Tietoa mainostajalle ›

Hyvin suunniteltu on puoliksi turhaa

11 No tags Permalink

Olen perinyt isältäni suunnittelemisen jalon taidon. Siis ihan ultrahypermonimutkaisten suunnitelmien tekemisen taidon. Siihen liittyy yleensä paljon logistiikkaa ja erilaisia paikkojen kutsumista pisteiksi.

Tyypillisimmin nämä suunnitelmat syntyvät myöhään illalla ja niiden luomiseen liittyy monen monta puhelua. Niihin saattaa helpostikin myös liittyä ihan vaikka sellaisia melko tuntemattomiakin ihmisiä.

Poimitte sen venemekaanikko Jesperin teidän autolla pisteestä A, jätätte veneelle auton ja lähdette sitten mun autolla pisteeseen B. Matti ajaa teidän auton pisteeseen C, te otatte junan ja tavataan sitten kaikki pisteessä D klo 18.37 niin ehditään seitsemän lauttaan. 

Olen saattanut kerran tälläisen suunnitelman seurauksena viettää aika monta tuntia yksin Turun linja-autoasemalla. 9-vuotiaana.

No mutta.

Joskus käy kuitenkin niin että nämä hienot suunnitelmat tippuvat kuin itsestään käteen.

Ostimme jokin aika sitten lastensängyn uuteen kotiin. Sänky ei nykyiseen kotiin mahdu, joten aioimme tuoda sen Lahteen Insinöörin vanhemmille säilöön. Ainoa ongelma oli se, ettei sänky mahdu meidän autoon muuten kuin takapenkki käännettynä, eli tyhjänä tyypeistä. Kenenkään ei ole oikein tehnyt mieli ajella muuten vain Lahteen ja takaisin, joten siinä se on sitten olkkarin seinää vasten nojaillut nyt hyvän tovin.

Perjantaina Insinöörin vanhemmat tulivat tontille nostamaan maljan Insinöörin synttäreiden kunniaksi.

Päässäni välähti – suuret suunnitelmat naksahtivat kuin itsestään paikoilleen.

Hei mitä jos te ottaisitte lapset kyytiinne istuimineen ja veisitte ne Lahteen? Me voitaisiin juhlia täällä synttäreitä ja tulla sitten huomenna sen sängyn kanssa perässä, saataisiin se vihdoinkin sinne tuotua? No tietysti, hyvä idea!

Miten nautinnollista ratkaista tämä! Ainakin kolme kärpästä yhdellä iskulla: treffi-ilta, lapsille Mukkila-aikaa ja sänky vihdoin oikeaan paikkaansa.

Kaikki meni ihan suunnitelman mukaan, tietysti. Käytiin syömässä, lapset lähti onneissaan Mukkilaan ja me kotiin katsomaan Vain Elämäätä. Juotiin olutta, syötiin karkkia ja nukuttiin pitkään seuraavana aamuna. Käytiin salilla yhdessä, käväistiin tontilla ja mentiin sushin kautta vähän vielä kaupoille (siis Giganttiin vertailemaan lamppujen kelvineitä).

Iltaa vasten ajeltiin Lahteen. Torkahdin etupenkille, niin kuin aina. Heräsin vallan tokkurassa melkein perillä. Ajaminen se on aina niin rankkaa.

Ei oo totta, Insinööri parahti, kun noustiin oikeasta liittymästä ylös. Tiedätkö mitä me unohdettiin? Mietin äkkiä läpi. Huomisten synttärijuhlien lahja on mukana, lapsille vaihtovaatteet ja meille yökamat. Mitäs nyt?

Katso takapenkille, Insinööri vinkkasi. Katsoin. Ei siellä mitään näkynyt. Tyhjä penkki vain.

ILMAN SITÄ SAATANAN SÄNKYÄ.

Siellä se nyt sitten nojailee olkkarin seinää vasten. Pisteessä A.

11 No tags Permalink
11 Comments
  • anna-liisa
    syyskuu 9, 2017

    Ahhahhahhahhaa! No mutta; jäi niitä kärpäsiä sentään ne kolme :D!

    • Valeäiti
      syyskuu 9, 2017

      Kyllä kyllä! Iskujakin vain viisitoista! 😂

  • Tarja
    syyskuu 10, 2017

    Niin tuttua, niin tuttua 😀 Ei sitä nyt KAIKKEA pysty muistamaan, äitikään…

    • Valeäiti
      syyskuu 10, 2017

      No ei voi, ei! Syytin asiasta silti Insinööriä. Täytyihän sen jotenkin olla sen syy.

      • Tarja
        syyskuu 10, 2017

        Totta kai se oli! 😀 😀 Ei varmaan keskittynyt tarpeeksi, että olis muistanut edes muistuttaa asiasta.

        • Valeäiti
          syyskuu 10, 2017

          no nimenomaan!

  • P.
    syyskuu 10, 2017

    Kiitos päivän piristyksestä! Itse olen niin pedantti luonne, että jopa toivoisin tuollaista joskus tapahtuvan minullekin.

    • Valeäiti
      syyskuu 10, 2017

      Haha, ymmärrän! oli se mullekin ihan raikas käänne 🙂

  • Katja
    syyskuu 10, 2017

    Aikkauhee. Vois tapahtuu mulle. Mä kuulun tähän ”vahigossa hyvä tulee” -improvisaatiokerhoon. About samalla prosentilla onnistutaan insinöörin kanssa.

    • Valeäiti
      syyskuu 10, 2017

      Se on hyvä kerho! Miten sen jäseneksi pääsee?

  • Kolmen äiti
    syyskuu 12, 2017

    Tää oli huippu!