Tietoa mainostajalle ›

Odotahan vain…kohta tulee jotain mahtavaa!

17 No tags Permalink

Hanna G kirjoitti hetki sitten hienon tekstin eräästä äitiskenen rasittavimmasta asiasta: ”odotahan vain, kun..” Kyllä te tiedätte, se maailman viljelemä ihana vertaistuki, jossa kaikki tuleva maalataan ihan jäätäväksi taisteluksi. Odotahan vain kun alkaa ne oikeat supistukset / kun aletaan tehdä hampaita / kun se lähtee liikkeelle / kun niitä on kaksi. Voi tsiisus sentään miten paljon sitä on itsekin saanut kuulla. Niin paljon, että jossain kohtaa aloin jo valmistella kaikki puheenvuoroni sitä varten. Että joo mä tiedän että sitten sitä vasta valvotaankin kun vauva syntyy, mut nyt nää yölliset pissatauot kuitenkin jo vähän ketuttaa.

On sitä itsekin välillä siihen sortumassa, tietysti. Kun yksivuotiaan äiti voivottelee, miten sotkuiseksi kämppä päivän aikana menee, näen silmissäni meidän kaksikon eilisen leikin, johon liittyi kaikki talouden petivaatteet ja sateenvarjot. Se meinaa niin helposti tulvahtaa esiin. Että voi kuule, tuo ei ole vielä mitään. Mutta on todella, todella, TODELLA tärkeää kansallisen mielenterveyden nimissä nielaista se tulevaisuuden kuva. Ihan joka kerta. Koska homman nimenä on vaiheet ja niihin kasvaminen. Se sinun vaiheesi näyttäytyy varmasti jälkikäteen katsottuna paljon vaikeammalta kuin se, jossa ”odotahan vain” -kommentin vastaanottava raukka nyt menee, mutta sinun ei kuulu sitä hänelle kertoa. Hänen on määrä saada se tietoonsa vasta kun hän on hieman kasvanut siihen, ja selviytynyt nykytilanteestaan (ja saanut nukkua siinä välissä).

Kenenkään ei pitäisi joutua kuulemaan kihomadoista ennen kuin niistä on ihan pakko kuulla. Sanonpa vaan.

Se mitä voimme näinä tulevaisuuden totuustorvina kertoa, on ne ihanat, hyvät asiat, joita on edessä. Niitä ei voi koskaan kertoa liikaa. Ne eivät kulu, eivät muutu tylsiksi, eivät vie pois terää siltä hetkeltä kun se odotettu tapahtuma sitten oikeasti on edessä. Hyvät ”odotahan vain” vinkit ovat osa unelmointia, äitityylillä.

Jaan tässä nyt alkuun muutaman, jota voit käyttää seuraavalla kerralla kun tuntuu siltä että tekisi mieli kertoa faktoja tulevaisuudesta. Listaan saa mielellään lisätä asioita!

Odotahan vain, kun nukut ensimmäisen kerran viisi tuntia tauotta. Mikään elämässä ei ole niin siistiä.
Odotahan vain, kun vauva ensimmäistä kertaa (tarkoituksella) katsoo sinua ja hymyilee leveästi.
Odotahan vain, kun pieni itkevä mytty nukahtaa sammakkoasentoon rinnallesi ja ymmärrät yhtäkkiä, että olet ihan oikeasti hänelle koko maailma.
Odotahan vain, kun vauvaa sanoo ensi kertaa äiti. Tai kakka, on sekin hieno eka sana.
Odotahan vain, kun se löytää jalkansa ja riemulla ei ole rajaa. Ensi kertaa juokseva lapsi on ikimuistoinen näky.
Odotahan vain, kun puhut ensimmäistä kertaa lapsesi kanssa puhelimessa. Superliikuttavaa, vaikka puhelun ymmärrettävyystaso onkin samaa luokka nakkikiskalta soitetun kännipuhelun kanssa.
Odotahan vain, kun lapsi ottaa ne ensimmäiset neljä polkaisua pyörällä ilman mitään tukea. Se tulee olemaan kaiken turhautumisen arvoista, teille kummallekin.
Odotahan vain, kun lapsi saa ensimmäisiä parhaita kavereita ja osaa ikävöidä heitä. 
Odotahan vain, kun lapsi ottaa pientä sisarustaan kädestä kiinni, ettei sitä jännittäisi uudessa paikassa. 
Odotahan vain, kun lapsi menee itse kouluun ensimmäistä kertaa. 
Odotahan vain, kun murrosikäinen löytää tavan kertoa sinulle huolistaan. 
Odotahan vain, kun lapsi muuttaa ensimmäiseen omaan kotiin ja tekee itselleen siellä hyvää ruokaa. 
Odotahan vain, kun saat taas olla täysin oman arkesi herra.
Odotahan vain, kun sinulle kerrotaan, että sukuun on tulossa uusi vauva. 
Odotahan vain, kun pääset itse kertomaan lapsellesi ”odotahan vain, kyllä se kohta helpottaa”. 
*****

