Tietoa mainostajalle ›

Sydän vähän kallellaan

Lähtiköhän se jo koulusta? Onko suojatien kohdalla tänään auto? Katsooko autoilija tietä vai Facebookia?

Miksei se vastaa? Onhan se kotona kun avaan oven?

valeäiti huolia

Minnehän ne meni leikkimään? Ikkunoista ei näy mitään.

Siellä on jo tosi pimeääkin. Kuinka monta minuuttia siitä on kun ovi pamahti kiinni? Löytyyhän sen pihalta kun menen hakemaan?

valeäiti huolia

Meidän pienet ovat kasvaneet ihan liian nopeasti viime aikoina, en oikein tahdo pysyä perässä. Ykkönen on kulkenut nyt viikon tai kaksi itse koulusta kotiin, kotoa kouluun. Kaikki on sovittu, harjoiteltu ja turvalliseksi havaittu. Joka päivä kello 13.22. tulee puhelu. Äiti voinko mä lähteä tänään yksin kotiin?

Katson kännykästä onko hän jo perillä. Kotimatka kestää yli puoli tuntia, vaikka matkaa on vain reilu kilsa. Hän rakastaa kävellä hitaasti, ihan omaa tahtia.

Minä rakastan häntä ja olen joka päivä sydän vähän kallellaan.

valeäiti blogi

Kakkonen on alkanut liikkua enemmän kavereiden kanssa ulkona. Joku tulee pimpottamaan ovikelloa, eteisessä kahisee hetken, sitten kuuluu reipas moikka! ja ovi pamahtaa kiinni. Rappukäytävässä kaikuu vielä hetken kikatus ja höpötys, sitten hiljenee. Lasken minuutteja, joskus vähän unohdan. Muistan sitten paniikissa miettiä mihin ne meni ja mitä ne tekee.

Hän rakastaa leikkiä ulkona kavereidensa kanssa, joskus yksinkin.

Minä rakastan häntä ja olen joka päivä sydän vähän kallellaan.

valeäiti huoli

Vanhemman huoli on ihan omaa sarjaansa. Mikään muu kokemani tunne ei kosketa yhtä syvältä, revi yhtä hajalle. Se tuntuu väärältä ja vaisto huutaa että tämä huoli pitää poistaa, miten minä annoinkin tämän tapahtua. Miksi päästin heidät lähtemään, miksi annoin mennä siihen keinuun? Toisille huolille ei voi mitään eikä niitä voi ennustaa. Useimpien huolien on pakko antaa tulla ja olla, ei niitä voi poistaa.

Epävarman vieraan kanssa on opittava elämään alusta alkaen.

Syntyykö hän terveenä, saako hän syötyä, osaanko hoitaa vauvaa, oppiiko ajallaan, pärjääkö päiväkodissa, laskeeko kuume, kulkeeko henki, kiusaako joku, kiusaako hän, pääseekö kotiin turvassa, eihän mene rakennustyömaalle.

Onko nämä kaverit hyviä, polttavatko tupakkaa, jääkö yksin, tuleeko raskaaksi tai loukkaako itsensä rinteessä, pyörällä, jonkun kyydissä.

valeäiti blogi

Ensin huolena olemme me ja meidän taitomme, sitten he ja heidän taitonsa. Luottamus on kaikkiin suuntiin pienessä testissä joka päivä, syntymästä hamaan tulevaisuuteen.

On se huoli toisaalta hienokin tunne. Se kertoo, että elämässä on jotain todella kaunista ja arvokasta. Se rakas paketti on sinulle niin merkityksellinen, että sen rikkoutuminen saisi sinutkin rikki. Lähetät maailmaan hauraimmman, tärkeimmän, kaikkesi ja toivot että maailma on sille hyvä.

Minun tehtäväni on vahvistaa sitä tärkeintä pakettia ja uskoa että hän osaa tehdä matkastaan hyvän.

Tänään on kaikki hyvin, minä tiedän
sä tulit käymään vaan
On silti mulla takiasi aina
sydän vähän kallellaan
sydän vähän kallellaan

 

10 Comments
  • Tarja
    marraskuu 14, 2017

    Sinä ihana nainen: olen vähän surullisella mielellä muutenkin, niin kylläpä nyt itkettää <3 Sisäistän kaiken, mitä kirjoitit. En tiedä, loppuuko tämä koskaan.

