    Oon kolmen lapsen äiti ja opiskelija. Muutaman päivän päästä täytän neljättä kertaa kolmekymmentä. Musta tulee isona sosionomi, mutta tykkään myös kovasti kirjoittaa ja korjata (toisten) kirjoitusvirheitä.

    Ei olla koskaan tavattu, mutta oon nähnyt sut livenä kerran. Voitin arvonnassa paikan Unelmahommissa -kirjan julkkareihin ja siellä olit sinäkin. Enhän mä uskaltanut kellekään mitään kuitenkaan oikein puhua :D) Olit pidempi kuin olin kuvitellut.

    Tykkään sun rehellisestä kirjoitustyylistä, (pieru)huumorista ja musta on mielenkiintoista seurata, millaista elämä on hyvätuloisessa suomalaisessa perheessä. Jos vaikka joskus oon itsekin hyvätuloinen, niin voi kaivaa sun matkajuttuja ym. uudestaan syyniin 😀

    En kauheasti ole kommentoinut, olen enemmän se sydän ja peukkutyyppi. Masennuksesta oon tänne kommentoinut joskus ainakin jotain. Siitä on kokemusta ja on hienoa, että siitä sinäkin olet kirjoittanut.

    Jatka siis, kiitos! Mäkin jatkan! (Lukemista siis)

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Siis kääk miten pitkään sinäkin olet ollut mukana lukemassa, ihanaa! K I I T O S <3 Hauska että ollaan melkein tavattu 🙂 Se(kään) ei ollut ihan mun paras päivä, olin buukannut kalenterin ihan ylitäyteen ja olin aika stressissa. Toivottavasti osasin edes vähän näyttää iloiselta myös 😉

      Masennus on iso, tärkeä ja kamala juttu. Musta siitä pitäisi puhua vielä tosi paljon enemmän.

  • Nnu

    Musta tuli vakkarilukija siitä lähtien kun esikoinen oli aivan vauva ja googlettelin unikouluja. Ja nyt esikoinen täyttää tänä vuonna 6. Tarpeeseen tuli myös kantoreppupohdinnat sillon aikoinaan.

    Täytän tänä vuonna 30, kaks lasta, arkea hoidan paljon yksin. Itelle on ollu täällä nää äitiyden synkemmän puolen kirjoitukset tärkeitä. En ookkaan ainut jolla on joskus ollu moisia ajatuksia tai että vauva-aika ei oo vain ruusuilla tanssimista.

    Podcastit oli huippuja ja oikeestaan ainuita mitä oon jaksanut arjen kiireissä kuunnella. Kovasti ootan uusia jaksoja.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Vitsi miten paljon toivon että teille nää kantoreppujutut ja unikoulut on ollu oikeasti hyödyllisiä 🙂 Vaikeiden ajatusten kanssa ei olla kukaan (onneksi) yksin, on tosi tärkeää sanoa niitä ääneen! Kiitos kun luet niitä <3

      ja hei uusi podcast-kausi pitäisi alkaa ihan kohta! 🙂

  • Suvi

    Heipä hei. Kommentoinpa nyt minäkin, toista kertaa jopa! Ensimmäisen kerran rohkaistuin, kun kastuneet seinänne saivat aikaan niin suuren muistojen tulvan omasta raksa-ajasta. Ennen luin blogia töissä, kun kotona ei ollut aikaa. Meidän pojat on nyt 9 ja 7. Blogiin löysinkin samoihin aikoihin, kun teidän kakkonen oli syntynyt. Nyt luen blogia, kun nukutan ihanaa iltatähtityttöä 1v3kk. Instastoreja katson päivisinkin. Kun pojat kysyy kuka tuo on, sanon, että mun kaveri Hanne 😉 Näissä ruuhkissa, kun ystävien livenä tapaaminen tahtoo jäädä, voi kai näinkin sanoa.
    Tykkään tyylistäsi kirjoittaa. Tonttipäiväkirja on tosi hyvä. Olen sen verta utelias (pakko myöntää), että odotan innolla talonne valmistumista, jos nähtäisiin jotain paloja 🙂
    Blogiasi olen suositellut niille ystäville, joita samoilla hoodeilla täällä maalla asuu ja joita joskus ehdin näkemään. Hyvää ja rentoa luettavaa, jos ei aina jaksa olla niin haudan vakava.
    Kiitos blogista. Hyvää Uutta Vuotta ja Tsemppiä. Toivottavasti jaksat kirjoitella vielä pitkään 🙂
    T: Suvi

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      ”Muistojen tulva” hehe, se tosiaan näillä vesikeleillä 😀 Miten mahtavaa että olet lukenut töissä kun kotona ei ollut aikaa, se on jo sitoutumista! 😀

      ja en K E S T Ä että sanot pojille et se on mun kaveri Hanne – niin oonkin! <3

  • Maria

    Kolmekymppinen 2- ja 4-vuotiaiden äiti pk-seudulta, aika hyvin sovin lukijaprofiiliin. 🙂 Vanhemmuuspohdinnat kolahtaa eniten, tykkään sun tyylistä käsitellä myös vaikeita puolia vanhemmuudessa. Ja on lohdullista lukea, miltä arki vähän isompien lasten kanssa näyttää. Meillä on juuri päivähoitotaival alkamassa, uusi maailma ja kasvun paikka koko perheelle. Sun podcastit ahmin innolla, odotan uusia jaksoja!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Hei päiväkoti on ihan paras asia mitä perheelle voi sattua, joten onnea siitä! Alku on vähän jännä ja ehkä pelottavakin mutta voi veljet kun siitä helpottaa. Niin siistiä.

      Uudet podcast jaksot tulossa ihan pian, ihan tosi ihanaa että teistä niin moni niitä jo odottaa! Mua vielä jännittää mitä tästä tulevasta kaudesta tulee 🙂

  • Mari

    Määpä täytänki jo 40v tänä vuonna! Aika siistiä. Kuvittelen pääseväni elämässä paremmalle puolelle 😀

    Lapsia kaksi, ok-talo löytyy, ylempi toimihenkilö jne.

    Työkaverin suosituksesta luin blogiasi ensimmäisen kerran pari-kolme vuotta sitten ja lisäsin samantien lukulistalle. Blogien lukeminen on mun omaa juttua ja aikaa. Arvostan hyvää huumoria, tiivistä ja topakkaa sanoitusta. You own it!
    Kuvittelen, että me ollaan molemmat sellasia arkirealisteja. Mun itse keksimäni sana 😀 Jalat maassa ja pää pilvissä.