Niin monta asiaa mitä odottaa, miten tässä malttaa enää elää?

17 No tags Permalink
17 Comments
  • Satu
    elokuu 6, 2016

    Aamen! Odota vaan kun se tekee fudispelissä ratkaisumaalin ja se sama äijäfutari kömpii illalla kainaloon ja pyytää tuutulaulua <3…

  • Valeäiti
    elokuu 6, 2016

    Eikä! Ihana ???

  • Anonyymi
    elokuu 6, 2016

    Kiitos ja aamen! Muistan niin elävästi, miten pahotin mieleni esikoisen ensimmäisen uhman aikaan tuttavan "eihän tuo oo mitään, ootahan vaan kun se on murrosiässä" -kommentista. Minä olin ihan aikuisten oikeesti ihan pihalla koko uhmasta ja se oli ihan ka-ma-laa! Sen jälkeen on tullu sekä esikoisen että myöhemmin syntyneen kuopuksenkin kanssa muitakin enemmän ja vähemmän vaikeita vaiheita eteen, mutta edelleenkään en muistele tuota vaihetta ilolla ja se nolauksen ja vähättelyn sävyttämä kommentti ei oo myöskään muuttunu vuosien kuluessa yhtään ymmärrettävämmäks. Minä en todellakaan ymmärrä miks kukaan haluaa olla toiselle äidille niin ilkeä. Toivon todella että oon pysyny silloisessa päätöksessäni olla koskaan puhumatta kenellekään niin.

    Oota vaan, kun sen uhman (ja niiden kaikkien seuraavien uhmien) keskellä keksit jonkun elämää ja arkea vähänkin helpottavan keinon tai tyylin ja saat taas hitusen järkeä yhteiseloon ja monia ihania ja rakkaita hetkiä lapsen kanssa. Se vasta tuntuukin hyvälle <3 .

  • Yksis
    elokuu 7, 2016

    Odotahan vain miten paljon kaikkea ihanaa mahtuu mukaan elämään… odota sitä ekaa ratsastusretkeä kahdestaan esikoisesi kanssa, sitä tunnetta kun saat jakaa oman rakkautesi. odota sitä hetkeä kun kaksikko opettaa sulle uuden taidon, kun mutsi ei kato oikein osaa… odotahan vain.

    Odota iltaa, ja sitä miten ihanaa on katsoa levollisesti nukkuvaa lasta. Odota sitä kun yöllä se haluaa tulla kainaloon nähtyään painajaisen, koska sinä, koska sinä olet maailman turvallisin paikka. Odotahan vaan…

  • Valeäiti
    elokuu 7, 2016

    Mä kans toivon niin paljon että saan pidettyä mölyt mahassani, oli se omien lasten murrosikä miten traumaattinen tahansa! Pitäisiköhän tässä alkaa vähän sanoa myös ihmisille vastaan? Et hei toi ei nyt tunnu kovin kivalta? Ehkä se vähän droppaa tunnelmaa…

  • Valeäiti
    elokuu 7, 2016

    ❤️❤️ No odotan!!