    Anoppini menehtyi juuri 91-vuotiaana. Hän oli loppuun saakka huolissaan niin lapsistaan kuin lapsenlapsistaan. Ehkä vähän liiankin, vaan mikäpä minä olen sanomaan… Melkoiseen valtamereen sitä itsensä heittää äitiyden myötä 🙂

    • Valeäiti
      marraskuu 14, 2017

      En mä usko että se loppuu koskaan, mutta kyllä siihen joka vuosi vähän paremmin oppii. ja onneksi nämä lapset on niin fiksuja että niitä voi ottaa kanssa-huolehtijaksi! 🙂

  • Ainooo
    marraskuu 14, 2017

    Niisk, pyyhin silmiä junassa.
    Muistelenkohan oikein, että teidän juniori on tasan samana päivänä syntynyt kuin meidän esikoinen… Äidin onneksi ei vielä liiku itsekseen ulkona, mitä nyt toki menee edeltä pihalle ja omassa pihassa on välillä itsekseen. Mutta naapureissa ei toistaiseksi ole kavereita kutsumassa ulos. Melkoinen totuttelu on edessä, kun se hetki koittaa, argh!

    • Valeäiti
      marraskuu 14, 2017

      On kyllä totuttelemista! Samaan aikaan hirveän ylpeä pienestä isosta ❤️ on tämä kummaa hommaa 😀

  • Anni
    marraskuu 14, 2017

    Tänään mäkin lähdin vähän aiemmin töistä, pitkästä aikaa vastaan, näkemään miten ”iso tyyppi” kulkeekaan nykyään kotiin. Hyvin näytti sujuvan, ajoin jonkin matkan päässä taaempana, muka huoletonna katsellen häntä kavereineen. Se yksi risteys on yhä hirveä – perävaunullinen rekka kulki juuri ohitse siinä, missä suojatie päättyy ja jatkuu hieman epämääräisesti pyörätienä – epämääräisesti siksi, että heti suojatien jälkeen parin metrin matkalta puuttuu pyörätie, varsinaista kaistaa ei ole, siinä herkästi ajautuu vähän kuin autojen ajotielle, kunnes reunakivetys kertoo, että tässä, tässä erottuu pyörätie, tässä autotie. Löytääkö lapsi aina kaistan? Nytkin oli vaan puoli metriä sen oman muka ison tyypin kevyttoppatakinhihasta siihen tonnisen valtavaan rekkaan.

    Joskus mietin niinkin hurjia, että olisi syytä itse elää 110-vuotiaaksi, jotta voisi huolehtia, että omat lapset saa kuolla hyvien tyyppien ympäröiminä. Kun lähtee ensin, ei voi enää vaikuttaa. Toisaalta, täytyy vaan toivoa että menee hyvin sittenkin.

    • Valeäiti
      marraskuu 14, 2017

      Voi ei, saan niin kiinni tuosta hassusta ajatuksesta, että haluaisi itse aina olla paikalla varmistamassa et kaikki menee hyvin 🙂 on tämä ihmeellinen homma tämä vanhemmuus!

  • Nina Mäki
    marraskuu 15, 2017

    Moi! Ohi aiheen mutta pliis! Saisiko tänne historiapalkin näkyviin? Eli siis arkisto, josta näkisi kaikki vanhat kirjoitukset. Kiitos.

    • Valeäiti
      marraskuu 15, 2017

      Moi! Saisi! Tämä toive on nyt niin moneen kertaan tullut että laitan työn alle 🙂 menee pari viikkoa, ilmoitan heti kun on saatavilla!

      • Nina Mäki
        marraskuu 23, 2017

        Suurkiitos! 😊 mä oon sun tosifani ja tykkään lukea niitä vanhempia postauksia aina silloin tällöin. Mun lapsi on 2v4kk ja toinen syntyy toukokuussa niin ne vanhemmat tekstit on mulle ajankohtaisia. Loppuun vielä kehuja, kun tykkään sun tavasta kirjoittaa hauskasti ja sarkastisesti! Se on huippua. Harva osaa sen taidon. Keep up the good work!

        • Valeäiti
          marraskuu 23, 2017

          Ihana sinä, kiitos! Mä koitan saada tämän tiimin työlistalle pian : )

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.