    Todella paljon tsemppiä ja lykkyä tykö taloprojektin kanssa!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Onneksi olkoon, 40 on ihan paras! Edelleen toivoisin olevani jo 40, jotenkin oletan että silloin jotkut suuret elämän salat aukeaa, haha 😀

      Arkirealismi on todellakin keskeinen osa mun elämää, käytän ihan samaa sanaa! Kiitos suuresti kauniista sanoistasi, tosi kiva että luet tätä <3

  • Mari

    Mä oon tällanen pohjalaisturkulainen hiippari, yli kolkyt juu, mutta lapsia ei ole! En siis roiku lukemassa postauksiasi äitiysasioiden perässä vaan jäin joskus koukkuun ihan vaan siihen, kun kuulut niihin bloggaajiin, jotka osaavat kirjoittaa. Se ei nimittäin ole mikään itsestäänselvyys, se kirjoitustaito 🙂

    Päivätyössäni palvelen ihmisiä ja nimikkeessäni vilahtaa sana sihteeri. Vapaa-ajalla bloggaan myös itse, yritän harrastaa liikuntaa ja valokuvaan jalkapalloa. 😀

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Mä olen niin otettu näistä teidän kommenteista, ihan hurjaa. Että joku jaksaa lukea perheiaiheisia juttuja vain sen tekstin takia – mindblown. Jalkapallon valokuvaaminen kuulostaa aivan mahtavalta! Kiitos että olet täällä <3

  • Ellis

    Moi Hanne! Mä kuulun kans tuohon kuvaamaasi heimoon: 30-v, kaksi lasta, tutkinto ja sama ala ja jossain määrin sun kanssa samat piirit yhdistää. Ollaan oltu hetkinen samassa työpaikassakin. ?

    Tykkään sun aiheista ja tyylistä pureutua arkisiinkin juttuihin. Ne on joskus tässä ruuhkavuosirumbassa niitä merkillisimipiä juttuja.

    Räjähtävää alkua uuteen vuoteen! Mä jatkan läsnäoloa täältä takavasemmalta 😉

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      No heippa hei! Jännää että sinäkin täällä, senkin kaappilukija! 😉 Onnea lapsista ja tervetuloa takavasemmalle, siellä on iso joukko kaltaisiamme 😀

  • Satsu_insta

    Moi,

    Mä olen iso ja karvainen mies, joka tykkää juoda kaljaa. No en, ole, kun aikalailla juuri sen mallinuken ilmentymä. Paitsi, etten ehkä niin fiksu ja hauska, kuten juuri tuli todistettua.

    Keskiverto. Kaksi lasta, kaksi koiraa, kaksi ammattia, kaksi makuuhuonetta, autoja on kyllä vain yksi, ainiin ja miehiäkin. Talviunilta heräilevä karhu, jolla on lasten pikkulapsivuosina mennyt kaikki yhteiskunnallinen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Suusta on kyllä mennyt samalla kilotolkulla suklaata sisään. Joku joka on aina täyttänyt elämän monen sortin riennoilla ja harrastuksilla, joka kokee velvollisuudekseen osallistua vanhempaintoimikuntaan. Muu oma-aika meni vauvavuodet blogien parissa, nyttemmin pitkälti Instan. (Siis kuka muka viettää 10 tuntia viikossa suhteen lujittamis -aikaa puolisonsa kanssa!?!)

    Mullakin oli hyvän aikaa Hanne-bloggarisekaannus, en nimittäin koskaan klikannut Valeäitiin johtavia linkkejä, koska olin päättänyt ettei mua kiinnosta, enkä pysty samaistumaan Hertsikkahipsterikaksiossa asuvaan tiedostavaan blogiperheeseen (sori, sori! se toinen Hanne). Joskus sitten Mamman kautta jotenkin tänne kuitenkin päädyin ja loppu on historiaa. Viimeinen niitti uskolliselle seuraamiselle oli podcastien ilmestyminen.

    Joka kerta, kun kommentoin jossain jotain, mietin että hukkuuko se kommentti muiden joukkoon vai oonko joku yksittäinen nolo kyylä, joka kommentoi vaikkei olisi mitään kommentoitavaa! Mutta, kun kysyttiin, niin, sä näytit just siltä kun Instastoryissä, jotenkin kuitenkin sellasella julkkisauralla varustettuna :). Ohjasit lapsia topakan lempeästi ja informatiivisen kannustavasti eteenpäin seuraavaan kohteeseen (sen vichy-episodin jälkeen, jonka siis harmikseni kyllä missasin). Ja kun se ”moi” meinasi livetä huuliltani, tuntui kun olettaisin prinsessa Vickanin tuntevan itseni, koska olen nähnyt sen teeveessä. On tää sometuttavuus hullua!

    Keep going girl! Kiitos seurasta!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Hahahahaha Mä en kestä, luin koko sun kommentin ääneen Insinöörille ja kikatettiin yhdessä! Siis Vickan! Hipsterikaksio! Ai kamala ?? super mahtavaa että olet ja seuraat, kyllä minä sut olen kuule tuolta bongannut! ?

  • Johanna

    Kolmekymppinen kolmen alle kouluikäisen korkeakoulutettu kotiäiti. Pienimmän 1-vuotisbileitä vietettiin just tänään. Valo jo häämöttää vauvatunnelin päässä. Tosin se oppi eilen kiipeämään sohvalle, että mitäpä sitä sitten muuta tekemään kuin ottamaan kaistapäästä koppia. Vähän voi toisella silmällä seurata vaikka Valeäitiä Instassa. Jos se vaikka tekis jotain mielenkiintoisempaa. Tai jos sillä olis vielä tylsempää… 😉 Heh.

    Tykkään rehellisestä tyylistäsi. Erityisesti mieleeni on jäänyt viimekeväinen postaus kuorintasukista. Että tässä teille niitä kauniita jalkoja. 😀 Ehkei ihan sitä, mitä mainostaja ajatteli, mutta olihan sitä riemukasta lukea!

    P.S. En myönnä olevani kiinnostunut ruuanlaitosta. Enemmänkin sen välttelystä. Mutta ehkäpä sovin sen takia lukijakuntaasi vieläkin paremmin… 🙂

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      No siis kyllä sovit juuri paremmin siksi, en tajua miksi mun lukijat on kiinnostuneita ruoanlaitosta – minä en ???

