Se oikea lottovoitto

Meille kävi tänä viikonloppuna kaksi lottovoittoa. Ensin Kakkonen keksi ehdottaa, että haluaisi mennä Mukkilaan. Yhtä puhelinsoittoa ja paria tuntia myöhemmin vilkutettiin lapsille moikat heidän matkatessa Mummun ja Ukin autolla kohti Mukkilaa ja siirryttiin itse lenkin kautta lähikuppilaan kaljoittelemaan. Aamulla kierrettiin rauhassa pitkään odottaneet ostokset läpi ja suunnattiin vasta illansuussa Lahteen lasten seuraan.

Seurasi toinen jättipotti. Bongasin Instasta, että ihana Anna Puu oli esiintymässä samana iltana Lahessa, ihan siinä lähellä! Maailman parhaat lastenvahdit ehdotti heti että menkää vain, täällähän nämä lapset pärjää. Vaan tästäpä seurasi vakava keskustelu.

”Äiti”
”Niin?” 
”Monelta se keikka alkaa?”
”Yhdeksältä vasta” 
”No mutta nyt kun tässä on ollut kaikkea muutakin erikoista niin ei kai haittaa jos meidän nukkumaanmenoaika menee yli?”
”…ai haluaisit tulla mukaan?” 
”Niin.”
”Ei se kulta onnistu, se on K-18.” 
”…”
”Äiti.” 
”No?” 
”Mä en haluaisi että te menisitte sinne keikalle” 
”Miksi et, sehän on vasta silloin kun te olette jo menossa nukkumaan?” 
”Mutta silti. Kun te olitte jo niin paljon poissa. En haluaisi että meette taas”. 

Höpö höpö, kai mennään silti, ollaanhan tässä koko viikko oltu ihan vierekkäin, ajattelin mielessäni. Ykkösen kiivetessä hiljaa syliin mietin uudestaan. Anna on niin menestynyt artisti, että meille tulee vielä monta mahdollisuutta mennä keikalle. Mutta Ykkönen täyttää tiistaina kuusi. Aavistan jo nyt että mun läsnäoloa ei enää pitkään kaivata näin selvästi, näin kipeästi.

Lähtölaskenta pois pikkulapsiajasta on alkanut. Nämä hetket on niitä oikeita lottopotteja, enkä hevillä niistä luovu. Anteeksi Anna, mutta tänään voiton vei tämä pienempi vaalea kaunotar. Ensi kerralla tulen varmasti, ehkä pienen lottopottini kanssa jos oikein hyvä tsägä käy.