Insinöörin perheellä on eriskummallinen tapa puhua, jonka olen valitettavasti huomannut kyllä levinneen muuallekin. Tulee käytettyä passiivia. Minulle tämä tapa on erityisen outo, koska pidän omaan napaani tuijottamisesta, itsestäni puhumisesta ja itseni kehumisesta. Aivan niin kuin muutkin erityisen mahtavat ihmiset perheessäni. Me siis puhumme asioista vastuullisten ihmisten kautta. Esimerkiksi ”kuka jätti tämän pyyhkeen tänne?!?!” on varsin validi kysymys, täytyyhän sit nyt aina syyllinen selvittää. Insinöörin perheessä varmaan todettaisiin ”oho, tohon on jäänyt pyyhe”, ja nostettaisiin se ylös sen kummemmin miettimättä.
Minä kaipaan syyllisiä, ihmisiä joita syyttää tai edes vastuuttaa asioihin. Siksi kai tuo ihanan anteeksiantava, lepsu ja vastuuton ”tuliko se kamera mukaan?” nyppii joka kerta. Having said that, viimeisen viikon aikana on tapahtunut asioita, joiden syyllisestä en välittäisi ottaa selkoa. Kokeilen siis Insinöörimallia:
Tuli hävitettyä työkaverin neule.
Tuli perustettua Facebook-ryhmä johon liittyi 50 ihmistä muutamassa tunnissa.
Tuli ostettua kolme mekkoa ja yhdet rintsikat, joista yksikään ei sovi.
On vähän rahat loppu.
Tuli mentyä Lintsille kahden lapsen kanssa maailman pahimman päänsäryn aikana.
Tuli syötyä vähän liikaa mökillä.
Uusi mekko nro 4 tekee vähän tiukkaa.
Kännykästä hajosi etulasi. Tuli heitettyä se asvalttiin.
..Ja tänään tuli herättyä kello viisi, tätä on kirjoitettu koneessa matkalla Ouluun. 26h päästä olen juhlinut rakkaan ystäväni häitä ja olen taas matkalla lapsia hakemaan. Lord have mercy.