      Repeilen täällä täysillä tolle kuorintasukka-jutulle, siinä taisi saada sit mainostaja kuitenkin rahoilleen vastinetta kun näin vahvan muistijäljen jätin ?

  • Joksu

    Sovin suunnilleen profiiliin minäkin, 37 v kahden lapsen (1v ja 6v) äiti. Plakkarissa on pari yliopistotutkintoa ja töissä asiantuntijahommissa. Ruuhkavuosien kiire odottaa puolentoista vuoden jälkeen viikon päässä, kun mies palaa hoitovapaalta töihin. Sisäinen ekoilijani ei halua toista autoa, mutta siihen tämä kohta alkava paikasta toiseen sinkoilu saattaa johtaa.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Ah, niin tunnen ton kahden auton tuskan! Käyn samaa läpi jo yhden auton kanssa. Ostakaa sähköauto! Se ratkaisee edes osan ? mahtavaa että olet täällä, ja tsemppiä – kohta helpottaa! 🙂

      • Joksu

        Töissä ei ole parkkipaikkoja enää 8 jälkeen niin se vähän mutkistaa ja toisaalta helpottaa tätä arvontaa. Laatikkopyörästä haaveilen.

  • Ruuhkamutsi

    38v kahden hyvin energisen kohta 5v ja 6v pojan äiti. Ruuhkavuosissa rämpivä äiti, nainen ja vaimo. Viime kuukausina mahtavan blogisi lukeminen jäänyt kiireessä vähemmälle. Instassa seurailen videoitasi. Blogisi ja istan tarinasi ovat mitä mahtavinta vertaistukea ruuhkavuosiin. Itseäni lämmitti kirjoutuksesi masennuksesta ja väsymyksestä, itsekin niiden asioiden kanssa paininut ja blogissasikin aiheesta kommentoinut. Niin ja me asutaan samalla saarella ? jatka samaan malliin!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Heiiii säkin olet tuttu nimimerkki jo pitkältä ajalta ja mitä mitä ollaanko me vielä samoilla huudeilla? Jännää! Mahtavaa että seuraat näitä höpöjuttuja, sano moi jos törmätään! ??

      • Ruuhkamutsi

        Joo, juoksen kesäisin usein teidän huudeilla. Sanon moi jos törmätään lenkillä tai muuallakin. Meidän konkkaronkka asuu saarelle tulevan sillan läheisyydessä.

        • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

          Noni, mahtavaa! Sit törmätään varmasti jossain kohtaa ?

  • Heidi Pii

    Hiih, minun nimi siellä, olen otettu! ? Tämä on ihana paikka lukea ja kommentoida, tulee tunne aidosta kohtaamisesta ja oikeasta vuorovaikutuksesta. Kiitos blogistasi, avoimuudesta, rehellisyydestä ja rohkeudesta puhua vaikeista asioista. Monin osin niin tuttuja tunteita…

    Esittely ja kuulumiset tiivisti: slandelta, +30, 3 lasta. Enimmäkseen kuuluu ihan hyvää, mutta usein on on kammottava väsy ja arkea värittää kova huoli lapsen koulunkäyntiin liittyvän asian puolesta. Mistä näitä murheita aina tulee, heti kun edelliset on saatu alta pois? ?

    • Heidi Pii

      Slande varmaan kuulosti tosi jännältä ja kiinnostavalta, mutta oli kirjoitusvirhe ylimääräisellä ässällä. Yritin puhua tuota itselleni vierasta eteläsuomea ja mönkäänhän se meni. Vähän niin kuin töissäkin, kun yritän puhua teineille coolisti tai däpätä… ? terv. Juntti Nolo Kalkkis

      • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

        Mä ajattelin että slande on joku hieno uussana urbaanille maaseudulle! Nyt vaan ownaat sen! ?? olen tosi iloinen että säkin olet täällä paljon, usein ja pitkään 🙂 kiitos siitä ja tsemppiä huolenaiheisiin, niiden määrä on vakio. Muista kuitenkin murehtia vain niitä asioita jotka on totta, eikä sinne tulevaisuuteen meneviä juttuja. Itsehän pelkään jo nyt teiniaikoja ?

        • Heidi Pii

          Hyvä muistutus, kiitos! Sikäli huvittavaa, että samaan aikaan kun kirjoitit tuon mulle, sanoin itse samaa lapselle, joka murehti peiton alla mm. mun tulevaa kuolemaa. Oli laskenut, että siihen on enää 66 vuotta, jos onnistun elämään satavuotiaaksi. Murheiden määrä on vakio, iästä riippumatta näemmä. ?

          Slande, ehhehee, sehän onkin hyvä. (Vaikka ”urbaani lande” alkaakin vasta parin kaupungin päässä meistä..
          ?)

          • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

            Haha, ei ole helppoa keskittyä tähän hetkeen – lapsillekaan 🙂

  • Tarja

    Olipas ihana kirjoitus! Mä samaistun suhun, vaikka olenkin jo tällainen +45… Mutta kun lisäännyin niin myöhäisellä iällä, niin lapset minulla on melkein samanikäisiä kuin sinulla 😀 Ruuhkavuodet, mutta myöhäisen lisääntymisen seurauksena mukana myös vanhukset. Tosin tämän vuoden jälkeen heitäkin yksi vähemmän 🙁

    Tykkään tavastasi kirjoittaa. Olla rehellisesti ihan oikea ihminen. Kirjoitat niin myötä- kuin vastoinkäymisetkin. Blogiasi seuratessa tulee mieleen vaan, että elämä on ja kyllä se siitä. Ja näinhän se on itselläkin. Olet hieno nainen!

    Ja että mitäkö kuuluu: just jäin työttömäksi, mutta kumma kyllä ei vielä stressaa yhtään 😀 Kyllä se siitä. Enköhän mä jotain keksi!

    Hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta sinulle ja yhtä paljon myös minulle! Kyllä ne talot siitä valmistuu ja työkuviot suttaantuu. Ehkä ei suorinta reittiä, mutta mutkitellenkin pääsee perille <3

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Hieno nainen siellä myös! ? harmi juttu toi duuni, varmasti kohta jotain parempaa tulossa ❤️

  • Lintunen

    Oi, mä olen otettu! Ihana sinä <3

    Mä olen piiiiitkäaikainen lukija, mutta en kirjautunut mitenkään. Facen kautta nykyään, aiemmin kävin pari kertaa viikossa kurkkimassa onko mitään uutta. Moon lukenut sun blogia ihan alusta asti, ekasta postauksesta vissiin. Sun huumori uppoaa muhun ja arjen toisinaan raa'ankin rehellinen kuvaus antaa vertaistukea.

