”Älä koske siihen”
”Laita ovi kiinni”
”Anna se mitta takaisin. Nyt heti”
”Mä tiedän että sä haluut mutta se on liisteriä”
”No mikä nyt harmittaa?”
”aaaaarrrgh mä lähden kohta yksin kaupunkiin!!”
”…äiti saanko mä tulla sun kanssa sinne kauppaan?”
Tässä kohtaa tajusin käyväni hieman ylikierroksilla ja siirsin meidät ulos. Pois remontin keskeltä, sillä siellä tapettien keskellä harmitti ihan kaikkia.
Äitiä, joka ei saanut tapetoida, vaan joutui vahtimaan lapsia sormi paketissa. Lapsia, jotka ei saanut piirtää tapettiin, hakata saksilla tai syödä liisteriä. Varmaan myös tapetoijia, joiden työvälineet oli jatkuvasti suussa tai muuten vaarassa.
Joten olemme ulkona hyttysten ruokina. Kakkonen pääsi vaunukävelylle powered by Insinööri, minä ja Ykkönen keinuun. Toiselle napattiin sisältä mukaan pieni pala tapettia ja kynä, toiselle kännykkä.
Ja niin kuin tanssi matka käy.