Ylläolevan kommentin kuulen hämmentävän usein vieraiden suusta, vaikka tälläinen Valeäiti olenkin. Tähän on syynsä. Tylsyys ja lievä neuroottisuus. Tylsyyttä hoidan sillä että nostelen päivän aikana siirtyneitä tavaroita jatkuvasti paikalleen, neuroottisuus pitää huolen siitä että jos olen jo siivouksen aloittanut, en pysty lopettamaan ennen kuin kaikki tavarat on paikallaan (tai synnytän). Maaritin sanoin: liikettä ei voi pysäyttää.
Mutta ennen kaikkea siisteyteen vaikuttaa se että hengailen himassa ällöttävän suuren osan päivästä. Ja musta täällä on kivempi hengata niin että mahtuu esim istumaan sohvalle, eikä tarvitse kiivetä Mt. Pyykin ohi ja yli. Sitäkin on toki nähty, Ykkösen kummisetä mm. huomautti kerran ettei hänellä ole mikään pakollinen tarve nostella pinkkejä pitsipöksyjä lattialta kylään tullessaan. Hmph sanon minä. Ottakaa itse alkuraskauden väsymyksessä yllätysvieraita illalla vastaan. Yleensä tilanne on kuitenkin päinvastainen, eilisetkin (yllätys)vieraat voi todistaa saaneensa ihan martan itse leipomat pullakahvit siistissä keittiössä.
Meillä siis on useimmiten suhteellisen siistiä. Mutta hahaa, tässäpä tuleekin oleellinen juttu: täällä on vain harvoin puhdasta. Pölyjen pyyhkiminen, imurointi, peilien yms kiillotus ja lattioiden moppaaminen on jostain syystä Todella Suuri Asia, joka jää meiltä aina vain tekemättä. Vielä dink-aikana meillä oli joka maanantai siivouspäivä, ja noin 50 neliön pikkuyksiössämme se menikin varsin kivuttomasti, vain pienellä nalkutuksella. Nyt kun siivouspinta-ala on lähes kaksinkertainen, natsittaminen innostus on jotenkin vähän lopahtanut. Etenkin kun on tämä lapsiperhearki ja kaikkea. Siivouspäivästä on pikkuhiljaa muodostumassa siivouskuukausi (en muista just nyt onko helmikuu hoidettu). Tosin nykyään neuroositkin on antaneet hieman periksi, joten siivousta hoidetaan myös osissa, eikä vain ”kerralla kaikki” tyylillä, jossa myös työjärjestyksellä on väliä (pölyt, peilit, imurointi, vessa, moppaus. Kiinnosti kuitenkin). Saattaa siis olla että imuria on vilauteltu täällä lähiviikkoinakin, muutenkin kuin Ykkösen rikkomien lasiesineiden ympärillä.
Nyt kuitenkin alkaa vähän omatunto kolkuttaa: juuri äsken tossa käytävällä käveli vastaan vessasta karannut elukka, sellainen hopeatyyppi. Yritti vissiin vihjailla että olisi aika siivota. Katselin siinä hetken kun se eksyi lattialla pörrääviin pölypalloihin, ja mietin itsekseni pitäisiköhän tähän asiaan tehdä jokin muutos. Ainoa idea toistaiseksi on lyödä koko homma Insinöörin vastuuksi. Olen kuullut että vastuun lisääminen tuo työntekijälle lisämotivaatiota. Joten ehkä jos koko homma olisi Insinöörin vastuualuetta, se hoitaisi sen ylpeydellä ja tarkkuudella, jonka vain DI osaa? Tai sitten se tajuaisi nopeasti kaivaa kuvetta ja hoitaa tänne jonkun hyvän vakisiivoojan. Kaikki käy mulle, kunhan ei tarvitsisi aamutuimaan tapella elintilasta ötököiden kanssa.