Tietoa mainostajalle ›

Mökkipeikko baarissa

0 No tags Permalink

Nyt on vanheneminen käsillä. Anteeksi sille ihanalle ystävälle, joka tätä lukee, mutta eilen tuli ekaa kertaa ehkä ikinä se kuuluisa ”onko pakko lähteä” -fiilis ennen kivoja bileitä. Koska emme ole sellaisia nykyaikaisia feidaajia*, menimme tietenkin kun oltiin luvattu (ja haluttiin tietenkin nähdä myös ihanaa ystävää ja sen kivaa uutta kotia), mutta täytyy myöntää että jalat oli aika tiukasti siellä mökin maaperällä, kun olisi jo pitänyt hypätä autoon. Neljä tuntia autossa, huonot yöunet ja krapulan vaara sekä lähes vuorokausi ilman lapsia tuntui melkein mahdottomalta vaatimukselta kun vaakakupin toisessa päässä oli mökkiremppaa (toistaiseksi kivaa), saunaa ja rauhallista iltaa lasten kanssa.

Hommaa ei helpottanut kyllä sekään, taaskaan, kun Ykkönen ilmoitti dramaattisesti, että se siis ”jätetään tänne ihan yksin”. No ei jätetty, mutta kyllä vähän morkkis tuli. Bileet oli tietty kyllä tosi kivat, ja olipahan hyvä että lähdettiin. Mutta sitten se vanheminen: matkalla baariin, joskus yhdeltä yöllä, ja ihan sopivassa mielentilassa, mietin vain miksi me siis mennään baariin? En oikeasti keksinyt miksi. (Tuleva käly huomautti myöhemmin fiksusti, että koska naapurit. Niin joo.) Perillä mietin hetken ihan tosissani, että mitä täällä kuuluisi tehdä, ja kun en keksinyt, menin vessaan. Siitä pääsikin sitten jonottelun kautta nopeasti kotiin, kun kuolema alkoi korjata.

Kaiken kaikkiaan paperilla täydellinen viikonloppu: Kavereita, aurinkoa, juhlia, mökkiä, rauhaa, bileitä, omaa aikaa ja suuria saavutuksia. Mutta tunnetasolla meni vähän dingdong; olisin oikeasti halunnut ehkä nähdä niitä lapsia vähän enemmän.

Siitä ajasta, mitä niiden ja uusien mökkinaapureiden kanssa vietin sain sentään räpsittyä muutamia kuvia hienolla uudella kännyllä. Tekstiä en sentään saanut sillä tehtyä koska *%#€#€ ja blogia ei pystynyt päivittää koska typerä WP. Noniin, siitä joskus myöhemmin, nyt maantietä, veden pintaa ja hevosia. Iloista viikkoa kaikille!

*Paitsi nyt tajusin, että feidattiin hyvän ystävän Ravintolapäivä ravintola. Anteeksi, ja menetys oli taatusti meidän. 
P.s. Mutsien Kymppiin viikko, IIK!

0 No tags Permalink

Comments are closed.