    Mulla on esikoinen samanikänen kun Ykkönen, mutta poika. Kuopus on samanikänen kun Kakkonen, mutta tyttö. Mä taidan ite olla vuoden tarkkuudella sun kanssa samaa vuosimallia.

    Oon saanut mittaamattoman paljon vertaistukea sun teksteistä, varsinkin pikkulapsiaikana. Pienellä ikäerolla kaksi lasta, voi luoja sitä säätämisen määrää. Sitten tuli esikoisen 6-v uhma, jota meillä maustoi lisänä ADHD. Mä tajusin osin sun blogin avulla mistä on kyse… Lasta ei ole siepattu ja vaihdettu hirviöön vaan se on vaan vaihe. This too shall pass. Ja nyt jo lusitaan kuopuksen 6-v uhmaa, tytöt kun kypsyy aiemmin. Kun kiltistä ja mukautuvasta lapsesta kuoriutuu täys hirviö, on aikuisen hermot totisesti koetuksella. Tää on vielä pahempaa kun esikoisen kohdalla. Toisaalta tytöllä on ehkä enemmän syytä uhmaansa, on ollut veljensä (ADHDn) varjossa. Mä yritän uskoa Nakkimutsin ilosanomaan, että murrosikä ei ole yhtä paha…

    Ja talon rakentaminen, I so feel u! Miten helevetin vaikeeta voikaan olla vessanpönttöjen, hanojen, tapettien, laattojen, maalien, lattiamateriaalien, väliovien jne jne jne valitseminen. Se on ihan loputon suo. Puhumattakaan kaikista "näkymättömistä" teknisistä ja rakenteellisista valinnoista… Phuuh! Mutta edelleen olen sitä mieltä, että kannatti rakentaa!

    Yritän tällä avautumisella sanoa, että kiitos kun kirjoitat!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      No ei mikään yllätys että muistan sut kun oot ollu mukana koko matkan! Vitsi miten siistiä! Ollaan selvästi ihan samaa puuta, upeaa puuta, sun kanssa ? kiitos että luet!!

  • Tuua.

    Saatoin vastata tähän viime kerralla kun kysyit tai sitten se oli jonkun toisen blogi, en muista. En muista paljon mitään muutakaan ja syytän siitä tuota vähän päälle puolivuotiasta konttajaista. Lisäksi mulla on 4 v leikkikoululainen ja 2v höpö. Ja yks komee mies:) asutaan täällä preerialla Kanadassa ja tällä hetkellä oon kotona lasten kans mutta teen vähän töitä (siis muutakin kuin kotitöitä;)) kotoa käsin.

    Sun kirjotukset herättää tunteita laidasta laitaan ja siksi palaan tänne aina uudestaan. En muista tarkalleen millon alotin sun seuraamisen mutta siitä on kaaaauan. Joskus sillon ku Kakkonen oli vielä vauva.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Saatoit vastatakin, en mäkään muista mitään ja syytän siitä elämää! ? Kanadalle propsit, vähänkö hauskaa että juttuja luetaan siellä myös! Ihanaa että olet seurannut kauan, kiitos siitä ja kauniista sanoistasi ❤️

  • Kolmen äiti

    En millään muista, mitä kautta löysin blogiisi, mutta onneksi löysin! Oma raksa-aika on (onneksi) jo neljä – viisi vuotta sitten tarvottu, mutta tykkään tosi paljon edelleen lukea muiden rakentamisesta. Me saatiin rakennuslupa ja kolmas lapsi samaan aikaan, joten muutamia muistikatkoja liittyy projektiin.
    Nyt asumme ulkomailla, pari vuotta takana ja pari luultavasti edessä. Lapset on 10, 8 ja 5. Olen VTM, mutta tällä hetkellä kuljetan lapsia kouluun, harrastuksiin, urheilen, koitan oppia paikallista kieltä, patistan lapsia opiskelemaan suomea ja autan läksyissä. Pienintä haen koulusta jo yhdeltätoista, isommat on pidempään. Turvallisuustekijöistä johtuen olen tosi tiiviisti lasten kanssa päivät.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Hui miten jännältä kuulostaa teidän tilanne, heti kävin arvailemaan missä saatattekaan asua ? aikamoinen rakennusaika ollut teillä, huh huh. Raksavauva olin minäkin aikoinaan 🙂 kiitos kun jaksoit kommentoida ja kiitos ettö jaksat lukea! ❤️

  • Venla

    Minä luen sun blogia vähän epäsäännöllisesti, mutta podcastisi oli iiiihaaana ja kuuntelin sitä juuri uusintakierroksen ( Rahajakso oli mun suosikki vaikka ei mulla rahaa ookkaan ).

    Minä lähentelen jo neljääkymppiä, lapsi on 19. Olin 15 vuotta töissä päiväkodissa, nyt uutta alaa opiskelen, asun uudessa kaupungissa, eka kertaa elämässä yksin asuen. Lapsen isä kuoli jo silloin, kun odotin lastani ja meillä on ollut onni saada elämään superman ( feikkidädä kuten poikani sanoo)joka on jaksanut katella jo 16 vuotta mun äkkipikaisuuttani. Hänen luonaan käyn sit viikonloppuisin ja poikaa tapaamassa tietysti myös. Aika uus elämäntilanne siis nyt

    Ja sun instastoryt on mun suosikkejani. Suoria, rehellisiä, hauskoja?

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Ei vitsi niin ihanaa että ootte tykännyt podcastista! Uusi on juuri tuloillaan, ja aina sitä miettii että kuunteleeko näitä kukaan – ja joku sitten vielä kahdesti <3 Samoin olen ihan häkeltynyt että tykkäätte insta storyistani, niitäkään en olisi arvannut kenenkään arvostavan 😀 kiitos siis paljon kommentistasi! Feikkidädä on just hyvä nimi muuten 😀

  • pilami

    Haha! Joskus muuten funtsin kun olen seuraillut ja kommentoinut sun blogia alusta alkaen niin minkähänlaisen kuvan olen onnistunut itsestäni antamaan. 😉 Jotain sirpaleita sieltä täältä mutta kokonaista tuskin. 😀 Me oltais saatettu olla opiskelukavereita mutta mä en sit jaksanut koskaan lukea kuin 3/5 pääsykoekirjoista joten päädyinkin sit hankkimaan saman tutkinnon kuin sun mies. 🙂 Aika samanlainen elämäntilanne meillä on, ihailen sun menestyksekästä työuraa ja luulen että olisit tosi hauska tyyppi tuntea myös tosielämässä.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      No mähän olen, siis aivan huippuhauskaa ja ihana! ? en mä rehellisesti sanottuna teistä kovin eheää kuvaa osaa muodostaa mutta tunnistan jotenkin kyllä tekstit, ääneensävyn ja tavan kommentoida! Tiedän suunnilleen kuka kommentoi nimimerkkiä katsomattakin 🙂 kivaa kun olet ollut pitkään mukana ?

