Tietoa mainostajalle ›

Niin lähellä, niin kaukana

0 No tags Permalink

Eräs nimeltä mainitsematon vauva *Kakkonen* on keksinyt pelleillä alle kahden tunnin sykleillä öisin. Kiva. Se siis selittää pienen hiljaisuuden täällä päässä. Jaksan ehkä tänään kirjoittaa vielä toisen jutun, kunnes sammun kuin teekkari kirjastossa, mutta siltä varalta etten jaksakaan: elo sujuu täällä paremmin ja paremmin (kaupunkiretki Lagunaan mm oli täysi success), vapaapäivä oli aivan hell yeah ja multa on sekä nahka että rahat palanu.

Reissua on nyt siis todella vähän (tj 4!) jäljellä, ja mulla alkaa olla jo yksi jalka ja nenänpääkin kodin puolella. Huomaan miettiväni niitä peijakkaan välikausihaalareita, neuvolakäyntejä, lainalyhennyksiä ja muita pakollisia arkeen laskeutumisia (Visa-laskua tosin en vielä halua miettiä). Samalla teen mielessäni listausta asioista, joita tulee ikävä. (Pyrin toki kyllä ostamaan koko Kalifornian mukaani, mutta tuohon yhteen uuteen matkalaukkuunkaan ei ihan kaikki mahdu). Kuitenkin ehkä vielä enemmän mietin, mitä kaikkea on jo nyt ikävä kotona odottavista asioista.

Ainakin nämä ovat alkaneet kummitella harhaisina hetkinä, joina luulen nukkuvani unissa:

  • Oma tuttu sänky, sekä aikuisille että lapsille
  • Ihana, raikas, juotavanmakuinen hanavesi
  • Öisin yli 1,5h pätkissä nukkuva vauva. Apua.
  • Oma keittiö
  • Tutut ruokatarvikkeet. Kuten riisi, joka valmistetaan keittämällä, eikä mikrossa.
  • Sohva, jossa voi pompiipompii!!
  • Suihku, jonka jälkeen hiukset on oikeasti puhtaat ja jokseenkin harjattavissa
  • Tuplarattaat
  • Vain kaksi lasta (tänään niitä oli muuten jo kuusi. Kolme esiteiniä ja kolme vauvaa. Yksi esiteineistä (ei edes sukulainen!) meinasi vähän lentää seinään kun yritti ”You can’t tell me what to do”. Yksi tiukka katse ja ”are you kidding me!?” onneksi riitti. Nulikat, prkl)
  • Leipominen, kitchen aid, hyvä leipä
  • Järkevä annoskoko. Kaikessa. Siis hoh hoh tätä.
  • Ja siitä seurauksena: Maha, joka ei näytä taas uudelta raskaudelta
  • Kävelyetäisyys kauppoihin, kahviloihin ja puistoihin
  • Oma tietokone
  • Vauvauinti, hesari, päiväkoti, arki
  • Pieni, sympaattinen, vihreä Helsinki

Toisaalta jään rajusti kaipaamaan teitä:

  • Sitä, ettei tarvitse koskaan miettiä ”pitäiskö ottaa takki”. Minä sydän lämpimät illat.
  • Aurinko ja lempeä kesätuuli. Minä sydän kuumat päivät.
  • Ranta ja sen aallot
  • Mikrossa valmistuva riisi, kolmessa minuutissa pöytään.
  • Kotiutuminen autolla talliin. Mikä helpotus siihen ainaiseen kamahelvettiin.
  • Snacksit. Miksi Suomesta saa vain sipsejä, nachoja ja pähkinöitä? Markkinarako!
  • Kaikkia lapsia rakastavat tuntemattomat ihmiset, jotka pysäyttävät karavaanimme nähdäkseen juuri meidän pallerot. Ja kertoakseen, että noin kauniin vauvan pitäisi mennä vauvanruokamainoksiin. Ja sitten kun kuulee sen kauniin vauvan iän, toteaa ”oh my god, he’s a little tank! Love it!”. Läski mikä läski.
  • Starbucksin kahvi
  • Ranch-kastike ja korianteri salaateissa. Hei näitä saa Suomestakin!
  • Kokolattiamatto, jossa vauvan on niin helppo olla. Kiitän tätä upouusista taidoista: se ryömii ja istuu. Toivottavasti ne riittää vakuuttamaan neuvoltädin hyvästä hoidosta, vaikka lapsi on ruskettunut, mustelmilla ja edelleen täysin vailla kiinteää ruokaa.
  • Olkkari heti keittiön vieressä
  • Cold Stone Creamery, Pinkberry, Jamba Juice, Jelly Beans, kunnon meksikolainen…nams.
  • Kolme pientä pellavapäätä <3
Toivon, että kummatkin listat auttavat mua kestämään sitä seuraavaa lentomatkahelvettiä. Onneksi se alkaa kivaan kellonaikaan, herätys 04.00 ja silleen.
p.s. uusia lukijoita taas tullut reilusti, kiitti moi ja tervetuloa!

Se liikkuu koko ajan, joka paikassa.
Ahh, kunnon salsaa. Ja margaritoja. Ahh.
Ihan vain muistutuksena. Sopivaa.
Palmuja ja aina sininen taivas.
Siis ihan aina.
0 No tags Permalink

Comments are closed.