Oppimisen ilo (ja sotku)

Kävi klassiset. Heti kun jostain kirjoittaa, se muuttuu. Edellisen pissakirjoituksen jälkeen on tapahtunut mullistavia käänteitä ja nyt toi jäbä on melkein kuiva. Viimeisen vuorokauden aikana on tapahtunut se ihmeellinen muutos, että se ilmottaa itse menevänsä pissalle ja sitten se oikeasti myös toteuttaa sen. Number two onkin sitten asia ihan erikseen, mutta ei mennä siihen. Voiton puolella kuitenkin! Se oppii!

No, tänään oli mullekin oppimisen päivä. 
Käytiin katoamassa Disney On Ice tänään (ihan kiva kasipuol, sanoisin). Ajettiin sinne suoraan Turusta, Kakkosella vaipat tietysti. Perillä Areenalla kokeilin kepillä jäätä ja tokaisin kevyesti Kakkoselle: ”tule, mennään pissalle”. 
Pudistelin päätä ihmeissäni kun se totteli ja käveli itse vessalle. Vedettiin housut pois ja istuttiin pöntölle, potan puutteessa. Siihen se istui, noin vain! Kysyin vielä että ”onhan hyvä asento?” ja hän nyökytteli ylpeydestä soikeana. 
Pönttö lorisi ja me hurattiin, ootpa jo iso! Osaat käydä jo pöntöllä! Hyvä Kakkoneeeeen! 
Minuuttia myöhemmin olin oppinut kolme asiaa:
– ne todella oppii kuivaksi itse sitten kun sen aika on.
– älä ikinä usko kaksivuotiaan sanaan.
– pojilla on pippeli.
Tämä oli tarina siitä miten Kakkonen oppii kuivaksi, ja siitä miten se katseli ekan vartin jääshowta munasillaan ja siitä miten Insinööri kipitti takaisin autolle uusia housuja hakemaan.