Isoa hupia isolla rahalla

”Joskus kun on tolla tavalla paha mieli, eikä osaa oikein kertoa mikä vaivaa, se johtuu väsymyksestä. Silloin väsynyt keho laittaa mielen näkemään kaiken ihan mustana, vaikka oikeasti ei ole mitään vialla. Niin että kultaseni, usko kun lupaan: Jos nyt vaan nukahdat niin huomenna on ihan varmasti parempi mieli”. 

Jos olisin fiksu, kuuntelisin nyt tyttärelleni juuri antamaa neuvoa. Mene nainen nukkumaan äläkä marise internetiin. Mutta kun. Kun Iittiin oli kerääntynyt kaikki Suomen pilvet samaan aikaan kun jokainen muu ihminen maan päällä laittoi someen ihania kesäkuvia ja sitä saatanan ruisrockia. Kun meidän koti on täynnä hiekkaa kun vasta (viikko sitten) siivosin. Kun täällä on niin kuuma. Okei, kaikki saattaa johtua myös siitä että sisällä on liian kuuma. Kun Ykkönen putosi uuden vastasaadun (blogisaadun) bOblesin päältä ja itki sen jälkeen vartin vaikkei mihinkään sattunut. Kun maanpohjamittari ei ollutkaan tsekannut koko tonttia. Kun en ole saanut blogia edes auki moneen päivään. Kun kamat haisee mökiltä (homeelta). Kun kahdeksan vuotta harkittu, vihdoin alesta sadepäissään ostettu huppari menikin kuivuriin ja nyt sekin on saatana pilalla. Kun seuraavat kahdeksan vuotta menen siis hupparissa, joka näyttää kahdestakin kohtaa pimpiltä. Kun nukutin lapsia kesken hyvän pakkausflown ja nyt en enää jaksa tehdä sitä loppuun. Kun on koko huominenkin sitten pilalla.

Ja ennen kaikkea, kun menin ja käytin Lintsillä turhaan 47€. Ai miksi, kysytte? Samaa kysyn minäkin. Katsokaas kun Lintsi otti ja muutti vähän hinnoittelujaan tuossa pari vuotta sitten. Muutos oli tavallaan hieno: alueelle pääsee nyt ilmaiseksi ja lapsille on peräti 10 (viime vuonna oli 11, eikö?) ilmaista laitetta. Osaan pääsee jonkun pituinen ilmaiseksi itsenään, joskus maksavan aikuisen kanssa tai toisinpäin, osaan pääsee ilmaiseksi-ilmaiseksi ja mark my words: osaan ei salettiin pääse kukaan vaikka mitä maksaisi.

Tuijotettiin (=kinasteltiin tulkintaeroista) Insinöörin kanssa kilpaa lappua, jossa tämä kaikki oli hieroglyfein selitetty. Oli senttirajoja, oli aikuisen kanssa menemistä, oli maksutonta ja maksullista, sisäänpääsyä vuoropäivin, ilmaista lemmikkikanin seurassa ja maksullista jos sinulla on vihreät housut. Tai jotain. Ota noista nyt selvä.

Todellisuus tämän kaiken välillä on seuraava (säästän teitä omalta selvitystyöltä): Lintsiltä löytyy kivat ilmaiset laitteet noin kolmevuotiaalle. 100-104 -senttiselle. Neljä- ja viisivuotiaille oikeastaan ainoa kiva ilmainen laite on Merirosvolaiva, ja sitähän sitten sahattiinkin. Loput kivannäköiset laitteet oli sillä tavalla sopivasti ripoteltu ilmaisten KotKotien (oikeasti, minkä ikäinen _haluaa_ siihen?) väliin, jotta lapset osaavat varmasti harjoitella pettymystä pihien vanhempiensa kanssa riittävästi. Mennään tuohon! Ei rakas, sinulla ei riitä siihen pituus. Mennään äiti tuohon! Ei rakas, minulla ei riitä siihen maksuhalu.

Seuraavalla kerralla on jo varmasti edessä se kamalin: täyshintaiset rannekkeet kaikille (156€), josta sitten tietysti hyödynnetään vain se Merirosvolaiva ja ehkä Vekkula. Nyt mentiin siis ilman ja lapsethan oli täysin fine asian kanssa, ne on opetettu pettymään. Päivän positiivisin yllätys Hattarakoulu (7€ per sokerinenä, hinnassa hieman hattaraa) ehkä myös vähän purki pettymystä. Se ylimääräinen 47€ johtui tästä: minä hoidin lippujen ostamisen. Seisoin lippujonossa hätääntyneenä ympäriltäni etsien, kännykkääni räpläten, muiden kyllästynyt odottelu takanani kuumotellen: missä täällä luki ne hinnat? Eikun ne laitteet? Pituusrajat? Mistä mä nyt voin tietää kannattaako meid… Hei, otettaisiin yksi aikuisten ranneke*.

Ja niin minä läiskäisin Insinöörin käteen 39€ silkkaa hyväntekeväisyyttä, koska muistin että niin lapset pääsee johonkin laitteisiin kuitenkin ilmaiseksi. Ei. Se on se Tykkimäen sekava politiikka se. Viimeiset kahdeksan euroa syntyi siitä ilosta, että keksin haluta kuitenkin siihen Kingiin kiljumaan, ja sain pulittaa vielä 8€ omasta minuutin ilostani. Insinööri meni perässä varmaan säälistä. Se maksoi 39€ minuutin ilosta.

Pari vinkkiä Lintsi: Jonoihin samat tiedot kuin lippuluukulle. Hieroglyfeistä maalaisjärkeen. Minirannekkeet takaisin heti. Ilmaista viinaa vanhemmille.

Ah. Kyllä tuntui hyvältä tämä avautuminen. Minusta, ei varmaan teistä. Vähän samalla tavalla kuin Lintsistä varmaan kyllä tuntui tänään hyvältä.


* Yritin toki kysyä. Ystävällinen lipunmyyjä osasi kertoa totuuden ihan yhtä tyhjentävästi: no se riippuu vähän laitteesta.