  • Hanna // 2 rumaa ja pari kaunista
    elokuu 7, 2016

    Näin !

  • Hanna // 2 rumaa ja pari kaunista
    elokuu 7, 2016

    Näin !

  • Saara
    elokuu 7, 2016

    Olipas tämä jälleen kerran hyvä teksti! Vitsi kun osaisikin kääntää asiat helposti positiiviseksi niissä negistelyyn lipsahtavissa keskusteluissa.

    Itsehän olen pari viime päivää lyönyt itseäni päähän kun vauvauutista kommentoin sanomalla "on se enemmän kivaa kuin kamalaa". Apua! Ei kukaan esikoistaan odottava halua kuulla muuta kuin "ihanaa! Onneksi olkoon!!".

    Etenkin, kun lapsellinen elämä on parasta, mitä tiedän.

  • Valeäiti
    elokuu 7, 2016

    Haha, tein IHAN saman joku aika sitten 😀 joku sanoi että on kai se enemmän kivaa kuin vaivalloista ja jäätiin oikein porukalla miettimään että hmm no on se, ehkä….kamalaa.

  • Valeäiti
    elokuu 7, 2016

    Kyl!

  • SanKari
    elokuu 7, 2016

    Ihana <3

    Mä jaksan olla kiitollinen äidistäni, joka jokaiseen käänteeseen muistuttaa, että lapset kasvaa. Meidän varmasti viimeinen (seitsemäs) tekee parhaillaan hampaitaan ja harjoittelee konttaamista, ensimmäinen puolestaan täyttää ihan just 14. Jaksan olla tän neljäntoista vuoden valvomisenkin jälkeen sitä mieltä, että odotahan vaan, kun kaksivuotias tarttuu sua kädestä, ja vie sut taas uuteen seikkailuun sanoen: "Äiti, tule!"

  • Valeäiti
    elokuu 7, 2016

    Siis toi "äiti tule" on niin ihanaa ja onneksi se jatkuu näköjään vielä viidennellä ikävuodellakin!

  • Anonyymi
    elokuu 7, 2016

    Hyvä postaus! Minulla on sekä yksönen että kaksoset, joten voit vain kuvitella… Toiset monikkoäidit ovat aika paha jengi myös, sieltä löytyy aika paljon sellaisia (suoraan sanottuna ehkä omaan rankkaan vauva-aikaansa katkeroituneita) joilla on kova tarve lytätä tulevat tai tuoreet monikkovanhemmat. Tulipas sanottua suoraan nyt tämä, mutta näin se on. Tähän "odota vaan" -juttuun voisi lisätä kyllä sellaisen tuttavien kauhistelun: "huhhuh, mahtaa teillä olla kamalan rankkaa kun on noin monta pientä", "huuhuh ai teille tulee kaksoset, olisipa itsellä järkytys kuulla odottavansa kaksosia.. no pian teillä ei sitten nukuta ollenkaan" jne jne. Sellainen päivittely/kauheiden skenaarioiden maalailu on vähän samantyyppistä.

  • Valeäiti
    elokuu 8, 2016

    Voi ei, mä olen ihan varmasti osallistunut tohon kaksoskauhisteluun. Ihan vain puhtaasti pelonsekaisesta kunnioituksesta!

  • Jenni Ekholm
    elokuu 8, 2016

    Juuri näin.Niin hyvin krjoitettu 🙂 Ihan tippa tuli silmään kun luin tuota positiivisten asioiden listaa. Äkkiä ne kasvaa isoiksi ja lentää pois pesästä. Äitini sanoo että koita nyt nauttia kun lapset on vielä pieniä ja murheet myös. Nauttaa yritän, vaikka se välillä hieman vaikeaa onkin 🙂

  • Valeäiti
    elokuu 8, 2016

    No onneksi ihan joka hetkestä ei ole pakko nauttia 😀 Mutta jos sen verran että tajuaa huomata ne hetket kun kaikki onkin sen pyykki-sotku-räkä-itku-kaaoksen keskellä yhtäkkiä tosi hyvin! Kiitos kommentista 🙂