  • Maira

    38v, 1 lapsi 1.5v, mies, 3 koiraa, kaksi tutkintoa. En muista miten tänne sun blogiin olen eksynyt, ehkä googlettanut jotain vauva-asiaa tai jonkun muun blogin kautta. Mutta jäin, koska tykkään! Huumorista, arki pohdinnoista, kaikista jutuista! 🙂 Ollaan myös näköjään samalla alalla niin harvat työjututkin osuu. Lapsikin koulutettiin sun unikoulu-ohjeiden mukaisesti ? (erittäin onnistuneesti!)

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Voi miten mahtavaa että mun ohjeet toimi!! Oon usein miettiny että onkohan ne ihan karhunpalvelus kun vailla oikeaa tietoa moisia jaoin ? mahtavaa että olet täällä, hauskaa jos duunijututkin menee yksiin! Kiitos ihanasta kommentista ❤️

  • Heihou

    24-vuotias lapseton insinööriopiskelijanainen täällä terve! En yhtään muista, miten olen blogisi pariin alunperin päätynyt, mutta tykkään sun jutuista ja sen takia olen mukana pysynyt 🙂

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      No heihou onpa mahtavaa että jutut kelpaa myös lapsettomalle! Toivottavasti tämä ei aiheuta pysyvää vapaaehtoista lapsettomuutta…? kiitos kun olet täällä ?

  • Reettapee

    Mä en tiedä mistä aloittaisin. Olen niin hämilläni, että nimimerkki on jo muodostunut tutuksi. Itsestäni olen varmaan huomaamatta paljastanut matkan varrella enemmän tai vähemmän, enkä edes muista mitä kaikkea. En osaa kertoa, mistä olen blogisi löytänyt tai miten olen tänne päätynyt, mutta sen tiedän, että olen viihtynyt!

    Olen ehkä se ”harvinaisuus”, joka ei tyypillistä lukijaasi vastaa. Ikää on vielä ”reilusti” alle 30v. 30, kun on juuri ja juuri lähempänä kuin 20. Ruoanlaitossa kiinnostaa vain se, että maistuuhan lopputulos hyvälle. Ruuhkavuodet ovat vielä jossain edessäpäin, vaikka itseni kiireisenä pidän harrastuksilla ja töillä ja ystävillä. Perhettä ei ole, vaan itse asuntoni sotken. Kauniista asioista pidän ja tietynlaisesta asumisesta haaveilen. Yhteiskunnan asiat kiinnosta koko ajan enemmän ja enemmän. Huomenna aloitan jälleen työt lastentarhanopettajana. Uudessa päiväkodissa uusien ihmisten kanssa. Väitän, että tämä blogi osaltaan auttaa ymmärtämään, millaisten asioiden kanssa asiakkaat elävät. Mutta se ei todellakaan ole ainoa syy tätä lukea.

    Oman viisauden, fiksuuden ja hauskuuden jätän muiden arvioitavaksi. Empatiaan pyrin aina. Ylianalyyttinen, herkkä nainen ja yhtä hajalla kuin sinä olen aivan taatusti!

    Omaa elämääni jaan kavereihin verrattuna aktiivisesti facebookissa, joten tunne siitä, että muut tietää, mitä sulle kuuluu, vaikka itsellä ei ole heidän elämästä hajuakaan on äärimmäisen tuttu. Suodattimesi jutuille ovat loistavia. Itsellä suodattimena toimii se, että päivityksistä pitää pystyä keskustelemaan etäistenkin sukulaisten ja isotädin kanssa sukujuhlissa, jos niikseen tulee. Heillä kun on niitä mahdollisuus muiden mukana lukea.

    Ihanaa, että tunnun jo tutulle! Niin sinäkin! Jokaiseen päivään on aina hyvä saada pieni pala Valeäitiä, joko blogikirjoituksena tai instastoryna tai kuvana. Tykkäsin sun AIDOSTA 😉 tavasta aikanaan höpötellä Snapchatissa ja edelleen on tallessa vastauksesi siihen sähköpostiin, jossa varmaan ekoja kertoja uskalsin sen esiin tuoda. Onneksi olet instastoryssa jatkanut samaa linjaa!

    Parasta on, kun kirjoitat aidosti ja rehellisesti omasta näkökulmastasi miettimättä meidän muiden odotuksia. Kirjoituksesi tuntuvat monesti kuin kirjeiltä, joissa kerrot, mitä kuuluu ja loppuun sisältyy kysymys, että miten teillä siellä menee, vaikka sitä ei ääneen lausuta tai näkyväksi kirjoiteta. Se tekee sen, että on helppo jatkaa keskustelua omalla kommentilla ja kertoa, jos on jokin oma ajatus asiasta. Olet ihana! <3 Jatka samaan tapaan!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Voi Reettaseni, mä luin tän sun kommentin moneen kertaan alusta loppuun, niin paljon ihanaa siinä oli!

      ”Väitän, että tämä blogi osaltaan auttaa ymmärtämään, millaisten asioiden kanssa asiakkaat elävät” –> Uskomatonta! Jos näin on niin vitsi mikä kunnia. Huh!

      ”Kirjoituksesi tuntuvat monesti kuin kirjeiltä, joissa kerrot, mitä kuuluu ja loppuun sisältyy kysymys, että miten teillä siellä menee, vaikka sitä ei ääneen lausuta tai näkyväksi kirjoiteta.” tämä oli aivan ihanasti oivallettu ja huomattua. En ole koskaan tietoisesti näin tehnyt mutta nyt kun tämän näin kirjoitettuna niin ehkä tämä sitä on koko blogi.

