Tammihaasteen toinen viikko käynnistyy. Alkaa vähän kuumottaa, kuvittelen ihmisen odottavan omaa vuoroaan ja ihmettelevän miksei sitä näy (mikä Ihmeellinen vainoharhaisuuden ja itsestään liikoja kuvittelemisen yhtäaikainen kliimaksi!) Ja keksinkö enää uusia tapoja sanoa että tyypit on mahtavia? Sanonko vaan lopussa FB päivityksessä että Maija oot ihana? Mitä jos en käytä tasaveroisen ylistäviä sanoja ja pitkiä sepustuksia kaikista?
Ylianalysointia, sanotte siellä nyt, mutta ei, ette vain tunne minua. Voin tehdä mistä tahansa asiasta ongelman ja juuri minua koskevan suuren vastoinkäymisen, jonka myötä muut eivät enää tykkää minusta.
No, fuck it, annetaan palaa vaan, minä kun kuitenkin tykkään muista ja kerron siitä nyt just sitten sillä tavalla ja niin pitkään kuin huvittaa. Tänään yllätän takavasemmalta ja kerron taas työkaverista – Sinistä.
Sini on meidän toimistomme sydän, keuhkot ja hauikset. Sini hoitaa tilat, bileet, laskut, postit, lahjat, kampaukset, tyylivinkit, juorut (vain minulle, tietysti) ja aivan takuuvarmasti 165 todella veemäistä muuta tehtävää, joista mulla ei ole aavistustakaan (paitsi mun oman kululaskun läpikäynti. Sori). Mun tietääkseni Sini on vain aina iloinen ja aina valmis auttamaan.
Sini Sabotage (…Sympatage?) olet aivan ihastuttava nuori neiti kauniin ihosi ja valloittavan olemuksesi kanssa! Arvostan tosi paljon sitä että tulet aina hymy huulilla vastaan, kun hipsit varta vasten kertomaan mulle jonkun yksityiskohtaisen huomion mun päivän vaatteista, ja vielä enemmän sitä että tulet kuiskaamaan just mulle että keittiössä on nyt karkkia. Tunnet todella tien mun sydämeen.
Ps. Just tollaisia tarjoiluja se voisi järkätä mutta nämä kuvan herkut olivat ihan Turun kuningattaren bileistä.