Heräsin aamulla siili kurkussa ja pato nenässä. Sairaspäivät on kuitenkin duunareita ja luusereita varten, joten mars ylös ja puuronkeittoon.
Aamiaisen jälkeen harjoiteltiin potalla istumista ja ilman vaippaa hengailua, saldona pari pissaa oikeaan paikkaan ja nolla väärään.
Antti Tuiskusta huolimatta puin itseni ja lapset tanakasti, ripustin toisen sellaiseen lapsentappajaan roikkumaan takkini alle ja toisen istutin pulkkaan. Tein hetken lumitöitä ja sain ulko-oven kiinnikin perässämme.
 |
| Illalla lumitöitä joutui tekemään jo joku muukin. Kuva meidän ulko-ovesta sisältä katsottuna. |
Kävimme jumpat, leikimme, söimme pullat ja selviydyimme vielä kotiinkin. Pulkkamäen kautta.
Iltapäivällä ostin yhdeltä istumalta, vauva rinnalla, puolet joululahjoista.
Sitten kävin hierojalla – jonka jouduin ensin päästämään ulkokautta ulos postiluukun kautta käydyn pelastuskeskustelun ja avainten toimittamisen jälkeen. Oli ovi turvonnu Antin pelossa kiinni. Se hieronta sattui muuten ihan perkeleesti, mutta teki todella eetvarttia.
Kotona teimme Ruokatorstaista, tuosta maailman pelottavimmasta ruokakirjasta, kalamureketta. Oli ihan sikkehyvää. Juotiin myös vähän viiniä, kun hieroja muistutti että tänään pitää juoda paljon.
Illalla nukutimme (tai siis Insinööri nukutti) kaksi lasta yhteen pienen pieneen huoneeseen.
Lopulta vietimme neljään pekkaan laatuaikaa – Insinööri, viskibassoksi muuttunut vaimonsa, loput viinistä ja Netflix.
Tämä päivä oli kaikkien Kalapäivien äiti, täynnä sissitekoja.
P.s. Stay tuned kaikkien aikojen kamalimman yön raportoinnissa. Eihän ne voi nukkua siellä hyvin koko yötä…
P.p.s Siskoni on luvannut synnyttää mulle tänään vielä kummitytön. Aika hiljaista on. Sillä on menny viikot sekaisin.