Sisältöä elämään

Tänään tapahtunutta:

Lasinen pöytälamppu kiskaistu vauvan päälle, by vauva. Vauva selvisi, lamppu ei.

Yksi kappale pullaa on levitetty ympäri olohuoneen lattiaa.

Pullan muututtua atomeiksi sohvalle ja minun päälle olkkarin lattialle huomaan myös koko lipaston levyisen mansikkakädenjäljen.

Kakkonen on ollut tosi pitkään tyytyväinen, kivaa! Tyytyväisyys loppuu, kun kaivan sen suusta puolet pahvilaatikosta.

Siitä kahden minuutin päästä Ykkönen nostaa potan sisältä pullan, ja jatkaa sen syömistä. Jälkikäteen huomaamme että siellä potassa oli myös pissat.

Tästä ihan vain hetken päästä Kakkonen onkin taas vetänyt kakkoset housuun. Eikun ei, se menikin vähän ohi. Matossa 3-4 (vai onko sittenkään?) kakkatahraa, epäilyttävät pullanmurut muuttuivat juuri vieläkin arveluttavimmiksi.

Kakkaa siivotessamme Kakkonen pissaa alleen, tai siis matolle. Kahdesti.

Seison vessassa pissaisen pyyhkeen kanssa, kakkaa todennäköisesti ”saunanpuhtailla” käsivarsillani, ja kuulen kuinka Kakkonen alkaa itkeä lohduttomasti, arvatenkin maahan lyömän siskon ansiosta.

Puuskahdan Insinöörille jotain ”voi elämä”:n suuntaista, ja se vastaa: ”jotenkin ihanaa kun näistä tulee tätä sisältöä elämään. Eikö olekin mahtavaa?”.

Haen viinilasini.