Sisäinen äiti

Banaania ja paahtoleipää. Ei noin pieni kuitenkaan jaffaa vielä juo? 

Anna yötä vasten kuumelääkettä, helpompi nukkua. 

Kunhan vähän joisi, mutta ei liikaa kerralla. Jos pysyy hetkenkin sisällä, saa siitä vähän nestettä. 

Saa syödä mitä vaan, mikä menee alas. 

Kuumeen näkee silmistä. Jos nenä valuu, ei ole kuumetta.

Jos jaksaa leikkiä, menee hyvin.

Anna vaan nukkua niin paljon kuin haluaa.  Normaalirytmillä ei väliä.

Lapset sairastaa nopeasti.

Viimeisen seitsemän viikon sisällä Ykkösellä on ollut vauvarokko, RSV, keuhkokuume, korvatulehdus, RSV, oksennustauti. Näiden ihanien päivien aikana olen havainnut yhden hämmästyttävän piirteen itsessäni: Sen sijaan että panikoisin (no okei välillä, mutta aika vähän), kuulen sisältäni yhtäkkiä tutun äänen, joka kertoo minulle miten lasten taudit tulee hoitaa. Oma äitihän se siellä. On se kumma, miten vuosien saatossa sadelleet neuvot on kuitenkin jääneet päähän, vaikka ikuinen murrosikäinen aina vastasi (ja vastaa) ”joo joo”.

Ja mikä siinä on että edelleen, kypsän varhaiskeski-iän lähestyessä, itse sairastuessaan ajattelee melkein ensimmäisenä paahtoleipää edamilla ja voilla, ja soittaa äidille?

Tattis Suvi-Matti.