      Ihanaa kun seurailet! <3

  • Eve

    24-vuotias kahden lapsen (3 v ja 1 v) kotiäiti täällä. Ruoanlaiton kanssa mulla on viha-rakkaussuhde, päivän yleisestä mielialasta ja ruoan onnistumisesta riippuen.
    Työnhakuun oon lähdössä iiihan just: se oli mun uudenvuodenlupaus, kun alkaa tää kotona oleminen jo nakertelemaan aivoja ja muutenkin olis jo korkea aika astua työelämään. Amk-tutkinto löytyy, mutta todennäkösesti päädyn tyyliin kaupan kassalle, kun oon valinnu ammatin, jota vastaavia töitä ei vain ole tarjolla.
    Rakentamaan alettiin suunnilleen samoihin aikoihin kuin tekin, ja siksi mielenkiinnolla seurailen teidän projektia! Mies tekee päivässä reippaasti yli kellon ympäri töitä & omaa raksaa. Meillä raksa on siinä vaiheessa, että seinät on tasoitettu ja kovasti pähkäillään maaleja sun muita pintoja. Viime syksynä ei siis mulla ole ollut melkein ollenkaan sosiaalista elämää, kun vielä kaiken lisäksi ollaan tällä paikkakunnalla uusia kasvoja, mutta onneksi on blogit! Postaukset parhaimmillaan on kuin kuuntelisi (siis lukisi) jonkun kaverin puhetta. <3
    Sun blogiin tulin vuosi-pari sitten Mamma rimpuilee-blogin kautta. Podcastit oon kuunnellut ja uusia odotan. Tälle blogille annan erityiskunniamainintani siitä, että sulla on sana ja kirjoitustaito hallussa! Tosi kiva, raikas, aito blogi. Pysyn lukijana hamaan tappiin saakka! Kommenttia kyllä valitettavasti jätän harvemmin, koska niiden muovaaminen vie niin paljon aikaa ja loppumetreillä pyyhin kuitenkin koko tekstin pois, koska en saa millään ajatuksiani järkevään muotoon.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Niin ihanasti tämäkin kaikki sanottu (ja muutenkin oikein onnistunut kommentti, hyvä sinä! :D), en kestä miten kauniisti te kaikki mulle täällä kirjoitatte <3 Raksahommat kuulostaa teillä melko rankoilta, jos sulle jää noin paljon hoidettavaa 🙁 Meilläkin toki aikaa menee aika paljon mutta ehkä Insinöörin työt on iisimmät kuitenkin.

      Olen tosi iloinen myös siitä että olette löytäny mun podcastit, niiden tekeminen on niin uutta ja jännittävää että tuntuu välillä ihan hullulta niitä vääntää! Kohta saadaan uusi kausi alkuun 🙂

      Kiva kun olet täällä ja kirjoita uudestaan jos jaksat - mutta ei ole pakko! 🙂

  • Keltanokka

    Itse taidan edustaa erittäin rankasti vähemmistöä täällä sun lukijakunnassa.
    Olen 17-vuotias lukiolainen, tarvitseekohan lisätä että lapseton. Tällä hetkellä olen vaihto-oppilaana Kanadassa opiskelemassa ranskaa. Meidän elämäntilannetta ei taida yhdistää mikään tekijä, hah.

    Tänne blogiisi löysin vasta pari kuukautta sitten toisen perheblogin kautta. Vastaus siihen, miksi 17 v tyttö lukee tuplasti vanhempien naisten blogikirjoituksia vaipparalleista ja itsehillintää koettelevasta uhmaiästä, on uteliaisuus. Teidän elämäntilanne on se mihin vähiten tällä hetkellä samaistun, joten miksi en ottaisi asiasta selvää. Ehkä mä nyt pystyn arvostamaan paremmin omia vanhempiani sekä ymmärtämään pikkulasten vanhempien paineita ravintolassa.
    Ja hei, mikään lukion kurssi ei ole opettanut mulle niin paljon lapsista ja kasvatuksesta kuin nää blogit. Pitää pyytää opettajia lisäämään opetussuunnitelmaan.

    Sun kirjoitustyyli on aivan huikea. Ihailen sitä suunnattomasti. Sen takia tänne jäin. Kirjoitan itsekin blogia ja vapaa-ajallani sitä sun tätä muutenkin, joten sun kirjoitustyylistä on ollut suuri, ehkä tiedostamatonkin, apu.
    Voisi sanoa, että käytän tätä blogia oppimisalustana monessa eri asiassa. Pieneen mieleeni olen imuroinut tiedonmuruset lapsiperhearjesta, että kiitoksia sinulle, jos tulet näillä kirjoituksillani minut pelastamaan joskus vuonna 2030.

    Mahtavaa jatkoa sulle ja perheellesi!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Tää on niiiiin kiehtovaa että näin eri elämäntilanteessa olevat ihmiset haluaa mun juttuja lukea! wau!

      Ja siis tässä kohtaa tyrskähdin melkein liikutusitkuun töissä kun kommenttiasi luin: ”Ehkä mä nyt pystyn arvostamaan paremmin omia vanhempiani sekä ymmärtämään pikkulasten vanhempien paineita ravintolassa.
      Ja hei, mikään lukion kurssi ei ole opettanut mulle niin paljon lapsista ja kasvatuksesta kuin nää blogit”

      OMG. olen sanaton. Olet ihana <3

  • Minna

    Oulusta 48-vuotias ekonomi, lapset 17- ja 18-vuotiaat, mies kouluttautunut insinööristä tekniikan tohtoriksi, omakotitalo, kaksi autoa, ei koiraa 🙂

    Pidän todella paljon itseironiastasi ja kaikki jutut luen läpi malttamattomasti. Taloprojekti kiinnostaa myös! Kiitos siis hyvistä kirjoituksistasi, joita jaksat tehdä vapaa-ajallasi.

    Minna

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      No moikka Minna! 🙂 Kiitos kommentistasi!

      Arvostan että huomioit mun ajankäytön, oikeasti. Vaikka tämä minullekin rakas harrastus on niin toki aika paljon aikaa vie ja joskus sitä saattaa ajatella onko järkeä…nytkin kello on melkein yksitoista illalla ja uni painaisi jo silmää mutta täällä sitä nakutellaan 😀 Nämä kommentit mielessä on kyllä hyvä mennä nukkumaan <3

  • Sonja

    No mä oon se 34vee (pian 35, APUA) yhden lapsen ruuhkamutsi Espoosta (mutta paljasjalkainen turkulainen), joka ei kyllä tykkää ruuanlaitosta (sen takia mun mies on kokki), mutta tykkään kauniista asioista, asumisesta ja ehkä vähän yhteiskunnastakin. Tosi ylianalyyttinen ja herkkis 😀 ja viisas omasta mielestäni (oikeesti oon, voitan kaikki aina työpaikan Metro-lehden kymppikyssäreissä).

