Huhheijaa mikä kuukausi. Yhtäaikaa duunikiireitä, podcast-kriisejä ja talon kannalta tärkeimpiä päätöksiä. Ikkunan karmit. Ne hemmetin karmit. Niiden sisällä päin näkyvä väri pitäisi valita, vaikka ei millään pysty ymmärtämään miltä koko talo tulee sisältä näyttämään. Ja jokainen väri maksaa erikseen, tietysti. Vellomme tässä(kin) päätöksessä viikkoja kunnes aika loppuu ja päätämme: Mustat. Turvalliset mustat.
Piirrätämme talotoimittajan lähettämät tarkistuskuvat (= lupakuvat heidän toimitukseensa uudelleen piirettyinä) useaan otteeseen uusiksi. Insinööri tihrustaa yö toisensa jälkeen kuvia ja spottaa ongelmia: luukku väärässä päässä taloa, välipohjasta on lähtenyt senttejä, huonekorkeus on tipahtanut. Kuin massiivinen ”etsi viisi virhettä” -peli, jonka lopputuloksen kanssa on elettävä. Lopulta saadaan kuitenkin kaikki palaset kohdilleen.
Huhtikuussa tavataan myös 32 keittiötoimittajaa (Ai eikö? Siltä se tuntui.) eikä päästä, yllättäen, mihinkään päätöksiin. Lupaavalta kuitenkin näyttää, ehkä vielä jonain päivänä meillä on keittiö! Meanwhile: naapuriin nousee kahdessa päivässä talo. Kyllä näyttää muuten elementtirakentajan projekti vähän erilaiselta!
Se naapurin talon nousemista edeltänyt louhiminen otti muuten vähän myös meidän tontista pois. Ei voi mitään, tälläistä tämä on. Nyt on kaunis tukimuuri. Kauhulla odotamme omaa louhintavuoroamme.
Tapahtuu tässä kuussa muutakin kuin vaikeita (tekemättä jätettyjä) päätöksiä. Isoin, kaunein ja hienoin: SAIMME RAKENNUSLUVAN! Oujeeeeeeee!!!! Sen kauniin lapun lisäksi saamme monta muutakin tärkeää asiaa tehtyä: valitaan LVIS-urakoitsija, päätetään rakennesuunnittelija, kaadetaan puut tontilta noin tunti luvan saannin jälkeen, ja rapsutellaan (Insinööri rapsuttaa) ties kuinka monena kauniina räntäiltana kalliota tontilta esiin. Tehdään alustavat pihapäätökset ja saamme lopulta talotoimittajan kanssa kaiken viittä vaille valmiiksi projektin aloitusta varten. Ykkösen koulupaikka varmistuu ja kavereita löytyy edelleen lisää.
Tästä tulee hienoa!