    Oon lukenut sun blogia lähes alusta saakka ja silloin ku löysin sut vuosia sitten, laitoin sulle s-postia (todella epätyypillistä multa) ja kehuin sua ja sun blogia ja muistan, että vastasitkin mulle 😀 Liian harvoin kuitenkin kommentoin blogiin, välillä Insta-juttuihin.

    Samaistun tosi paljon sun juttuihin ja sellanen olo on aina ollu, että voisit olla mun ystävä 🙂 en sit tiedä yhtään, oikeestihan sä voit olla ihan kaamee muija (apua oliks tää liian huono läppä…oli se..:D)

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Hei mäkin olen IHAN kohta 35 ja Espoosta alunperin, mutta opiskellut Turussa! Spooky?! 😀 Metro lehden kyssäreitä en kyllä hanskaa mutta vitsisi upposi muhun kyllä 😀 😀

      Kiitos kommentista ja ihanaa että ole täällä <3

  • Porkkanananannaaa

    Mä en kyl kans yhtään muista mistä tänne tulin, tosi aikaisin ja aika aikaisin myös samassa puistossa tönöttäessä valkeni, että sää oot sää. Lapsoset on samaa vuosikertaa ja joskus oli rattaat ja jopa ihan talvitakitkin samaa sarjaa. Osun kai siis aika hyvin tohon kuvailtuun haarukkaan 😀

    Oot tosi hyvä kirjoittamaan, ja aiheetkin osuu. Me ei kyl ikinä ikinä rakenneta, mutta nyt toi remppasäätö kiinnostaa, koska ystävät ovat samanlaisen jännän äärellä. Se kun ei oo kirjoittajatyyppiä (+ samassa haarukassa sekin), niin kuvittelen ainakin ymmärtäväni hiukan paremmin sen eloa kun olen päässyt lukemaan sun rakennusjuttuja. Viime talkoissa pääsin mukaan valitsemaan, oisko vessan hana vasemmalla vai oikealla ja kuinka monta senttiä jättää lavuaarin ja seinän väliin. Voi luoja, mitä valintoja, tsemppiä!!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      MUISTAN, totta kai muistan sut ja myös sen ensikohtaamisen takkeineen kaikkineen! Olit varmasti eka joka tuli kertomaan että on lukenut mun blogia, hitto se oli outoa silloin 😀

      ”Viime talkoissa pääsin mukaan valitsemaan, oisko vessan hana vasemmalla vai oikealla ja kuinka monta senttiä jättää lavuaarin ja seinän väliin. Voi luoja, mitä valintoja” no niinpä saatana, ihan kamalaa! noi on vielä meillä edessä! Help me lord!

  • Marjukka

    Oli pakko kommentoida, vaikka ikinä en juuri kommentoikaan (tyhmää, tiedän). Blogisi on ihan ehdoton suosikkini Mammarimpuileen kanssa ja katson aina instastoorisi. Älä vaan lopeta niitä, niitä on hauska katsoa ja usein myös samaistua 🙂

    Olen 40+ kahden tytön äiti, paljon töitä tekevä ja samalla vähän opiskelevakin helsinkiläinen. Kirjoitan työkseni paljon, vaikka olenkin DI :D.

    Ihailen sanailuasi ja tekstisi nasevuutta. Ja aitouttasi ehdottomasti!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      haha, ihana tuo ”vaikka olenkin DI” 😀 Ei ole pakko ollenkaan kommentoida, mutta ihanaahan se on aina kun kommentteja tulee! Silloin tästä tulee jotenkin…elävämpää 🙂

      Hyviä suosikkeja sulla, Mamma on paras! <3 ja ihanaa että tykkäät mun hölmöistä stooreista 🙂

      Kiitos Marjukka kommentista ja siitä että luet!

  • Iina

    Oon vähän hidas kun luin tän jo aiemmin, mut nyt palasin kommentoimaan. 😀 Oon 24v sairaanhoitaja, 2 koiraa, naimisissa insinöörin kanssa ja pari enkelipoikaa (2 keskiraskauden keskenmenoa rv 21 ja rv 14 viime vuonna). Ollaan alottelemassa rakennusprojektia ja odotellaan just viimesiä tarjouksia talotoimittajilta. Oon lukenu sun blogia useemman vuoden, välillä aktiivisesti ja välillä vähemmän. Muhun iskee sun huumori ja hyvällä tavalla omalaatunen tyyli kirjottaa! Myös semmonen suoruus on ihailtavaa. Seuraan myös instassa!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Osanottoni enkelipojista ❤️

      Onpa kiva että olet lukenut blogia pidemmän aikaa, se lämmittää aina kun blogi kuitenkin ajan myötä muuttuu ja muokkaantuu! Tsemppiä raksaan, ja pahoittelut tästä melko hitaasta vastauksesta ?

  • Stellina

    Täällä roikutaan edelleen, oot tämän 36-vee manselaismutsin blogistara numero uno! Kotoa löytyy tyttö 8-v ja poika 5-v ja tuntuu blogiasi piiitkään seuranneena, että olemme kasvatelleet lapsia ja kärvistelleet läpi ruuhkaisien vuosien yhdessä ystävinä – voiton puolella ollaan jo molemmat, luulisin. Tai te olette – meillä nimittäin on taloprojekti vasta alkumetreillä ja tontilla alkaa tapahtua kevään mittaa. Mutta jos tekin olette yhä hengissä – niin kyllä mekin selvitään (kai?). Ja löytyy multakin täältä koti-insinööri, johon luotan että kyllä tämäkin tästä. By the way , ihan solidaarisuudesta Valeäitiä kohtaan ei sit kallistuttu talotoimittajissa siihen K-vaihtoehtoon:D Kiitos loistavasta vertaistuesta ja keep going!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Blogistara ? tiedätkö mustakin aina tuntuu että me kärvistellään (ei kun nautitaan) näitä aikoja porukassa! Kiitos siitä!

      Raksasta selviää kyllä hengissä mutta ei ehkä järjissään ? arvostan solidaarisuuttanne kovasti ??

  • Paula

    Kommentoimaan asti en ole tainnuttaa vielä ikinä uskaltautua, mutta olen lukenut blogiasi vuosia. Muistan, että löydettyäni blogisi luin yhdessä illassa/yössä kaikki vanhatkin jutut läpi, kun en malttanut lopettaa 🙂
    Olen myös kahden lapsen, 5v. ja 2v., äiti ja ajan riittämättömyyttä tuskailen, koska teen kokopäivätyötä. Koulutukseltani olen sossun täti ja se vaikuttaa ehkä siihen, että arvostanut huumoriasi ja rehellisyyttäsi. Kaikilla on omat kipukohtansa elämässä ja on ihana lukea, että ne uskalletaan kohdata ja vanhemmuutta pohditaan noin!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Voi että, nämä ”luin kaiken kerralla” kommentit on joka kerta yhtä sykähdyttäviä. Jotenkin suuri kunnia ja luottamuksen osoitus, niin paljon laitatte aikaanne tänne! En mäkään jaksaisi kaikkea lukea läpi, siellähän on vaikka mitä sontaa! ?. Riittämättömyys on kyllä päivän sana. Sitä on joka suunnasta tässä elämäntilanteessa tarjolla.

      Kiitos kun luet ❤️

Tämän viestin kommentit on suljettu.

Mitä bloggaaja lukijoistaan ajattelee? Pelkkää hyvää!

Kuvailin vastikään lukijoitani potentiaaliselle yhteistyökumppanille. Kerroin että olette yli 30-vuotiaita, kiinnostuneita ruoanlaitosta ja että valtaosa teistä lukee Valeäitiä vähintään kerran päivässä.
Juuri sen enempää en teistä oikeasti tiedä. Tiedän että teitä käy täällä paljon, reilusti toistakymmentätuhatta joka kuukausi. Se on hirveä määrä ihmisiä! Luvun kokoa ei oikein käsitä kunnes menee johonkin tapahtumaan ja näkee saman määrän massana kerralla. Jos joskus sitä haaveileekin vielä isommista lukijamääristä niin kyllä yhä useammin tajuaa että jo nyt on kasaantunut aika jäätävän iso posse tänne.
Tässäkin asiassa laatu on toki tärkeämpää kuin määrä. Olen tosi iloinen Valeäidin lukijoiden kommenteista, asenteista ja suhtautumisesta kaikkeen, tuntuu että olemme samalla puolella. Silloinkin kun olemme eri mieltä, siitä syntyy mielenkiintoinen keskustelu eipäsjuupaksen sijaan. Olette mielessäni viisaita, empaattisia, hyviä tyyppejä joita välillä vähän hajottaa.
Kun kirjoitan, en osaa ajatella että tämän voi lukea kuka tahansa ja että tänne päätyy tuhansia ihmisiä. Omien ennakkoluulojensa, suodattimiensa ja näkemystensä kanssa. Tietoisesti en ota huomioon että tätä lukee myös ihmiset jotka rakastavat inhota minua. Niitäkin varmasti on. En myöskään pelkää sitä että tätä voi lukea myös oikean elämäni asiakkaat, vaikka senkin tiedän tapahtuvan.
Ajattelen yleensä kolmea asiaa: Anoppiani, lapsiani ja itseäni. Ajattelen että tekstien pitää olla sellaisia, että anopille kehtaisi näyttää ja että lapsetkin voivat sen jossain kohtaa löytää. Kumpikaan ei ihan joka kerta ehkä toteudu, mutta pyrkimys on hyvä. Sitten ajattelen itseäni, tai oikeastaan kuvittelen jostain syystä monenkin lukijan olevan ihan kaltaiseni: ruuhkamutsi, pari lasta, kaupunkilainen, menevä. Saatan ajatella että lukija on kohta saamassa toisen lapsensa, tai juuri synnyttänyt ensimmäisensä; harkitsee muuttamista ja on kiinnostunut kauniista asioista.
Mutta enhän minä oikeasti tiedä. Useimmiten kuvittelen onnellisesti ettei kukaan lue näitä juttuja! Että olen turvassa, hah.
Joskus häkellyn kun näen Instagramissa vanhan koulukaverin katsoneenn juttujani. Että tuokin jota en ole viiteen vuoteen nähnyt, katselee tässä kun itken auton etupenkillä. Tai kun nelikymppinen, miespuolinen asiakkaani tiukasta business maailmasta kertoo löytäneensä juuri blogini. Yleensä sinä päivänä olen kirjoittanut pieruhuumoria.
Tunnistan teistä toki jo monet nimimerkistä: Pilami, Tarja, Tiina K, Sanna Kototekoja, Heidi Pii, Reettapee, Satsuinsta, Tiskari (anteeksi muille jotka ei just nyt tule mieleen, tunnistan teidät kyllä sitten kommenttilaatikossa!)…olette jo tuttuja vaikka en teistä mitään tiedä.
Välillä te tunnistatte minut livenä. Osa rohkaistuu sanomaan moi, osa laittaa myöhemmin viestiä somen kautta, osa katsoo minua sillä tavalla että epäilen olevani jotenkin tutun oloinen tai vain tehneeni juuri jotain tosi tyhmää. Sekunnin päästä nolottaa että kuvittelin jonkun minut tunnistavan. Melkein aina kun joku on meidät bongannut, olemme juuri olleet keskellä jotain kiusallista lapsiperhekatastrofia. Kerran kaatui vesipullot pitkin lattiaa, kerran jäi lapsella käsi bussin oven väliin.
Usein mietin jälkikäteen, miltä se kohtaaminen teille tuntuu? Olenko erilainen kuin luulitte, pidempi tai paksumpi; iloisempi tai oudompi? Mulle se on joka kerta mielettömän sykähdyttävää, jos joku kertoo lukeneensa jotain kirjoittamaani. Se on iso ylpeyden ja kiitollisuuden hetki joka kerta, tuo hyvän mielen ja kannustaa jatkamaan.
Kommentointi on blogeissa super hankalaa, sen tiedän. En itsekään enää jaksa kommentoida, vaan huikkaan terveisini mieluummin painamalla jotain helppoa tykkäysnappia tai ehkä kommentoimalla Instassa / FBssä. Ihka aidot blogiin jätetyt kommentit ovat siksi nykyään sitäkin arvokkaampia. Ne viestivät vaivannäköä, kiinnostuneisuutta, heimolaisuutta.
Joten jos suinkin jaksat, kerro mulle: kuka olet, mitä sulle kuuluu? 
Ps. Vahva déjà vu -fiilis kolkuttelee, olen ehkä kysynyt tätä ennenkin. Ilmeisesti haluan tietää teistä paljon enemmän, säännöllisesti! Pidetään siis ne vaivalloiset näppikset kuumina ja jutellaan enemmän! Se tästä hauskaa tekee.